Blenheim ja Eteläsaaren viimeiset päivät

30733674394_fb3370317c_o
Tällaiset on näkymät kalevalaisen kerrostalokaksion ikkunasta tammikuisena aamuna. Vai oliko se sittenkin St Arnaud, NZ? Kuva: Saana Vaateri

Perjantaina herättiin sateiseen päivään. Ohjelmassa oli työpäivä viinitilalla vaijereiden noston merkeissä.

31531111586_d200586de5_o
Satu pitää opetustuokiota. Oliko se nyt sitten Sauvignon Blancia vai Pinot Noiria, ei voi enää muistaa.
30727546924_29967a565f_o
#töiukko Tolpissa olevia rautalankoja nostetaan ylöspäin köynnösten kasvaessa. Näin kasvit saadaan kasvamaan tehokkaasti ylöspäin. Siinä vaijerien noston idea erittäin tiivistetysti.
31537121336_81940d036d_o
Päästiin myös syöttämään lampaille kevään ensimmäiset viininlehdet.
20161125_203505
Motellista löytyi kaasugrilli asukkaiden käyttöön, joten iltaisin Blenheimissä maistui grillin antimet ja Anttihan se oli ahkerasti grillimaisterina.
20161126_000716
Ettei olisi ollut ankara viihdeilta takana?
20161126_153517
Lauantaina pieni päiväreissu pohjoiseen päin. Krapula oli kärsitty ja Dominosista haettu pari pizzaa morkkikseen. Kuva Havelockin satamalaiturilta. Alkoi satamaan vettä. Siispä kahville ja takaisin kämpille.
20161126_191309
Jalkautuminen Blenheihin urheilupyhättöön, vehreitä ruohokenttiä löytyi vallan valtavasti.
20161126_192050
Perheväkivalta on Seelannissa huolestuttavalla tasolla, joten sitä vastaan kampanjoidaan esim. kadunvarsimainoksin.
quakemap.jpg
Mika kertoi tunteneensa maanjäristyksen yhtenä yönä ja niinhän se oli.Kartassa on yli kolmen magnitudin järistykset Blenheimissä olomme aikana.
kaikoura earthquake.jpg
Vuonna 2011 insinöörien täytyi miettiä, kuinka jälleenrakentaa kaupunki uudelleen. Marraskuun 14. päivän jälkeen ongelmana oli esimerkiksi, kuinka siirtää moottoritien päälle valunut vuori. Kuva: http://adventurehelicopters.co.nz
20161125_095829
Normaalisti Blenheimistä Christchurchiin ajaa reilussa kahdessa tunnissa, mutta nyt ajoaika on kiertotietä pitkin 7 ja puoli tuntia. Lehdistä ja paikallisilta sai hyvin infoa tilanteesta. Ja netistäkin silloin, kun se jossain suostui jopa hetken toimimaan.

SH1 aiotaan saada vuodessa ajokuntoiseksi: http://www.nzherald.co.nz/nz/news/article.cfm?c_id=1&objectid=11767474

20161127_062440
Kello oli sunnuntaiaamuna 05, eikun tien päälle. Lisää hauskuutta toi sateisen kelin lisäksi  tuo kiertotie, jota ei tosiaan oltu rakennettu kestämään liikennemääriä, joita siellä nyt maanjäristyksen jälkeen kulki. Raskaan liikenteen vaikutuksesta tien pientareet alkoivat ajoittain näyttää pettämisen merkkejä ja asfaltti oli ajoittain melko halkeillutta ja repeillyttä. Pahimmat skenaariot kertoivat, että tämä kiertotiekin jouduttaisiin sulkemaan. Niin ei kuitenkaan ole tapahtunut.

20161127_064320

20161127_083106_richtonehdr
Kohti Lewis Passia.

Käytiin matkalla kääntymässä Hanmer Springsissä, joka oli aivan 7,8 magnitudin järistyksen episentrumin vieressä. Luultiin näkevämme kovastikin järistystuhoja, mutta tieltä siivottujen kivien ja yhden sortuneen savupiipun lisäksi siellä ei näkynyt mitään merkkejä järistyksestä. http://www.nzherald.co.nz/nz/news/article.cfm?c_id=1&objectid=11750244

20161127_112820
Ja Christchurchissa Jonin kaasujalan ansiosta ennen puoltapäivää.

Christchurchissä palloiltiin vähän kaupoilla, palautettiin autot ja suunnattiin jälleen motellimajoitukseen kentän lähelle.

30730310984_224e64e36c_o
Arpaonni osui huonosti ja kuten kuvasta näkyy, nukuin vikan eteläsaaren yön tuolla erittäin upottavalla ja epämukavalla patjalla. Aamulla tarvittiin pekkaniskaa nostamaan meikä ylös tuolta.

Seuraavana aamuna vaihdettiin saarta, siitä lisää ensi kerralla.

Mainokset

Pannukakkukivet ja Uuden-Seelannin pienin baari

23.-24.11.2016

Koska Greymouthin keskusta oli yksi Uuden-Seelannin lukuisista Kouvoloista, hiljainen teollisuuskylä, jatkettiin matkaa taas heti aamusta. Matkasuunnitelmana oli edetä suunnilleen puoleen väliin itärannikolla sijaitsevaa Blenheimiä. Sisämaassa matkalla Blenheimiin ei vain juuri vaikuttanut olevan sitäkään vähää elämää mitä Greymouthissa, tai ainakaan meille sopivia majoituksia. Varasinpa siis edellisiltana Greymouthista käsin meille pari pientä mökkiä jostain pienestä kylästä luonnon helmasta.

20161123_094940_richtonehdr

Ensimmäinen pysähdyspaikka tuli jälleen pyytämättä ja yllättäen, kun tienviitassa luki Pancake Rocks, ja monet totesivat ehkä kuulleensa tästä jotain aikaisemmin. Ja oltiinpa sitä jälleen kerran tultu melko makoisaan paikkaan, luonnon muovaamille kalkkikivikallioille.

20161123_102130_richtonehdr20161123_102753_richtonehdr20161123_103323_richtonehdr

20161123_103844_richtonehdr
Kalkkikivi on kerrostunut niin, että näyttää, kuin joku olisi koonnut tuhottomasti pannukakkuja päällekkäin. Ihan looginen nimitys siis Pancake Rocksilla.
20161123_104146
Parin päivän takaiset näkemättömät pingviinit korvautuivat hieman, kun joku seurueestamme bongasi merellä liikettä. Delfiinin eviähän siellä näkyi jokunen. Tunnistettavaksi kuvaksi asti ei kukaan niitä tainnut saada.

20161123_104520_richtonehdr

20161123_104607_richtonehdr
Jokohan nämä kivikuvat riittäisivät.
20161123_104926_richtonehdr
No vielä yksi, olkaa hyvä.

Punakaikilta jatkettiin lounastamaan Westportin satamakaupunkiin, siitä ei valitettavasti jäänyt mieleen muuta kuin tuo kunnantalo.

20161123_134358
Japanialaiset autot paraatipaikalla.

Ajo jatkui kohti sisämaata autokuntien kulkiessa omaa tahtiaan. Omani pysähtyi jälleen fiiliksen mukaan, esimerkiksi paikkaan, jossa oli kaivostyöläisten hautausmaa.

20161123_150813_richtonehdr
Yli sata vuotta sitten kuolleiden kaivostyöläisten ja heidän omaistensa hautakiviä oli jäljellä vaikeakulkuisessa rinteessä toistakymmentä. 
20161123_144336
Eteläsaaren pohjoisosissa näki melko paljon kylttejä myrkytyksistä, joilla koitetaan estää tuhoeläinten, etenkin kettukusujen (jonkinlainen opossumi), leviäminen. Osa kiiveistä on jyrkästi myrkytyksiä vastaan, ja tien varsilla oli paljon ”Stop 1080” ja ”No HD” -kylttejä.

Matka jatkui ja toinen auto löydettiin riippusillan luota, jossa pojat olivat juuri kokeilemassa vaijeriliukua.

20161123_154755

20161123_155432_richtonehdr
Väittivät Uuden-Seelannin pisimmäksi riippusillaksi, mutta hieman epäilen että pidempiäkin väkisin löytyy.
20161123_160014
Toista pelottaa ja toinen on Harry Potter vaaleanpunaisen selfiekepin kanssa.

Sitten täytyikin tehdä hieman suunnitelmia. Viimeinen kartalta löytynyt ja varmasti auki oleva kauppa oli 70km ennen majapaikkaamme, joten Murchisonista otettiin auto täyteen pihviä, salaattia ja olutta. Normaalisti.

20161124_100437
Tophousen päärakennus. Oikealla oleva lisäosa on Uuden-Seelannin pienin baari.

Sitten se majapaikkamme. Olin hieman pelännyt millaiset homeiset koirankopit meitä on vastassa. No majoitushan oli aivan uskomattomalla paikalla, vastaanotto oli ystävällinen ja mökitkin vallan mainiot. Paikan omistaja kertoi, kuinka Tophousessa, kuten tätä rinteessä olevaa paikkaa kutsuttiin, oli ollut majoitusta tarjolla 1800-luvulta alkaen.

20161123_182613_richtonehdr
#jucy<3
20161123_195034_richtonehdr
Lottovoittajan ilme, kun löytyi vielä Bavariaa ruokakassista.

20161123_20244420161123_203021

Tuli mieleen Kummelin Kultakuume-leffa, kun lääkkeitä ilman jäänyt Broman tanssii ja heittää parikuperkeikkoja luostarissa isä Aleksein (Tapio Liinoja) kanssa. Niin, ei kukaan tuotallaista kohtaa siitä muista, mutta sellaiselta meidän toiminta näytti. Yksi juoksee koiran kanssa kilpaa, toinen kiipeilee puuhun ja kolmas menee keinumaan.

31499298975_e96bd585e9_o
Perhedinneri. Kuva: Mika Suikkanen
20161123_210628
Tietenkin piti päästä Uuden-Seelannin pienimpään baariin ja tietenkin se meitä varten avattiin. Alkoholilaki Seelannissa on tiukka ja luvat kalliita, mutta imagosyistä pitivät tätä vielä, koska tietenkin vieraat haluavat käydä täällä. Paikan isäntä (oikealla) tarjoili ja kertoi tarinoita. Oli muuten reissun halvimpia baarioluita, kaikki kaapista löytyvät 5NZ$/kpl. 
20161124_093419_richtonehdr
Aamusta vielä pari fotograafia.

20161124_093914_richtonehdr


Blenheimiin ei ollut matkaa ajettavaksi torstaiaamuna juuri mitään. Oltiin siellä jo ennen puoltapäivää. Lounaalla koitti yksi reissun suurista käännekohdista. Joni ohjasi meidät amerikkalaiseen ketjupizzeria Dominokseen. Simppeliä syötävää ja ehdottoman kaukana paikallisista mauista, mutta halvimman lätyn maksaessa 5 NZ$ (reilu 3 €), tuli Dominoksessa vierailtua loppureissun aikana vielä useasti.

Blenheimiin olimme sopineet parin päivän työkeikan Vicarage Lane-nimiselle viinitilalle. Tilaa pitää suomalainen Satu Lappalainen miehensä Johnin kanssa. Tuona torstaina kävimme tutustumassa tilaan ja katsomassa mitä perjantaina olisi luvassa.

20161124_155030
Sommelier tutustumassa viinin polkuun pellolta pulloon.
20161124_155036
”Käänny tuosta oikealle.” ”Jaa tuonne köynnösten väliin?” ”Juu juu, sinne vaan!” ”Asia kunnossa.”

Blenheimin motelli oli omasta mielestäni eteläsaaren parhaimpia majoituksia. Tilavat huoneet ja tärkeimpänä pihagrilli, jossa sai iltaisin käristellä raakamakkaraa ja pihviä. Yksinkertaisesti toimii.

20161124_202153
Pieni ilta-ajelu 25 km päähän Pictoniin, josta kulkee lauttaliikenne Wellingtoniin. Reissun kulku: kävely satamaan, 2 valokuvaa, kävely pienen keskustan läpi ja takaisin Blenheimiin. Nähdyt ihmiset koko matkalla: noin 2.

Seuraavassa osassa päästään sitten töihin.

Uuden-Seelannin jäätiköillä

21.-22.11.2016

On nää pingviinit kyllä komeita.

Matkalla Queenstownista kohti jäätiköitä pysähdyttiin lounastamassa Wanakan kaupungissa. Oikein mukava pikkukaupunki, jota ei kuitenkaan jääty pidemmälti ihastelemaan, sillä ajettavaa tälle maanantaille riitti.

20161121_130206
Viikonlopun läskeilyn jälkeen salaattilounasta Wanakassa. Otto sortui ja otti ranskalaiset wrapin kanssa. No okei, oli salaatin mustekalatkin rasvakeittimen kautta tulleita.
20161121_115842_richtonehdr
Wanaka-järvi

Tie kulki Wanaka-järven ja Hawea-järven välistä, parit ajoneuvosta nousemiset ja kuvat otettiin tottakai.

20161121_142222
Hawea-järvi

Monet ovat sanoneet, että maisema vaihtuu Uudessa-Seelannissa sadan kilometrin välein. Ja näin tapahtui taas, kun järvimaisemista päästiin yhtäkkiä sumuisten vuorten keskelle.

20161121_154204
Taas bongattiin tienviitasta kyltti vesiputoukselle x.
20161121_155412
Queenstownin havumetsistä keskelle viidakkoa.

20161121_155556_richtonehdr20161121_155842

20161121_161121
Pilvet matalalla, joen puolikuivassa uomassa laidunsi lehmiä ja lampaita. Maagista.

Yksi päivän tavoitteista oli nähdä pingviini, ja taustatutkimuksen mukaan 300 asukkaan rannikkokaupunki Haast on ”place to be”, jos noita frakkipukuisia eläimiä haluaa nähdä. Pahaenteisen hiljaisen vierailukeskuksen löydettyämme kysyin tiskillä olevalta rouvalta minne kannattaa bongaukseen suunnata ja vastaus oli aikas tyly: ”Ei minnekään.” Pingviinit nimittäin tulevat mereltä rannikolle vasta tammi-helmikuussa. No, eihän tästä ymmärretty ottaa selvää. Seurue takaisin Jucyihin  ja tien päälle. Perkele.

20161121_172451
Nähtiin ensimmäistä kertaa myös länsirannikkoa.
20161121_181422
#jucylife #MyJucyDay #lovejucy #livejucy #jucyworld #jucymobile 
20161121_181455
Anttoni pääsi reissun ensimmäistä kertaa mereen
20161121_181751_richtonehdr
Valkoisiin kiviin  oli kirjoitettu terveisiä reissaajilta. Meillä tietenkään mitään tussia ollut. Yksi suomalaisten kirjoittama kivi taisi löytyä.
31422399962_6d9d15e878_o
Reissun omia suosikkiruutuja. Lähellä Foxia jäätävän kokoinen sorkkaeläin möllötti tien vieressä. Eikun auto stoppiin keskelle tietä ja Joni ryntää selfielle. Kuva: Mika Suikkanen

Saavuimme pieneen Fox Glacierin kylään alkuillasta, majoituttiin hostelliin, käytiin syömässä viereisessä ravintolassa ja mentiin aikas nopeasti sen jälkeen aikaisin väsyneinä nukkumaan.

Tiistai oli taas toivoa täynnä upeiden reissumaisemien bongaukseen ja päädyttiin ensin suuntaamaan viereiselle Foxin jäätikölle.

20161122_085705
Jäätikön parkkipaikalta oli ehkä 20min kävely joen uomaa pitkin katselupaikalle, josta tavallinen kansa sai jäätikköä ihmetellä.
20161122_085731_richtonehdr
Hukkumisen vaara oli jatkuvasti läsnä.

20161122_091347

20161122_092928_richtonehdr
Okei. Myönnetään. Oli se pieni antikliimaksi. Onhan sitä jäätikköä tuossa vasemmalla puolella, mutta enimmäkseen se on vuorilta valuneen soran peitossa.
20161122_093632_richtonehdr
Hieman zuumailemalla havaitsee, että oli siellä puolen kilometrin päässä oikeasti jäätä.
20161122_093144
Vuosi ja yksi päivä ennen käyntiämme, Foxin jäätikölle putosi turistikierrosta pitämässä ollut helikopteri. Kaikki 7 koneessa ollutta kuolivat. Kopteriajelu oli meilläkin osalla mielessä, mutta lähtöhintojen ollessa reilua 300 euroa, jätettiin tällä kertaa se väliin.
20161122_103925_richtonehdr
No mutta. Ajeltiin siinä vielä toiselle jäätikön katselupaikalle, ja täältä kauempaa näkyi jo sitten vähän paremmin valkoista.
20161122_103903
Samsung Galaxy S5 Neo hurmaa zoomillaan ja tarkkuudellaan.
20161122_105348
Navigaattorissa luki kuuma lähde ja nopeimmat ehtivät ottaa jo pyyhkeitä esille. No oli vesi lämmintä, vaikkei sinne pulahtamaan mahtunut.
30727699734_216778f435_o
Mika löysi Jucyn hanskalokerosta pinkin selfiekepin ja pojathan siitä innostu. Kuva: Mika Suikkanen

Foxilta jatkettiin pohjoiseen päin seuraavalle jäätikölle, joka kantoi nimeä Franz Josef. Tuo osoittautui maisemiltaan paremmaksi, mutta emme jaksaneet lähteä sitä jalkapatikassa kovin läheltä katsomaan.

20161122_115840

20161122_115500
Pilvet jälleen aikas alhaalla.

20161122_114901_richtonehdr

31128246820_96bce87f67_o
Kuva: Mika Suikkanen

Käytiin matkalla kahvilla Hokitikassa, joka oli taas yksi 3000 ihmisen pikkukaupunki, isot plussat komealle kellotornille.

20161122_154108

Illaksi ajeltiin Greymouthiin, josta ei oltu varattu etukäteen majoitusta. Istahdettiinpa siinä kuppilaan ja tiirailtiin nettiä, että minne mennä yöksi. Löysin ja valitsin tietenkin halvimman mahdollisen, arpa osui violetin väriseen Duke-hostelliin. Oluet joen rannassa, pyykinpesua hostellilla ja päivälliseksi intialaista. Myöskään Greymouth ei tarjoa ihmiselle mitään palveluita, jos on iltapäiväneljän jälkeen liikkeellä. Auki oli pari markettia ja intialaisen ravintolan lisäksi löytyi mäkkäri. Mutta kun tänne tiettömien taipaleiden ääriin asti oltiin tultu, niin toki kaupassa tuli vastaan pari suomalaista. Ei tehty sen kummempaa tuttavuutta.

20161122_185921

20161122_205701_richtonehdr
Hostellin julkisivu oli suoraan jonkun B-luokan leffan pahvilavasteesta.

Eletään pari päivää kerrallaan, seuraavassa osassa vaihdetaan saaren puolta jälleen itärannikolle.

Viikonloppu Queenstownissa

19.-21.11.2016

Mä en ainakaan tee yhtään safkaa täällä paskaläävässä, tulee mäkkäriviikonloppu.

– Jyrki Sukula järkyttyy keittiön varustetasosta


Queenstownia kuvailisin keskieurooppalaiseksi alppikyläksi, jos sellaisessa olisin käynyt. Vuoret ympäröivät Queenstownia joka puolelta ja kaupungin edessä levittäytyy salaman muotoinen Wakatipu-järvi. Queenstown on synonyymi kaikille maailman extreme-lajeille, joten jos pinkka 0n kunnossa, niin tervemenoa Queenstowniin. Meillähän ei rahaa ollut, mutta suuntasimme sinne silti.

20161119_141150
Lake Wakatipu
20161119_194105
Wakatipussa en käynyt uimassa, mutta Jeesuksen tavoin kävelin vetten (kivien) päällä hakiessani järvestä sinne heittämääni frisbeekiekkoa.
30669610064_c2b0378f19_o
Alapunkka, aina kuin lottovoitto.

Hostelli oli aika lailla reissun kuppaisin, neljää dormihuonetta kohti oli 2 vessaa, sekä keittiö rikkinäisellä mikrolla ja onnettomilla astioilla. Yhteisten tilojen sohvatyynyjen alta löytyi molempina aamuina nukkumasta joku random-hessu ja osan kaljatkin katosivat yhteisestä jääkaapista. Reissun ensimmäinen suomalainen tuli vastaan hostellin respan tiskin takana, josta löytyi working holidaytä viettämässä ollut tyttö.

Majoitusvaihtoehdot olivat Queenstownissa aika vähissä, sillä menopäivänämme siellä juostiin Queenstownin maraton, jolle osallistui (toki oli muitakin matkoja kuin maraton) 9 500 juoksijaa, joten 10 000 asukkaan kaupunki oli aikas täynnä elämää.

20161121_085649
Näkymät hostellin etuovelta. Maisemista huolimatta suosittelen kiertämään Lakeside Backpackers -hostellin kaukaa.

Lauantain aktiviteettina oli pyöriä kaupunkia ympäri ja käydä tutustumassa iltaelämään, sillä tämä lauantai oli harvoja mahdollisuuksia reissulla sen kaltaiseen toimintaan. Osallistuttiin Jonin, Oton ja Pauliinan kanssa Big Night Out -nimiseen pubikierrokseen, joka paljastui viimeistään kolmannen kuppilan jälkeen ennemminkin yökerhokierrokseksi, jossa brittituristit edustivat tutulla tyylillään, joten jätimme mehushotit sikseen ja pelastimme illan rauhallisemmassa baarissa, jossa gin-tonicit virtasivat omassa, tutussa ja turvallisessa seurassa, yöhön asti.

Sunnuntain suunnitelmana oli mennä gondolilla rinnettä ylös ja alamäkiajelemaan luge-nimisillä mäkikirpuilla. Näin poikain kanssa myös tehtiin, kun oltiin aamulla saatu itsemme takaisin elävien kirjoihin.

20161120_114544
Gondolihommat tuttuja juttuja jo tältä vuodelta Georgiasta, matkan hinta täällä vaan 10-kertainen Tbilisiin tai Kutaisiin verrattuna.
20161120_115405
Queenstownin maisemat ja Saana ottamassa kuvaa.

20161120_115629

20161120_120017_richtonehdr
Benji-hyppyhommia ei kukaan meistä lähtenyt kokeilemaan, rahan ja uskalluksen puutetta.

20161120_120343

20161120_131703
Tällaisilla Stigoilla vedettiin mäkeä alas. Valittavana oli kaksi ehkä kilometrin pituista reittiä alaspäin ja ylös pääsi tuolihissillä. Ostettiin 6 ajon kortit, joka oli ihan sopiva määrä.

20161120_12293720161120_132532

 

30727791984_82a0581fd3_o
Ny mennään **ttu täysiä! Eli riemuidiootti matkalla mäkeä alas. Kuva: Mika Suikkanen

Ajelujen jälkeen harjoitettiin hetki villiä shoppausta, pakollinen ostos oli All Blacks-paita eli Uuden-Seelannin rugbymaajoukkueen paita. Siitäpä jatkettiin Oton ja Anttonin kanssa frisbeetä heittelemään. Queenstown Gardens -nimiseltä niemeltä löytyi mukava 18-väyläinen rata.

20161120_154606
Frisbeegolfkierros ulkomaan kohteessa nro 5 (Tallinna, Kööpenhamina, Bryssel ja Budapest edelliset)
20161120_191815
Hämeenlinnassa ei kuulemma tällaisia puita ole, joten Anttonilla oli pakollisen Kodak-hetken aika.
20161120_195955_richtonehdr
Komeeta heittokeliä ja maisemaa jälleen.

20161120_153739_richtonehdr

20161120_174942
Tämä yrittää olla kuva jyrkästä tiestä siinä oikein onnistumatta.

Yhteenvetona Queenstown oli ehdottomasti koukkauksen arvoinen kaupunki. Hinnat oli kaupoissa ja ravintoloissa aika tapissa, sijainti on aika kaukana kaikesta ja turistilisät vielä siihen päälle. Maisemat oli kuitenkin mielettömät, ja niitä täältä tultiinkin hakemaan.

Maanataina lähdettin jatkamaan kohti pohjoista.

20161121_103408
Tiet välillä melkoista kiharaa, kuten kuvan vasemmalla puolella näkyy.

20161121_10492920161121_105512

20161121_105544_richtonehdr
Varmasti kohtuullisia maisemia lentokoneen ikkunasta Queenstownia lähestyttäessä.

20161121_111111

Ajo jatkui kohti eteläsaaren jäätiköitä, niistä seuraavassa osassa.

Oodi Jucylle – autolla Christchurchista Queenstowniin

18-19.11.2016

Christchurchista matka vei kohti Queenstownia. Matka oli sen verran pitkä, että päätettiin jakaa se kahdelle päivälle.

Vuokraamon henkilökunta lottosi autoja hakiessamme yhden auton kanssa tunnin. Ensin saatiin tarkastettavaksemme joku auto, mutta hetken päästä kerrottiinkin meille tulevan auton olevan vielä pesussa ja siinä saatiin turhaa aikaa palamaan. Se olikin varmaan ainoa miinus mikä Jucystä on kertoa.

Jucya vuokratessa nimittäin saa paljon enemmän kuin vuokra-auton. Jucyn vuokraamalla liityt karavaanareiden tavoin yhteisöön, jossa vastaantulevaa Jucya tervehdetään aina villein heilutuksin, hilpein tööttäyksin ja rämpyttäen pitkiä valoja. Jucylle sopii antaa kenkää niin paljon kun huvittaa, sillä se ei ole maailman tuorein vuokra-auto. Viher-liila väritys varoittaa paikallisia vaarasta – holtittomista ulkomaisista kuskeista. Jucy on perheenjäsen, jolle annetaan nimi. Automme rekkari oli jotain tyyliin JMM-834, joten oli enemmän kuin luonnollista, että se ristittiin Jammuksi.

Mainoksen jälkeen herätys unesta. Hyppäsin ekana kuskin pukille, ensimmäistä kertaa vasemmalla puolella tietä ja automaattivaihteinen auto alla. Pientä haparointia alussa, mutta yllättävän nopeasti vasemmanpuoleiseen liikenteeseen tottui. Joni navigoi meidät ulos kaupungista ja matka kävi kohti Ashburtonia, johon oli kellotettu lounas McDonaldsin kultaisten kaarien alta. Pauliinaa oli järkyttynyt ravintolavalinnasta, mutta tuli silti syömään paremman ravintolan puutteessa. Vierestä kaupasta auto täyteen vettä, evästä ja tietenkin olutta, olihan kello jo yli puolenpäivän.

Pian alkoi näkymään vuoria horisontissa ja olimme heti lumoissamme. Ja mitään ei oltu vielä edes nähty.Seuraava pysähdys oli turkoosilla Tekapo-järvellä. Käytiin Anttonin kanssa uimassa. On siitä kuva todisteena jossain, mutta ei tähän löytynyt. Aikas viileetä oli.

20161118_15592920161118_160021_richtonehdr20161118_161822_richtonehdr20161118_162354

30759678603_c27deaed28_o
Kuva: Mika Suikkanen
30759695363_b71f593fd8_k
Kuva: Mika Suikkanen
31197052800_1d85d18ca6_o
Eka ajovuoro taputeltu ja uimassa käyty. Kuva: Mika Suikkanen
20161118_175939
Jonin ajotapa oli vähintään yhtä vauhdikas kuin itselläni.

Tekapolta jatkettiin seuraavalle järvelle, Pukakille, jonka takana näkyi Mt. Cook, 3724 metriin kohoava Uuden-Seelannin korkein vuori.

20161118_17051820161118_170720_richtonehdr20161118_170835_richtonehdr20161118_170858_richtonehdr20161118_174057_richtonehdr

30759662753_e8889e81d8_o
Kuva: Mika Suikkanen

Twizel, tuo reilun tuhannen asukkaan kylä Pukaki-järven vieressä, tarjosi ihan kelvon yösijan. Hostelli toi mieleen jonkun jenkkileffojen armeijakasarmin, mutta nukkumiseen se toimi vallan mainiosti. Käytiin syömässä jossain paikallisessa pikkuravintolassa ja pienellä porukalla käytiin heittelemässä vähän frisbeetä, sillä kylästä löytyi rata, josta kolme-neljä koria bongattiin.

20161118_194240
Seriffin konttori Twizelissä

20161118_202953_richtonehdr

Lauantai-aamun herätys oli normaalisti seiskalta, aamupalat vatsaan ja kartturoimaan Ottoa.

20161119_085022
Kello lauantaiaamuna jo melkein 9

20161119_095228_richtonehdr

Ensimmäinen pysähdys oli Lindsey Pass, jossa moottoritie käy korkeimmillaan eteläsaarella, reilussa 900 metrissä. Siitä reippailtiin vielä jonkun pienen huipun päälle, jotta päästiin yli kilometriin.

20161119_092409_richtonehdr

20161119_093932
Lindis Pass pääsee itsellä ehdottomasti reissun kohokohtiin. Ajetaan jossain vuorten välissä, keli on komein mahdollisin ja Jonin musalistalta pärähtää soimaan Coldplayn Paradise. Ai että!

20161119_09455920161119_094647_richtonehdr

31422514982_2c86a12d10_o
Kuva: Mika Suikkanen

Twizelistä ajeltiin Cromwellin pikkukaupunkiin, jossa lounastettiin kevyesti ja istuskeltiin hetkinen rantatörmällä. Anttoni kävi uimassa, järvi nro 3 tällä reissulla.

20161119_115411

20161119_115950_richtonehdr
Uimamaisteri pukemassa
30759620883_862f1f344a_o
Kuva: Mika Suikkanen

Matkasuunnitelmana oli ajella eteenpäin ja pysähdellä mielenkiintoisen näköisten paikkojen kohdalla. Ja niin tapahtui hyvin usein. Seuraavissa kuvissa olevan sillan toisella puolella taisi olla joku viinitila/krääsämyymälä, jossa ei tietenkään käyty, vaan otettiin vain maisemat haltuun ja jatkettiin ajoa.

20161119_122116
Selfie-mies uhmaa henkeään

20161119_122211_richtonehdr20161119_122518

20161119_122654_richtonehdr
Gondolihissi, ihan suoraan viime vuoden mallistosta

Tiet oli tuolla päin saarta erinomaisessa kunnossa. Ainoa mikä välillä jänskätti, oli mutkateillä vastaan tuleva raskas liikenne.

20161119_101115

31422506592_6652e649d9_o
Kuva: Maarit Tähkänen

Iltapäivästä päästiin Queenstowniin, siitä sitten seuraavassa osassa.

Christchurch – 400 000 ihmisen kaupunki, jossa ei ole ketään

16-18.11.2016 Christchurch

Olis se Virokin varmaan ihan jees ollut.

-Matkaaja, joka ei löytänyt lentokoneen tax-free-valikoimasta olutsalkkuja

V***u, mikä kehitysmaa!

-Tietojenkäsittelyn opiskelijat eivät lämmenneet maksullisille, pätkiville wifi-yhteyksille; ja samaa syytä käytetään myös blogipostausten viivästymiseen


Vaikka matka maan toiselle puolen on halpa, se on silti pitkä ja raskas. Tässä pieni kertaus lennoista, saa hypätä ohi, sillä ei tässä mitään järkevää asiaa ole:

Ensimmäinen parin tunnin siirtymä Amsterdamiin oli aikas kivuton. 2,5 patonkia palveli aamupalana, oman lisäksi söin vieruskavereiden leivät. 24 tuntia hereillä rikkoutuu Amsterdamissa, lähtöä edeltävänä yönä pyörin hetken sängyssä, muttei siitä mitään tullut. Amsterdamissa ensimmäinen tavoite oluelle. Aamukympin heinekenit kuiviin ikeniin ja muutama erä korttia. Siirtyminen non-schengenin puolelle ja kultaisten kaarien alta wrap-ateria naamariin, eipä sitä taas tiedä milloin saa ruokaa, länsimaisen ihmisen pahimpia ongelmia. 3h vaihto kului kivasti ja Oton kanssa siirryttiin stressaamaan tulevaa 11h lentoa, pisimmät lennot molemmilla tähän asti olleet ehkä sen 5h. Käytiin läpi veritulpat, umpisuolet ja muut taudit, jotka todennäköisesti tulee matkan aikana.

China Southern Airlines osoittautuu tämän ensimmäisen varvin perusteella ihan kelvoksi lentoyhtiöksi. Tai minä mitään pitkän matkan lennoista tiedä. Kanaperunat pystyi syömään ja pari kiinalaista olutta maistoin, hirveää kuraa. Jalkatilaa oli tyydyttävästi ja löytyipä jopa usb-paikka selkänojasta. Aasialaiset ja eurooppalaiset oli aika lailla jaettu eri osiin konetta, kiinalaiset edessä ja länkkärit takana, tiedäpä tuon syytä sitten, ehkä henkilökunnan kielitaidolla vaikutusta asiaan. 30 tuntia hereillä täyttyi ja Suomen aikaa iltapäiväneljältä alettiin larpata yötä, olihan kello Kiinan aikaa jo iltakymmenen lennellessämme Itä-Euroopan yllä.

Muu ryhmä sai nukuttua kaiketi ihan kelvollisesti ja isot miehet pari tuntia katkoista unta, kunnes todettiin, että eihän tässä olla vielä edes puolivälissä lentoa. Ristus sentään. Aamuyön pimeistä tunneista selvittyäni odotti palkinto: aamiainen, jolle osa nyrpisteli nenäänsä ja sain siten syötyä itseni jälleen ähkyyn asti muiden aterioilla.

Guangzhoussa vastassa oli lämmin henkäys, aamuseitsemältä lämpötila oli jo +22°C ja päivän mittaan se kohosi yli kolmenkymmenen. Ulkomaanterminaali oli semihuonosti ilmastoitu, mutta kyllä siellä sen 7h juuri pärjäsi. Koska Kiinan kansantasavalta on blokannut Googlen palvelut ja Facebookin (haut Bingillä, sekä WhatsApp ja Snapchat saatiin toimimaan), Jonilla meinasi olla vaikeuksia päästä maahantulohommista läpi. Hänellä kun oli paluuliput Uudesta-Seelannista GMailissa, johon ei siis päässyt ja virkailijatädit olivat kovin huolisssaan, ettei Joni vaan jää laittomasti Kiinaan tai Uuteen-Seelantiin.

5G-matkapuhelinverkkoa kehittelevä Kiina tuntui olevan maksupalveluissa melkoinen kehitysmaa, välillä höylättiin magneettijuovaa; esitettiin kortinlukijalle loitsuja, että se lukisi väärinpäin koneessa olevan kortin sirua ja koko ajan juostiin ravintolapöydästä kortti kerrallaan keittiön puolelle tulostelemaan monenkirjavaa kuittia. Palvelu oli muutenkin aika jäykkää ja sekavaa, englannin taitoa oli hyvin harvalla kentällä työskentelevällä.

Toinen pitkä lento oli myös yölento, lähtö Kiinan aikaa iltapäiväkahdelta ja kelloja ruuvattiin taas eteenpäin, 4h. Tällä 10h lennolla Aucklandiin melko tuoreella Boeing 787:lla oli aivan onneton jalkatila, mutta pitkät ihmiset saatiin onneksi käytäväpaikoille. Itsekin sain jopa jotain 4h unta tällä kertaa. Maahantulotarkastuksesta maalailtiin tapahtumaa, jossa kumihanska ja takapuoli löytävät toisensa, mutta eipä siinä kellään ongelmia ollut. Kenenkään lenkkareita tai lääkkeitä ei haluttu nähdä, parit kysymykset matkan tarkoituksesta, sekä maahantulokorttiin täytetyistä rasteista ja eteenpäin. Terminaalin vaihto, vielä muutama tunti venailua, ja tunnin lento eteläsaarelle Christchurchiin.

20161114_085812
Sosiaalisesti damin kentällä
20161114_114807
Tällaisella tonnikalapurkilla Kiinaan
20161114_143245
Vain toinen näistä meni jatkoon
20161114_223249
Pelonlietsontauutisia lähtöpäivän Aamulehdestä
20161115_105158
Koira-muovi-nuudeli-kissanpaska-sieni-salaatti-keittoa Guangzhoun kentällä
20161115_140222
Joni menossa luottavaisin mielin Aucklandin koneeseen.

snapchat-1522816221

 

20161116_123354
Christchurchin kenttää

 

Mistä tiedämme tai meidän ainakin pitäisi tietää Christchurch, on vuosien 2010 ja 2011 isot maanjäristykset, joista jälkimmäisessä kuoli 185 ihmistä ja kaupungin infrastruktuuri vaurioitui pahoin. Tiedossa oli, että kaupunki on jälleenrakennuksen alla, mutta ei silti, että se on niin kesken kuin vain voi olla.

Keskiviikkona iltapäivästä pääsimme hostellille (All Stars Inn on Bealey), joka oli varmasti koko reissun parhaimpia majoituksia. Ohjelmassa ei ollut saapumispäivänä mitään ihmeempää, otettiin ekat maljat, käytiin kaupassa toteamassa, että suomalainen ajokortti ei kelpaa henkilöllisyyden todistamiseen kaljaa ostaessa ja illasta tehtiin pieni kaupunkikierros.

31139407420_4e6fc9037c_b
Ihanata
img-20161116-wa0027
Ensipuraisut
20161116_183345-1
Anttoni geokätköllä, Saana hukassa
20161116_184353
Mihin tahansa Christchurchin keskustassa käveli, näki jossain rakennustyömaan
20161116_184741
Ennen kauppakeskus, nykyään ei

20161116_185637

20161116_190854-1
Tienviitta-taideteos/muistomerkki Re:start-kauppakeskuksella, joka oli merikonttikylä keskustan liepeillä
20161116_192704
Oli farssien farssi etsiä ruokapaikkaa Christchurchin keskustasta 14 hengelle iltakuuden. Ravintoloita ei ollut, ja jos oli, ne olivat kiinni. Jälkeenpäin ihan ymmärrettävää, sillä keskustassahan ei tällä hetkellä asu juuri ketään, niin miksi siellä palveluita olisi. Paikalliset shoppailevat ja syövät isoissa kauppakeskuksissa kaupungin laitamilla.

20161116_202442

Torstaina suunnattiin bussilla katsomaan kiivejä kaupungin laitamille. Matkalla käytiin vähän kaupoilla Nortlands mall:illa, jossa vaihdettiin myös bussia. Allekirjoittanut, joukkoliikenteen vieroksuja, oli tämän reissun suunnistajana. Takaisinpäin tultiin sentään taksilla. Vierailemamme eläinpuiston nimi oli Willowbank Wildlife Reserve. Sisäänpääsy taisi olla noin 25$ ja nähtävää löytyi ihan hintansa arvoisesti.

20161117_135946_richtonehdr
Puistosta löytyi platinafasaaneja ja aikas monta muuta lintua
20161117_140433_richtonehdr
Wallabit, jotain kengurun sukuisia. Näiden kahden torstai ei ollut oikein  lähtenyt käyntiin.

20161117_140457_richtonehdr

30759751873_449b0b0191_o
Kuva: Mika Suikkanen

 

20161117_140409_richtonehdr
Anttonin sateenvarjohan se aina kiinnostaa
20161117_143013
Uutta meemiainesta tässä laamassa ja sen vahvassa etupurennassa
20161117_145316
Kiivit ovat yöeläimiä ja asuivat isossa, pimeässä ja metsäisessä peltihallissa
31422610412_3098452a51_o
Kaikki taisivat bongata noin kolme kiiviä. Vekkuleilta näyttivät. Kuva: Mika Suikkanen

Eläinpuiston jälkeen annettiin vielä pieni mahdollisuus Christchurchin keskustalle:

20161117_173932

20161117_173352_richtonehdr
Christchurchin katedraali oli samassa kunnossa kuin Pälkäneen rauniokirkko – katto puuttui.
20161117_165319
Taideteos ”185 Empty Chairs” oli pystytetty maanjäristyksen uhreille. Täällä ollessa alkoi satamaan taivaan täydeltä vettä. Menimme oluelle, emmekä enää valitettavasti antaneet mahdollisuutta Christchurchin keskustalle. Tai kävimme kirjakaupassa, Mika taisi sieltä jotain löytää.

Illasta kävimme syömässä hostellin viereisessä ravintolassa, otin lampaan maksaa. Siihen päälle katseltiin maahockey-derbyä Australia-Uusi-Seelanti, jonka jälkeen taas aikasin nukkumaan. Perjantaina otimme aamusta kamat kantoon ja menimme lentokentän liepeille hakemaan autot.

31453508151_cd9651f750_o
Valmiina road tripille. Siihen mennään seuraavassa osassa.

Kohti Uutta-Seelantia

20161114_054458
Klassikko, Helsinki-Vantaa, portti 22

”Hei mieti miten paljo siellä saa rahaa menee. Safkat, majotukset ja pari aktiviteettia, niin siinä menee jo eka tonni. Jaa niin ja sitten tietty kaljottelu”

-Otto

”Joo voidaan varmaan suoraan siirtyä laskeen, mitä kuluja se kolmas tonni sisältää”

-Antti


Opiskelu TAMKin Proakatemialla alkaa olemaan kohta ohitse. Opetussuunnitelmaan kuuluu, että jokainen tiimi tekee kv-liiketoimintaan liittyvän projektin. Tiimit ovat rakentaneet projektin oheen yleensä myös lomaosuuden, jonka aikana voi summailla kulunutta 2,5 vuotta, olla ja naattia.

Omalla tiimilläni tämä reissu suuntautuu niinkin lähelle kuin Uuteen-Seelantiin, jossa ehditään olla vajaat kolme viikkoa.

Reittisuunnitelma näyttää tältä:
Lennoissa reitillä Helsinki-Amsterdam-Guangzhou-Auckland-Christchuch kestää nyt maanataiaamun klo 7.00:sta keskiviikkoon klo 12 asti Uuden-Seelannin aikaa. Perse ja hermot ovat aikas kovilla näin pitkällä matkalla, sillä keväällä 3h matka Unkari-Georgia-välillä oli itselle jo ihan liian pitkä.

Helsingistä Amsterdamiin lentää KLM, siitä eteenpäin mielenkiintoinen China Southern Airlines (kaiketi maailman viiden suurimman lentoyhtiön joukossa, vaikka tuntematon onkin) ja Uuden-Seelannin sisällä paikallinen halpalentoyhtiö Jetstar. Jos jotain hyvää, niin matkat ovat ainakin edukkaat, sillä Helsinki-Christchurch teki meno-paluuna aika tarkalleen tonnin naamalta. Siis oikeasti, lähes niin kauas kuin Suomesta voi vain päästä ja hintaa menopaluuna tonni. Onko halpa hyvää, ja olisiko lyhyemmästä lentoreitistä kannattanut maksaa 500 € lisää, selviää tässä parin päivän kuluessa.

Guangzhoun kentällä (Kanton tutumpi nimi härmäläisille) vaihtoaika on molempiin suuntiin ikävästi seitsemän tuntia, joten tuossa on teoreettiset mahdollisuudet käydä pyörähtämässä kaupungissa erittäin pikaisesti, mutta tuskimpa kukaan jaksaa lähteä siellä säätämään 24h-viisumin kanssa.

lennot


Christchurchiin saavuttuamme, parin päivän jetlagin sulattelun ja Christchurchin kiertelyn jälkeen ohjelmassa on 10pv autoilla kiertelyä eteläsaarella, jonka jälkeen lennämme takaisin Aucklandiin, ja sen ympäristössä pyöritään sitten viimeinen viikko. Waihi Beachilla tulee olemaan jonkilainen huvila tukikohtana kaiketi 4 yötä ja viimeinen viikonloppu ollaan sitten Aucklandissa. 14 hengen retkikunta jakautuu eteläsaarella kahdelle reitille: pidempi kulkee kartalla olevan matkan ja lyhyemmän reitin porukka ajelee Christchurchista heti toiselle puolelle saarta, Greymouthiin, sekä pistäytyy Nelsonissa ja Blenheimissä koetaan sitten iloinen jälleennäkeminen.

Pelkkä lomamatka reissu ei ole, sillä opintopisteitä siitä on muutama kerrytettävänä. Menemme eteläsaaren kierroksella viinitilahommiin, jokuselle yritysvierailulle, sekä jonkinlaisia kuvaushommia on myös luvassa.

Lentojen lisäksi reissun suurimpia ”uhka vai mahdollisuus”-tilanteita ovat vuokra-autot. Jucy-nimiseltä vuokraamolta otetaan edukkaita 8-paikkaisia avaruussukkuloita, joilla painellaan tyylikkäästi pitkin vasenta kaistaa eteläsaarella ja todennäköisesti myös pohjoissaarella. Tässäkin vain halvin on kyllin hyvää, katsotaan miten siinä käy.

Rinkka.jpg
Rinkkalle painoa 14kg, mutta sisällä on myös reppu, jossa noin 4kg käsimatkatavarat. Varaa olisi ollut jotain karsia poiskin, mukana kuitenkin 3 housut, 2 takkia ja 2 kengät.

Alan olemaan kevään reissujen jälkeen jo pakkausekspertti ja hetken mietin, voisiko 3vk pärjätä käsimatkatavaroilla. Hommasin kuitenkin Haltin 65-litraisen rinkan, jonka koitan pitää kevyenä menomatkan ja takaisin tullessa sinne mahtuu sitten ainakin äitelle jääkaappimagneetti.

screenshot_2016-11-13-13-21-50-1
Reissun mielenkiintoisin muuttuja: Iloisin mielin mannerlaattojen reunoille, viimeksi paikallista aikaa su-ma-yönä oli voimakkuudeltaan 7,5 magnitudin mitattu järistys, sekä yli sata pienempää jälkijäristystä eteläsaaren itäreunalla, reittimme varrella. Katsotaan pysyykö matkasuunnitelmat alkuperäisinä.

Sporttia ei reissussa valitettavasti juuri pääse nauttimaan. Kansallislaji rugbyn kausi on jo ohitse, mutta pari frisbeegolfkiekkoa lähtee kuitenkin matkaan, sillä maasta jokunen rata löytyy.

Uudessa-Seelannissa eletään nyt kevättä, lämpötilat tullee olemaan jossain 15 ja 20 celsiusasteen välillä. Pitkää kalsaria ja sadevaatetta on myös mukana, sillä säätila vaihtelee yhtä nopeasti kuin Trumpin maahanmuuttopolitiikkalinjaukset. Näillä starttiin, ja lisää taas kun jostain löytyy nettiyhteys.

Lopun aikoja ja pieni opas Budapestiin

Eikös kaikki blogit hiljene jossain vaiheessa? Ja sitten tulee se postaus, jossa pahoitellaan kiireitä ja luvataan jatkoa. No, tämä on juuri se kirjoitus. Oli jopa itselleni melkoinen yllätys, että Hunkarin turinat jaksoi porskuttaa koko kevään ilman suurempia taukoja. Kuitenkin Norwegianin renkaiden koskettua Helsinki-Vantaan kiitotien pintaan juhannusaaton vastaisena yönä ja siitä vajaan neljän tunnin unien jälkeen lähtenyt juhannuksen frisbeegolfreissu tempaisi miehen kirjoituskoneen äärestä Suomen kesään ja siellä se rimpuili velvollisuuksien parissa ja rimpuilee vieläkin. Paristi olen joutunut varmentamaan hengissäoloni, sillä jotkut painelivat ahkeraan selaimen päivitysnappulaa, ja ihmettelivät että missä sitä uutta sisältöä on.


Aloitetaan viimeisten viikkojen läpikäynti kertomuksilla Budapestiin eksyneistä turisteista:

Ennen kuin pikkusisko jatkoi toukokuun loppupuolella matkaansa kohti Brysseliä, saatiin hänen lähtöpäivänään lounaspöytään täydennystä parin kangasalalaisvelmun tullessa vieraakseni. Kutsutaan heitä tässä vaikka salanimillä Riku ja Mikko. Tai siis ei ne mitään salanimiä ole, vaan niiden oikeat nimet mutta kuitenkin. Molemmille kerta Unkarissa oli ensimmäinen ja niinpä sain turistioppaan virkaa tehdessäni keksiä heille ohjelmaa keskiviikosta sunnuntaihin. Näin jälkeenpäin huomasin tämän olevan varmaankin varsin kelpo ohjelma myös muille Budapestiin aikoville. Tässä viidessä päivässä ei juostu paikkoja läpi, vaan mentiin rauhassa nautiskellen, pysähdellen aina välillä puistonpenkille muistelemaan Vain Elämää-tyyliin kunkin urheilu-uraa, suurimpia saavutuksia ja katkerimpia pettymyksiä.

Ja tällainen se ohjelma oli:

Päivä 1
Aloitus Deak Ferencin metroasemalta, josta Basilikaa pällistelemään, ja siitä portaille Tonavan rantaan istuskelemaan. Kun voimia on kerätty tarpeeksi, suunta kohti suurinta kauppahallia Fövam terillä. Sinne voi kävellä Vaci utcaa pitkin niin kauan kuin hermo kestää ärsyttäviä sisäänheittäjiä, muuten voi poimia jotain muita katuja sen ympäriltä. Päivällinen kämpille kävellessä tietenkin ehdottomassa suosikkiravintolassani Bors Gazstrobarissa (mainiot keitto ja patonki yhä yhteishintaan 4€).

Päivä 2
Budan puolen valloitus alkaen Szent Gellertin metroasemalta Gellertin kylpylän kupeesta. Siitä nousu Citadellalle, jossa kukin kykyjensä mukaan välttelee muita vyölaukkuisia suomalaisia. Kävely toiselta puolen kukkulaa alaspäin ja gulassikeittolounaan jälkeen kohti Budan linnaa. Siitä selfiekeppien kiroamisen jälkeen pikkuhiljaa kohden Matiaksen kirkkoa ja Kalastajalinnaketta. Ja kun niitä on nähty tarpeeksi, kannattaa mennä syömään ties monettako kertaa Marximiin. Ilmeetöntä palvelua ja kohtuuhintaista ruokaa Neuvostoliittoteemalla, yhdistelmä toimii kuin Stalinin viisivuotisuunnitelma, täydellisesti. Lopuksi iltaa istumaan juutalaiskortteliin.

Päivä 3
Aamusta saatetaan lihaskimppu salille (A Fitness lähellä Blaha Lujzaa), jossa eka käynti ilmainen ja muu seurakunta voi täytellä samaan aikaan kämpillä työhakemuksia ja tehdä kouluhommia. Puolen päivän jälkeen suunnaksi Parlamenttitalon kautta koukaten Margitin saari, jossa voi pötkötellä ja heitellä frisbeetä aiheuttaen pelkoa muissa auringonottajissa. Kun valkoisen miehen ihonväri on muuttunut punaiseksi, suunta kylpemään. Toki jälleen Marximin kautta, jossa makrojaan laskeva voi saada tortillansa ilman juustoa ja kermaviiliä. Kylpylävalinnaksi matkanjohtajan suosituksesta Lukacs.

Päivä 4
Päänähtävyyksien viimeinen etappi Metro 1:stä seuraillen alkaen Sankarten aukiolta ja jatkuen Vajdahunyadin linnan kautta koukaten kohti keskustaa. Matkalla hyvät leivät Oktogonilla olevasta ravintolasta nimeltä Panineria Sandwich Street, intelligentit poseeraukset Oopperalla ja sen jälkeen etsimään parturia, jossa laittaa poikain parrat ja peruukit ojennukseen. Kun niitä löytyy, niissä ei ole vapaita aikoja tai ne ovat kiinni. Tarpeeksi monen pettymyksen jälkeen kohteeksi vallan erinomainen Pinball-museo.


Reilun tunnin koneiden hakkauksen jälkeen kämpille nopeaan ehostautumiseen ja korkeakulttuurin ääreen kämpän vieressä sijaitsevaan Erkel-teatteriin (massipäälliköt valitsevat tässä vaiheessa Erkelin sijasta toisen oopperatalon, sen kuuluisamman joka oli äskeisessä kuvasarjassa). Matkanjohtaja luuli varanneensa liput oopperaan, mutta näytös paljastuukin konsertiksi, jossa Romeosta ja Juliasta esitetään kappaleita. Ei anneta haitata. Sujuvasti kuunneltiin italiankielistä laulua unkarilaisella tekstityksellä. Liput olivat sen noin 5 € / kpl, eli isoa konkurssia ei tällä kulttuurikokemuksella tehty.


Parahiksi konsertin päätyttyä Stifler-baariin katsomaan Mestareiden liigan finaalin toinen puoliaika, jatkoaika ja rankkarit. Pojille ei tule jatkoaikaa, sillä väsyhän siinä alkaa jo olemaan.

Päivä 5
Kaikki tärkeimmät paikat on kierretty, joten pientä kierrosta hieman jo kerran nähtyjä paikkoja uudelleen sivuten. Fövam teriltä kävellen Rauhansiltaa Budan puolelle ja ratikka Ketjusillalle josta takaisin Pestin puolelle. Kello on sopivasti 12, joten uudella paremmalla yrityksellä karvat ojennukseen Budapest Barber Shopissa. Siitä noin viidennen kerran Csiga Cafehen syömään (näyttää olevan että jos joku on kerran hyväksi havaittu, sitä ei vaihdeta), jonka jälkeen kamojen pakkaus ja pojjaat Metro 3:lla Tamperetta kohti.


Vielä toiseksi viimeisen Unkarin päivän aamuna harmittelin, miksi en kierrellyt enemmän Unkarissa, joten puolipäiväreissuhan siitä vielä syntyi. Kohteena Szentendre-niminen pikkukaupunki 30km Budapestista Tonavaa pitkin pohjoiseen. Sinne kuljetti lähijuna, johon kuukausilipun lisäksi täytyi ostaa (muistaakseni noin) puolentoista euron päivälippu.

Päivä oli kohtullisen lämpöinen, ehkä noin 30 astetta. Kotiinlähtöpäivänä koittavaan viimeiseen tenttiin lukeminen sai siis hieman vielä odottaa.


Mitä tulee päällimmäisenä mieleen näin neljän kuukauden jälkeen kotiinpaluusta: aluksikin ne kaksi asiaa minkä takia lähdin Unkariin – ”halvempaa kaljaa ja varmaan lämpösempää kuin Suomessa”. Ja sitten se kaikki muu: Kaikki paikan päällä koettu penkkiurheilu lähtien kämpillä katsotuista SM-liigan finaaleista unkarilaiseen jääkiekko-otteluun ja MM-kisojen Suomi-Unkari-peliin. Jalkapallopelit Unkarin cupin tulisesta finaalista Hertha Berlin – Bayern Munchen otteluun. Yleismurheilun Timanttiliiga Roomassa, jalkapallon EM-kisojen alkulohkopelien jälkeiset juhlat kaduilla. Kaikki ne hetket kauppojen kassoilla, kun tajuan etten vieläkään ymmärrä kymmentä sanaa enempää unkaria. Seikkailut Georgiassa, Apuliassa, Berliinissä, Roomassa, Varsovassa ja Bratislavassa. Vieraiden tuoma ruisleipä. Olut. Nelikymppinen psykologiaa opiskeleva kämppikseni. Hupaisa parrankasvatusyritys ja entisestään harventuneet hiukset. Tilin saldon laskeminen lähelle nollaa. Kylpylät. Vaihtokaverit ympäri maailmaa. Viimeiselle yrityskerralle jätetyt ja siellä kusseet tentit. Reilun euron kebab. Mainitsinko jo oluen? Kuplung ja -50% maanantait. Ensimmäinen kokkausyritys ja rasvapalo kaasuhellalla sekä pakastepizzan onneton paistoyritys kaasu-uunissa. Katuruoka. Ruoka- ja juomatapahtumat. Huh.

Ei ole olemassa tarpeeksi ylisanoja. Kevät oli huikea. Harva vaihtoon lähtöä taitaa sitä jälkeenpäin katua.

20160623_203802
Viimeinen auringonlasku ja kotia kohti.

Niin, vielä takaisin tekstin alkuun ja lupaukseen, että blogi jatkuu vielä. Selitykset mitä&missä&milloin blogi jatkuu, löytyvät aikaikkunasta 14.11-6.12.2016 ja reissusta, jonka kohteena on Uusi-Seelanti ja matkaseurana on noin 15 opiskelijayrittäjäkollegaa. Silloin siis luvassa lisää samanlaista poukkoilevaa kerrontaa ja kiusallisia tilanteita, pysykää kanavalla.

Päiväretki Bratislavaan

Kaukaisempia maita on tullut käytyä nyt kevään aikana Budapestista käsin varsin mukavat neljä kappaletta, mutta lähemmät alueet ovat jääneet melko lailla huomiotta. Ja vaikka tenttejä vielä riittää, viimeiselle 10 päivälle täytyi vieläkin pientä reissua kehitellä. Ja tämän lähdön päätin aika spontaanisti edellisenä iltana.

20160616_051230
Hyvää huomenta Keleti klo 5:12.

Ajattelin, että Wieniä ei ehdi päivässä näkemään ja sinne pääsee tarvittaessa myöhemmin suoraan Suomesta lentelemällä, joten siksipä raiteet veivät kohti Slovakiaa ja Bratislavaa. Keletin rautatieasemalta, viiden minuutin kävelymatkan päästä kämpiltä, lähti juna kohti toisen jääkiekon MM-kullan, ilmaveivin ja Jutin nilkkatulehduksen synnyinkaupunkia kello 5.25, kun satuin mukavasti jo viiden aikaan heräämään. Junia Bratislavaa päin menee noin tunnin välein ja meno-paluulippu maksaa 17,5 €. Ja tuohon lippuun ei edes tarvitse valita tiettyjä lähtöjä, vaan voi hypätä junaan silloin kun itselle sopii. Matka-aika sekä Bratislavaan että Wieniin on hieman vajaa kolme tuntia, joten etenkin Bratislava on kokonsa ja matka-ajan puolesta ihan käypä päiväretkikaupunki Budapestiin matkaavalle.

Junassa vähän TripAdvisorista selvitin, että mitä nähtävää Bratislavassa voisi olla ja ensimmäisenä tie vei vanhaan kaupunkiin.

Aamukahvin join jossain tuossa aukion kulmilla ja siitä suuntasin katsomaan, että millä lailla se Tonava täällä pohjoisemmassa virtaa. Ja ihan samalla tavallahan se, mutta vähän ruskeammalta näytti vesi.

20160616_102136
Sillan nimi Most SNP ja suunta Tonavaa etelään.
20160616_102746
Sen nimi on osuvasti UFO.

Tuosta lähdin valloittamaan Bratislavan linnaa, joka kohoaa aikas heti Tonavan vieressä kuten Budan linna Budassa.

Matkaevääksi olin repäissyt tällä kertaa jopa neljän euron unkarilaista punaviiniä, joten sitä sitten janon yllättäessä kitusiin.

Vielä linnalta vähän otoksia. Osa linnan alueesta oli rempassa, ja näyttää olevan oikeastaan koko kevään reissujen teema, että ikuisuusremontit on menossa.

Siitäpä uudestaan vanhaan kaupunkiin:

Ja safkan jälkeen (päivän keitto ja hampurilainen paikassa jonka nimeä en muista) sitten mutkitellen takaisin kohti rautatieasemaa.

Takaisin rautatieasemalle kävellessä bongasin Fabrika-nimisen panimoravintolan, jossa oli alkamassa Englanti-Wales EM-futispeli. Annan pisteet sekä herkulliselle, paikan päällä pannulle vehnäoluelle (0,5l 2,8 €), sekä sille, että Englanti voi päästä EM-kisoissa jopa jatkopeleihin.

Siitä sitten illaksi takaisin Budapestiin velvollisuuksien pariin. Suositus Bratislavalle osaksi Wienin tai Budapestin reissua, pelkästään tuonne en varmaan kuitenkaan lähtisi, sillä nähtävää riittäisi maksimissaan toiseksi päiväksi.

Puolassa voi polskia – ja muita kokemuksia Varsovasta

Tulipa siinä pari iltaa katsottua jalkapalloa ja juotua kaljaa uzbekistanilaisen kaiffarin kanssa, vaikka yhteistä kieltä ei löytynytkään.

Järkyttävä otsikko, ensinnäkään Veikselissä ei kannata uida ja toisekseen en valitettavasti puhu kahta sanaa enempää puolaa.

Tein päätöksen nähdä vielä ainakin yhden Euroopan pääkaupungin, vaikka päivät alkavatkin olemaan Budapestissa vähissä. Myös rahakirstun pohja alkaa näkyä, joten tämän reissun Puolaan tehtiin oikein pienellä budjetilla. Lennot varasin taas Wizzairilta ja menopaluun hinta oli melko posketon 35 €. Tähän yhdistin kolmen yön hostellidormipedin samaisella 35 € hinnalla (sisältäen aamupalan).

Kuten reissulla Georgiaan, myös Puolaan sain vinkkejä sieltä kotoisin olevalta vaihtarilta, Aleksanderilta. Ja mikä parasta, hän on kotoisin juurikin Varsovasta. Ennen reissua ajatukset kaupungista olivat jotain sekoitusta Budapestista, Berliinistä ja Venäjältä, mutta liikaa faktatietoa en tietenkään ollut taaskaan haalinut. Tiedossa kuitenkin oli, että kaupunki on käytännössä rakennettu uudelleen toisen maailmansodan jälkeen, kiitos saksalaisten. Tämä reissu oli aika lailla tehokas 70 tunnin pyrähdys, torstaina iltapäivästä olin Varsovassa ja sunnuntaina puolenpäivän aikoihin takaisin Budapestissa. Sitten lähes kronologiseen matkakertomukseen:


Varsovan Chopinin kentältä pääsi mukavasti puolessa tunnissa bussilla (kertalippu 4,4zl eli 1 €) keskustaan. Heti kentältä lähtien huomasin kaupungin olevan yllättävänkin moderni. Esimerkiksi bussi oli pakasta vedetty, sen sisällä aikataulunäytöissä näkyi reaaliajassa reitin jokainen pysäkki, millä kadulla pysäkki on ja kuinka kauan matka sinne kestää. Junallakin olisi kaiketi kaupunkiin päässyt. Keskustaan päästyäni suuntasin heti hostellia etsimään ja ihan hyvällä sijainnilla oli majoitus tälläkin kertaa. Paikka oli aikas tunnelmallinen korkeine huoneineen ja puulattioineen, mutta kevään kämäisin WiFi-palkinto menee kirkkaasti tälle hostellille. Aamupalaksi oli tarjolla teetä, paahtoleipää ja muroja+mysliä, mutta enpä ihan ruotsinlaivan tasoista (ainakaan Silja Symphony) aamiaista tuolla hinnalla odottanutkaan

Hostellilta matkaan pääsy kesti hetken, sillä Intercultural Communication – kurssin 3-sivuisen loppurapsan palautus painoi päälle ja täytyi se tehdä loppuun, mutta vähän illemmasta sitten sain tarkemman kosketuksen kaupunkiin.

Kämpille päin palaillessani kiinnitin ensimmäisen kerran huomiota rullaluistelijoiden suureen määrään. Heitä liikkui esimerkiksi Nowy Swiat –kadulla jatkuvasti. Aleje Jerozolimskie –pääkatua tallatessani sitten tajusin miksi. Käynnissä oli yörullaluistelu-tapahtuma ja pian poliisisaattueessa ohitseni menikin 7000 rullaluistelijaa. Parissa ylläolevista kuvistakin heitä kiitää.


Perjantain aloitin kaupungin korkeimmasta maamerkistä, Kulttuuri- ja tiedepalatsista. Tuo noin 230 metriin kohoava rakennus (ilman mastoa 168m eli Näsinneulan korkeus) on Puolan korkein ja lisäksi koko rakennus on neliöiltään Puolan suurin. Hetken julkisivua tallattuani se oikea sisäänkäyntikin löytyi. Lippu kerrokseen nro 30 teki opiskelijalta 17 zl (4€, itse asiassa melko hintava) ja sitten vain luokkaretkiläisten kanssa hissillä ylös. Pienen sateen lakattua maisemat kaupungin yli olivatkin viimeisen päälle.

Yläilmoista päästyäni suunta oli seuraavaksi kohti vanhaa kaupunkia, jos sitä kovin vanhaksi voi kutsua. Varsova tosiaan pommitettiin toisessa maailmansodassa aika pahoin, mutta vanha kaupunki on rakennettu uudelleen vanhaa muotoa seuraillen.

Keli oli perjantaina vähän turhan vaihteleva, tasatunnein tuli vettä ja sitten taas aurinkoa.

Jälleen tuli yhteen päivään ainakin tarpeeksi kohteita ja ilta meni sitten hostellilla EM-avausta katsoen. Samassa dormihuoneessa oli tosiaan veli uzbekistanilainen, jonka nimi ei millään jäänyt mieleen. Hänen heikolla englannillaan ja minun vielä heikommalla venäjälläni koitimme saada keskustelua aikaan sen välillä jopa hieman onnistuen. Tärkeintä oli kuitenkin että juttua ja puolalaista Żubr-merkkistä olutta riitti (pullon koko 0,65l, voltteja 6 % ja hintaa ehkä 0,65€ / pullo) pikkutunneille.


Lauantaille olin miettinyt käynnin suuren puolalaisen tähtitieteilijän Nikolaus Kopernikuksen mukaan nimetyssä Copernicus Science Centerissä, joka oli hyvin samantyylinen kotimaiseen Heurekaan verrattuna (tai ainakin mitä nyt muistelen tuota 5.- tai 6.-luokalla tehtyä luokkaretkeä). Erilaisia näyttelyitä oli noin 7 kappaletta lähtien peileillä ja valoilla toteutetuista harhoista jatkuen ihmiskehon ominaisuuksiin ja päättyen muistia ja mieltä tutkivaan näyttelyyn. Tuolla sai helposti vierähtämään pari tuntia ja varmaan enemmänkin olisi kulunut, jos olisi kaikkia vimpaimia alkanut testaamaan. Pääsylippu oli opiskelijalta 18zl eli jälleen siellä 4 €:ssa (Heurekaan muuten opiskelija 15 €).

Tieteen jälkeen suunta tietenkin taas urheilun pariin ja otin kansallisstadionin (PGE Narodway – nimellä kulkee sponsorin mukaan) lähempään tarkasteluun. Sehän oli myös vallan modernin oloinen, rakennettiinhan se edellisiä potkupallon EM-kisoja varten. Stadionin ympäristön oli muuten vallannut vähemmän yllättäen ketkäs muutkaan kuin rullaluistelijat. Nytpä on sitten tälle keväälle nähty viiden maan suurimmat urheilupyhätöt.

Stadionilta olisin ottanut ratikan alleni, mutta tomera poliisi oli pysäköinyt autonsa raiteille risteykseen juuri ennen pysäkkiä. Arvelin jotain häppeninkiä olevan taas tapahtumassa, ja kun bussilla keskustaan pääsin, niin syykin selvisi. Meneillään oli gay-pride tai millä nimellä tämä seksuaalista tasa-arvoa ajava festari nyt missäkin kulkee. Ja kuten semi-ahdasmielisestä Puolasta voi kuvitella, turvatoimet oli jouduttu virittämään aika tappiin. Poliisiautoja pystyi äkkiä laskemaan kulttuuripalatsin ympäristöstä lähemmäs sata kappaletta. Nälkä painoi kuitenkin kovasti päälle, joten niinpä jouduin jättämään tapahtumaan osallistumisen tällä kertaa välistä.

Suunta oli tuohon aivan kulttuuripalatsin viereen Zlote Tarasy – kauppakeskukseen, joka varmaan jälleen kerran oli maan suurin ja hienoin. Tai näin ainakin päättelin, kun kerroksia oli saman verran kuin Koskikeskuksessa eli ainakin 5kpl. Norsua tuolta ei ehkä voinut ostaa kuten Lontoosta Harrodsilta, mutta eiköhän melkein kaikki muu löytynyt, mitä ihminen voisi tarvita.

Välikuoleman jälkeen lähdin katsomaan iltakävelylle vielä yhden puiston ja etsimään puolalaista mielenmaisemaa.

Puistoja Varsovassa kyllä riitti ja tämä oli varmaan isoin niistä, Lazienki Królewskie. Kuvauksellisin paikka siellä oli kuvan pałac Łazienkowski tai lontooksi Palace on the Isle, joka tosiaan nimensä mukaisesti on palatsi lammen keskellä. Siitäpä vielä burgerille Bobby Burger -nimiseen paikkaan jossa ensimmäinen erä Englanti-Venäjä-peliä ja toinen puolikas sitten hostellilla uuden ystäväni kanssa.


Sunnuntaina ei sitten enää paljoa ehtinytkään hommailla, lento kun lähti kohti Budapestia jo kello 10.40. Puolalaisia futishuligaaneja oli muuten lähdössä samaan aikaan yksi koneellinen Nizzaan.

Loppuyhteenvetona totean Varsovan olevan modeni ja edullinen matkakohde, jossa historian ystävä saisi helposti vietettyä vaikka viikon. Ruoka on maistuvaa ihan lähtien 2,5 €:n kebabista vitosen burgereihin ja 10-15 €:lla syö jo vanhassa kaupungissa kolmen ruokalajin aterian juomineen. Julkinen liikenne toimii keskusta-alueella hyvin, vaikka itse tykkäsin jälleen kävellä enemmän. Englannin taito ei Varsovassa ollut ihan yhtä hyvää kuin Budapestissa, mutta asiat sai silti aina hoidettua. Turisteja ei näin kesäkuun alussa ollut paljoakaan ja suomea taisin reissulla kuulla vain kahteen kertaan. Monet pitävät Krakovaa Varsovaa kauniimpana kohteena, joten seuraavaa Puolan reissua sitten sinne tai Gdanskiin, johon Wizzair lentää tällä hetkellä Turusta.