Kansallispäivä ja kansallisruoka

Vuoden 1848 vallankumouksen vuosipäivänä 15.3 istutaan kotona, tuijotetaan Netflixiä ja toivotaan, että joku baari olisi auki.

Tämä oli tuutorien mielipide ja muutenkin kyllä aivan totta. Olin hieman flunssassa, vettä satoi ja lämpöä oli +5°C, joten voidaan helposti puhua vuoden ankeimmasta päivästä. Uskaltauduin hetkeksi ulos, ja ainoa elämä, mitä kaupungilta päivällä löysin, oli Unkarin sosialistisen puolueen (MSZP) pieni tapahtuma lähellä parlamenttitaloa, sekä äärioikeistolaisen Jobbik-puolueen kokoontuminen Elisabetin sillan vieressä. Molemmat olivat laimeampia kuin unkarilainen lager-olut, joten riensin äkkiä takaisin kämpille sairastamaan. Jälkeenpäin toki luin, että noin 10 000 ihmistä oli ottanut osaa iltapäivän marssiin Sankarten aukiolta Parlamenttitalolle ja siellä mielenosoituksessa väkimäärä oli vielä tuplaantunut. Aiheena oli tällä kertaa ollut hallituksen koulutuslinjaukset.


Gulassikeitto on Unkarin kansallisruokia ja iltana eräänä päätin itsekin väsätä jotain sen tapaista. Yhdistelin noin neljää guuglella ensimmäisenä löytynyttä reseptiä ja päädyin tällaiseen ohjeeseen:

  1. Marssi lähimpään kauppahalliin (tällä kertaa Rákóczi Téri Vásárcsarnok) ja osta puolen kilon lihanpala. Koita selvittää Google-kääntäjällä, mitä se on. Ei löydy, eikä myyjä puhu tietenkään sanaakaan englantia. Mutta ihan hyvä se on. Saattoi olla possun lapaa tai ulkopaistia. Hintaa hänellä 500Ft (1,6€).
  2. Osta kauppahallista myös pari perunaa, paprika, porkkana, sipuli ja valkosipuli.
  3. Lähi-Tescosta löytyy loput raaka-aineet, eli paprikajauhetta, herkkusieniä, voita lihan ruskistamiseen, tulinen ja erittäin suolainen (11,5%) paprikakastike (alla kuvassa keskellä), 279 forintin (noin 0,9€) puolimakea punaviini ja kermaviili.
  4. Huomaa lihojen paistoa aloittaessa, että ostamasi voi olikin hiivaa ja kuullota nöyränä sipulit normaalissa öljyssä. Ruskista lihanpalat, joiden päälle on heitetty paprikajauhetta ja lisää valkosipuli.
  5. Siirrä setti kattilaan, lisää öljyä ja anna muhia. Lisää 15min päästä sienet, paprikat, perunat ja porkkana. Keitinvedeksi paprikakastiketta ja hieman vettä. Suolaa ja mustapippuria oman maun mukaan.
  6. Jos ennen ruoanlaittoa avaamastasi viinistä on vielä jotain jäljellä, sitä voi myös lisätä tässä vaiheessa. Uhrasin pari desiä.
  7. Keitä, kunnes rehut ovat hieman ylikypsiä ja lihat alkavat olla pehmeitä. Puolisen tuntia riittää, sillä nyt alkaa olla jo nälkä. Lisää kermaviili.
  8. Hauduta vielä hetki ja nauti leivän ja jalkapallo-ottelun kera.
2016-03-15 21.10.26
#soup #gulassi #gulyás #ruokagram #paprika #kaasuhella #goodfood #kuparikattila #mitähelvettiäantti

Ensimmäisenä viikolla kämpillä ostin ison purkin pikakahvia, sillä kahvinkeitintä ei asunnossa ollut ja Suomessa sumppia kuluu kuitenkin viitisen kuppia päivässä. Kahvia on siis saatava. Pystyin juomaan tätä pikakuraa ehkä kahdesti, jonka jälkeen päätin kuitenkin olla kokonaan ilman kahvia. Oli nimittäin sen verran karmeaa tavaraa. Taannoin löysin etäisesti espressopannua muistuttavan virityksen kaapista ja päädyin kokeilemaan sitä. Hetki ohjeiden hakua netistä ja pannu tulille. Ja tavarahan on vallan juotavaa!

Lähtö Georgiaan koittaa muutaman tunnin päästä, ja mikäs on sen mukavampi tapa aloittaa reissu kuin kello 23.55 lähtevä lento. Kolmen tunnin lennon sekä aikaeron seurauksena perillä ollaan kivasti aamukuudelta. Päätin, että aloitan viikon ristiretkeni pääkaupungista Tbilisistä, joten lennon päälle on vielä odotettavissa 4-5h bussimatka Kutaisista Tbilisiin. Tbilisissä olen ehkä kolme yötä ja Kutaisissa kaksi viimeistä yötä. Väliin jätin 2 yötä spontaanille soveltamiselle. Kielen kanssa on oletettavissa ongelmia, tiedän sen jo tässä vaiheessa. Venäjää puhumalla selviäisi jotenkin. Sitä opiskelin pari vuotta sitten yhden kurssin verran, ja sen opit ovat jo aika suloisesti unohtuneet. Englannin osaaminen ei kuulemma tuolla päin Eurooppaa ole kovin hyvällä tasolla. Onnekseni löysin koulustamme yhden georgialaisen vaihtarin, jolta olen saanut hyvät vinkit niin majoituksiin kuin vierailtaviin kohteisiinkin. Odotukset viikon reissulle keskittyvät upeisiin maisemiin, mainioon ruokaan ja ystävällisiin ihmisiin.

Alphabet
Uudet aakkoset opeteltaviksi. Lähde: visitgeorgia.it

János-hegy ja iltakuvailua

Munarätit ja retki pohjoiseen

Samalla tavalla kuin Suomessa, Unkarin viranomaiset ja taksikuskit ovat olleet varpaillaan kyytipalvelu Uberin kanssa. Taksikuskit ovat joinain päivinä tukkineet katuja mielenosoituksena Uberia vastaan. Hallitus on vääntänyt pikavauhdilla säädöksiä Uberin toiminnan vaikeuttamiseksi. Täälläkin poliisi taisi malliksi pidättää muutaman Uber-kuskin. Nyt on saatu valmiiksi keinot, joilla kielletään Uber Unkarin tyyliin (tiedot haalittu luennoilta ja netistä):

  1. Uber-kuskien on maalattava autonsa keltaisiksi, samaan tapaan kuin normaalien taksien
  2. Myös pankkikortilla maksaminen on oltava mahdollista, siispä kortinlukijapakko
  3. Pakolliset kurssit yrittäjyydestä ja asiakaspalvelusta ennen aloittamista
  4. Auton täytyy olla alle 10 vuotta vanha ja kuljettajan vähintään 21-vuotias
  5. Hinnaston täytyy olla sama kuin normaaleilla takseilla ja sen on oltava selkeästi näkyvissä
  6. Laittoman taksiliikeneen harjoittamisesta saa 300 000 forintin sakon (1000€)

Katsotaan sitä 2010-luvulle tuloa uudestaan vaikka kymmenen vuoden päästä.


Lauantaina-aamuna kello 9.00 noin 25 vaihtaria ja tuutoria löysivät toisensa itselle jo tutusta Ùjpestistä valmiina päivän mittaiseen retkeen johonkin pohjoiseen lähelle Slovakian rajaa. Luvassa oli 8km lenkki mäkisessä maastossa. 3€:n meno-paluu bussiliput taskuun ja puolentoista tunnin bussimatkan päästä olimme pelipaikoilla. Keli oli kohdallaan ja porukka hyvällä fiiliksellä. Kovasta kannustuksesta huolimatta kukaan ei edes onnistunut kompastumaan lukuisissa purojen ylityksissä. Maisemat olivat totaalisen erilaisia kuin Kaupissa, parhaiten siitä kertonee pieni kuva/videokollaasi.

Maasto oli huomattavasti vaikeampaa, mitä odotin, mutta myös tennareilla ja farkuilla patikoineet selvisivät ihan kunnialla kotiin. Sain osakseni jonkin verran naurua loputtomalla eväsmäärällä varustetulla repullani. Opetin muille, että intissä oli aina parempi olla liikaa, kuin liian vähän omia eväitä.

 


Niin, niistä munaräteistä. Niistä halusit kuitenkin lukea. Vanhana feministinä tunsin pienen vihan piston sydämessäni mennessäni perjantaina Rudasin kylpylään, jossa on vielä voimassa omat kylpypäivät miehille ja naisille. Miehille ma-ti ja to-pe, naisille keskiviikkoisin. Tosin nykyään viikonloppuna molemmat sukupuolet pääsevät tasavertaisesti kylpemään, sekä erikoisuutena järjestetään yöuinti aina pe-la yönä klo 22-04. Sijainti kylpylällä on mitä loistavin, aivan Elisabetin sillan vieressä Budan puolella. Silti se on aika huomaamaton, eikä sitä kauempaa niin helposti kylpyläksi tunnista. Kaikenkattava lippu Rudasiin oli samoissa hinnoissa kuin Gellertissä ja Szechenyissä, 4700Ft (15 €).

Jälleen kerran tarjolla oli saunamaailmaa, pitkää uintiallasta, ja wellness-altaita kloorivedellä (11-42°C). Nämä itse asiassa olivatkin kaikille sukupuolille avoinna ja remontista oli tuskin montaa vuotta, niin tuoreessa kunnossa tuo puoli kylpylästä oli. Koska kylpylät ovat täällä aina sokkeloita, kesti ”thermal poolien” eli mineraalipitoisella vedellä täytettyjen altaiden löytäminen hetken. Suunnistettuani oikeaan paikkaan tajusin jujun, miksi sukupuolille on omat päivänsä. Alasti uimisen ymmärrän hyvin, mutta tällä allasosastolla uikkarit vaihdettiin noin 40x40cm kokoiseen liinaan, joka laitettiin narulla lantiolle kiinni, ja näin saatiin heppi ja kivet peittoon. Siellä miehet sitten temmeltävät nenäliina kassien edessä perseet paljaana auringon valaistessa orgioita kupolikaton pienistä rei’istä. Alkushokin jälkeen niin kovin kaunista ja idyllistä. Mutta en siltikään ihan ymmärtänyt, miksi ei saman tien voi olla kokonaan alasti tai uikkarit päällä. Mutta maassa maan tavalla. Tämän elämyksen lisäksi Rudasiin kannattaa tulla katolla olevan pienen uima-altaan vuoksi. Näköalaa löytyy Tonavalle, Gellertinvuorelle ja Pestin rantaan. Kaikki tämä vilkkaasti liikennöityjen teiden välissä. Ihan hauska!

2016-03-11 17.29.52.jpg
Rudasin kylpylä Elisabetin sillalta. Etuoikealla kupolikaton alla terveysaltaat ja aivan toisessa päässä kupolikehikon alla pieni ulkoallas.

Byroslavia?

Tämä postaus oli jo ennen Unkariin tuloa suunniteltu avautumiseksi siitä, kuinka helvetin vaikeaa asiat on täällä hoitaa.

Mutta se ei kuitenkaan ole sitä. Olen vähintäänkin positiivisesti yllättynyt. Asunnon kanssa ei ole ollut minkäänlaista häsläystä. Koulussa ainoa huvittanut asia oli orientaatiopäivänä kokonaisen tunnin kestänyt mälväys kurssivalintojen korjaukseen. Niin vuokraemännälle kuin opinto-ohjaajalle voi pistää viestiä vaikka Facebookissa. Puhelinliittymän hankinta hoitui Vodafonen ”Smart Storen” pehmeällä sohvalla istuen. Yli kolmen kuukauden maassa oleskelusta pitäisi teoriassa tehdä ilmoitus Unkarin viranomaisille, mutta ilmoittamatta jättämisestä ei seuraa mitään sanktiota, joten tuutorit kehottivat laskemaan tässä tapauksessa 1+1.

Paikalliset puhuvat paljon siitä, että byrokratiaa on yhä olemassa paljon, mutta ihmiset tekevät kaikkensa, jotta eivät joutuisi tekemisiin sen kanssa. Koulussakin samalla käyttäjätunnuksella ja salasanalla pääsee kaikkiin palveluihin. Ainoat hampaidenkiristelyt tähän asti ovat tapahtuneet futispelien lippuluukuilla.

20160306_211214
Joillakin menneet lusikat jakoon? Ei, vaan unkarilaista mallia kierrätyksestä. Muutamana viikonloppuna olen ihastellut eri puolilla kaupunkia tätä kierrätyskampanjaa, jossa asukkaat heittävät lauantaina tarpeettoman roinan kadulle oven eteen, kerjäläiset ja hamstraajat penkovat ja levittävät kasoja sunnuntain, ja maanantaina kaupunki kerää jäljelle jääneet rojut pois. Aluksi 30 metrin välein olevat kasat levittäytyivät sunnuntaina niin, että koko VIII-alue oli yhtä suurta kaatopaikkaa. Sisältöä löytyi lasipurkeista vessanpyttihin ja matoista tietokoneisiin. Kierrätys kannattaa.

Sunnuntaina vuorossa oli kylpyläkäynti numero 5, joka suuntautui Dandárin kylpylään aivan maailmankuulun yrttilikööri Unicumin tehtaan viereen. Yhdistelmälippu (sisä- ja ulkoaltaat sekä saunat) oli tällä kertaa 2400Ft (7,5€). Paikalla ei ole yhtä pitkää historiaa kuin muilla kylpylöillä ja se onkin tähänastisista ehkä eniten normaalin kylpylän oloinen. Altaista löytyi 11-38°C ja siihen kolme saunaa päälle, niin kyllähän siinä elämä taas maistui.

hunkarikroatia
Georgiasta paluun kanssa samana päivänä potkupalloa katsomaan, jaksaa jaksaa. Ystävyysottelu Unkari – Kroatia hintaan 8 €.

Budapestin paikallisopas

On vaan pirun hienoa, että unkarilainen haluaa näyttää, kun sillä on rahaa.

Ensimmäisen kuukauden aikana teillä on näkynyt vaikkapa Audin R8:a, pari tuoretta Maseratia ja kertalleen Lamborghinikin (taisi olla Gallardo). Sen sijaan sähköautoilu ei ole Unkaria saavuttanut. Parit Teslat ja Leafit olen bongannut, mutta missäpä niitä ladatakaan, latauspisteitä kun olen tähän mennessä nähnyt tasan yhden. Eikä vielä ajoittain liikenteessä näkyviä Trabanteja niistä pystyisikään lataamaan.

 

Maanantaina löysin itseni pelailemasta Megazonea tai miksi tätä laserasepeliä nyt kutsutaankaan. Sekalaisessa porukassa (vaihtaria, tuutoria ja hänen kavereitaan) oli vain 6 henkeä, mutta se ei paljoa pelejä haitannut. 3 vs 3 jaoilla sai iso ihminen hyvin hien päälle. Tunnin vuoro, jossa koko 1700m² pelialue oli käytössämme kustansi 2000Ft/pelaaja (6 €), joten ihan konkurssiin ei tälläkään kertaa ajauduttu. Vuoden inttikokemuksesta ei juuri ollut hyötyä, sillä honkkelin pää oli koko ajan ylhäällä, reidet hapoilla ja osumia sateli… Mutta hauskaa oli tietenkin. Jälkipelit hoidettiin yhdessä Budapestin Corvinus Cafeista, joka on jonkinmoinen drinkkibaari. Yksi janojuoma muuttui äkkiä kahdeksaksi, kun tarjous ”kaksi yhden hinnalla” saavutti näkökenttäni. Kaksi coctailia teki 890Ft (vajaa 3€), toki 2cl viunamäärällä. Suositukset siis limuviinalla juopumista aikoville.

Keskiviikkona vaelsin lentokentälle vastaanottamaan seuraavat ruisleivän tuojat, kun äitee ja pikkusisko eksyivät kriittisen maahanmuuttopolitiikan luvattuun maahan. Jälleen kerran kentälle mennessäni mieleen hiipi, että milloinka nämä karjavaunuiksi ristimäni Metro 3:n vaunut hajoavat lopullisesti, ja millaisen kuvan niillä matkustaminen antaa maahan saapuvalle matkaajalle. Sama asia on metron päätepysäkiltä kentälle vievän bussilinjan kanssa. Paristi on tarvinnut tarkistaa, että onko alla todella kestopäällystettä, vai liikutaanko nyt Metsähallituksen puolella. Sen verran hampaita tiputtavaa matkanteko välillä on. Pientä parannusta on kuitenkin tulevaisuudessa tulossa, ainakin suunnitelmien tasolla. Kuitenkin uskon, että meno jatkuu samanlaisena mälväyksenä kuin uusimman metrolinja 4:n kanssa. Sen piti alunperin avautua vuonna 2003, ja 17 uudelleen asetetun avauspäivämäärän jälkeen avajaisia vietettiin maaliskuussa 2014. Kuulostaa perin unkarilaiselta. Yllätyin kuitenkin tässä eräänä päivänä huomatessani, että Metro 4 liikkuu ilman kuljettajaa. Jossain asioissa ollaan ajan hermolla.

2016-03-04 16.44.58
Sarjassamme holtittoman kalliit kahvilat kokeiltiin etovalla mainoslauseella ”the most beautiful cafe in the world” ratsastavaa kahvila New Yorkia lähellä Blaha Lujza tériä. Paikan sisustus oli pappia vaille kuin kirkosta, palvelu oli nopeaa ja tarjottavat maistuvia. Pisteet myös pianonsoittajalle. Hinnat liikkuivat tasolla 5,5€/pieni vaniljacappuccino ja 8€/jäätelöannos, mutta kyllähän sitä aina hyvistä Instagram-kuvista kannattaa maksaa, kiusasin äiteä. Vakavasti otettava vaihtoehto pari postausta sitten mainitulle Book Cafelle.
2016-03-04 13.03.25.jpg
Vieraat käppäilivät jokaisena kolmena päivänä 15-20km ja ottivat molemmat arvioni mukaan noin 3000 valokuvaa. Perjantaina kävelymatka 334 metriä pitkän Vapaudensillan (Szabadság híd) yli kesti noin 35min, ja sen aikana meinattiin jäädä noin 14 pyöräilijän alle. Mutta tuli kai hyviä kuvia. Gellertinvuorelle kiipesin jo neljättä kertaa yhdessä turistieni kanssa; ravintoloissa suosittiin tuttuja ja turvallisia, jo aiemmin vierailtuja paikkoja. Tarjoilijat alkavat kohta tunnistaa tutun sönköttäjän jo ovelta.

Vieraat saatettu kentälle. Kyllä sitä on taas arjen tarpeessa.