Budapestin paikallisopas

On vaan pirun hienoa, että unkarilainen haluaa näyttää, kun sillä on rahaa.

Ensimmäisen kuukauden aikana teillä on näkynyt vaikkapa Audin R8:a, pari tuoretta Maseratia ja kertalleen Lamborghinikin (taisi olla Gallardo). Sen sijaan sähköautoilu ei ole Unkaria saavuttanut. Parit Teslat ja Leafit olen bongannut, mutta missäpä niitä ladatakaan, latauspisteitä kun olen tähän mennessä nähnyt tasan yhden. Eikä vielä ajoittain liikenteessä näkyviä Trabanteja niistä pystyisikään lataamaan.

 

Maanantaina löysin itseni pelailemasta Megazonea tai miksi tätä laserasepeliä nyt kutsutaankaan. Sekalaisessa porukassa (vaihtaria, tuutoria ja hänen kavereitaan) oli vain 6 henkeä, mutta se ei paljoa pelejä haitannut. 3 vs 3 jaoilla sai iso ihminen hyvin hien päälle. Tunnin vuoro, jossa koko 1700m² pelialue oli käytössämme kustansi 2000Ft/pelaaja (6 €), joten ihan konkurssiin ei tälläkään kertaa ajauduttu. Vuoden inttikokemuksesta ei juuri ollut hyötyä, sillä honkkelin pää oli koko ajan ylhäällä, reidet hapoilla ja osumia sateli… Mutta hauskaa oli tietenkin. Jälkipelit hoidettiin yhdessä Budapestin Corvinus Cafeista, joka on jonkinmoinen drinkkibaari. Yksi janojuoma muuttui äkkiä kahdeksaksi, kun tarjous ”kaksi yhden hinnalla” saavutti näkökenttäni. Kaksi coctailia teki 890Ft (vajaa 3€), toki 2cl viunamäärällä. Suositukset siis limuviinalla juopumista aikoville.

Keskiviikkona vaelsin lentokentälle vastaanottamaan seuraavat ruisleivän tuojat, kun äitee ja pikkusisko eksyivät kriittisen maahanmuuttopolitiikan luvattuun maahan. Jälleen kerran kentälle mennessäni mieleen hiipi, että milloinka nämä karjavaunuiksi ristimäni Metro 3:n vaunut hajoavat lopullisesti, ja millaisen kuvan niillä matkustaminen antaa maahan saapuvalle matkaajalle. Sama asia on metron päätepysäkiltä kentälle vievän bussilinjan kanssa. Paristi on tarvinnut tarkistaa, että onko alla todella kestopäällystettä, vai liikutaanko nyt Metsähallituksen puolella. Sen verran hampaita tiputtavaa matkanteko välillä on. Pientä parannusta on kuitenkin tulevaisuudessa tulossa, ainakin suunnitelmien tasolla. Kuitenkin uskon, että meno jatkuu samanlaisena mälväyksenä kuin uusimman metrolinja 4:n kanssa. Sen piti alunperin avautua vuonna 2003, ja 17 uudelleen asetetun avauspäivämäärän jälkeen avajaisia vietettiin maaliskuussa 2014. Kuulostaa perin unkarilaiselta. Yllätyin kuitenkin tässä eräänä päivänä huomatessani, että Metro 4 liikkuu ilman kuljettajaa. Jossain asioissa ollaan ajan hermolla.

2016-03-04 16.44.58
Sarjassamme holtittoman kalliit kahvilat kokeiltiin etovalla mainoslauseella ”the most beautiful cafe in the world” ratsastavaa kahvila New Yorkia lähellä Blaha Lujza tériä. Paikan sisustus oli pappia vaille kuin kirkosta, palvelu oli nopeaa ja tarjottavat maistuvia. Pisteet myös pianonsoittajalle. Hinnat liikkuivat tasolla 5,5€/pieni vaniljacappuccino ja 8€/jäätelöannos, mutta kyllähän sitä aina hyvistä Instagram-kuvista kannattaa maksaa, kiusasin äiteä. Vakavasti otettava vaihtoehto pari postausta sitten mainitulle Book Cafelle.
2016-03-04 13.03.25.jpg
Vieraat käppäilivät jokaisena kolmena päivänä 15-20km ja ottivat molemmat arvioni mukaan noin 3000 valokuvaa. Perjantaina kävelymatka 334 metriä pitkän Vapaudensillan (Szabadság híd) yli kesti noin 35min, ja sen aikana meinattiin jäädä noin 14 pyöräilijän alle. Mutta tuli kai hyviä kuvia. Gellertinvuorelle kiipesin jo neljättä kertaa yhdessä turistieni kanssa; ravintoloissa suosittiin tuttuja ja turvallisia, jo aiemmin vierailtuja paikkoja. Tarjoilijat alkavat kohta tunnistaa tutun sönköttäjän jo ovelta.

Vieraat saatettu kentälle. Kyllä sitä on taas arjen tarpeessa.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s