Pala Pugliaa

No jo on ollut hiljaista blogin puolella. Mitä tapahtuu? Ahdistus koko Euroopan näkemisestä yhden kevään aikana iski, enhän ole ehtinyt käydä vielä oikein missään. Asialle oli siis pikimmiten tehtävä jotain.

En ole ikinä erityisemmin rakastanut Italiaa, käynyt tai kokenut tarvetta käydä siellä, mutta koska pääsiäinen ja sitä seurannut koeviikko näyttivät melko tyhjiltä, kävin Georgian reissun jälkeen kääntymässä 29 tuntia Budapestissä. Menopaluu Kaakkois-Italian Bariin irtosi Wizzairilta aika tarkalleen 100 eurolla, joten eihän tilaisuutta voinut jättää käyttämättä. Suunnitelma tälle 72 tunnin hyökkäykselle oli ajaa Italian kaakkoiskulmaan Santa Maria di Leucaan ja sen perusteella otin ekan majoituksen puolivälistä määränpäätä, toisen kohteesta ja kolmannen Barista. Loppuosa suunnitelmasta oli poimia tienviitoista kyliä ja kaupunkeja, jotka kuulostavat mielenkiintoisilta, ajaa auto parkkiin ytimen tuntumaan, käydä tunnin-kaksi pyörimässä ympäriinsä ja jatkaa matkaa seuraavaan kaupunkiin. Niitä kertyikin lopulta kahdeksan. Puglian alue (suomalaisittain yleensä Apulia) on enemmänkin paikallisten turistien suosiossa, Suomesta sinne meneminen vaatii ainakin yhden vaihtolennon verran vaivaa tai siirtymää Napolista tai Sisiliasta. Eikä tällä reissulla oikein muuta kuin italiaa kuulunutkaan…

Puglia kartta.png
Mutkat suoriksi laitettuna reitti näytti lopulta tuolta.

Alberobello

Tunnustetaan sen verran, että tämän olin etukäteen bongannut vierailtavien paikkojen listalle. Alberobello tunnetaan kalkkikivestä rakennetuista trullitaloistaan ja niitä täytyi päästä hetkeksi pällistelemään. Kierreltyäni tarpeeksi tuli hirmuinen nälkä, mutta tietenkin lounasaika oli päättynyt ja vähänkään auki näyttäneistä ravintoloista vastaus oli tyylikäs ”No pizza.” Asia vilpitön, lopulta löysin kahvilan, josta panini ja jäätelö naamariin ja ajo jatkui.

Brindisi

Seuraava kohde oli vajaan 100 000 asukkaan rantakaupunki Brindisi, jonka keskustan kiersin tunnissa ympäri. Ei suurempaa ihastusta tähän kaupunkiin.

brindisi
The Italian Sailor Monument, Brindisi. Olisi tuolla kai jotain muutakin ollut, jos olisi jaksanut etsiä.

Mesagne

Ensimmäisen yön majoituspaikaksi osui noin 30 000 asukkaan Mesagne. Sijainti oli noin 10 km Brindisistä itään, ja B&B-majoitus oli positiiviseksi yllätykseksi vanhan kaupungin sisällä. Pääsinpä myös italialaisen pizzan makuun, joskaan valinnanvaraa ravintoloissa ei täälläkään pääsiäispäivän iltana ollut. Pieni kierros muurien sisäpuolella ja ulkona, ja aamulla paremmassa valossa toiseen kertaan. Erittäin mukava kokemus. Italialaisten kielitaito alkoi tässä vaiheessa varmistua olemattomaksi, B&B:n pitäjä oli ensimmäinen, jolta kuulin kelvollista englantia. Hinta majoituksessa näin off-seasonina 40 € (sesonkina omistaja kertoi hinnan olevan tuplat) ja luonnollisesti olin ainoa yöpyjä.

Lecce

Toisen päivän aamu ja kohteena oli Brindisin kokoinen Lecce. Tämäkin kaupunki tunnetaan kymmenistä linnoistaan ja kirkoistaan, joista muutama tallennettiin filmille. Kaupunki oli ilmeisesti hakenut Euroopan kulttuuripääkaupungiksi vuodeksi 2019, ja siitä johtuen kaikki paikat olivat rempassa. Isot kyltit kertoivat että tämän ja tämän rakennuksen korjaukseen on laitettu niin ja niin monta EU-tukimiljoonaa kiinni. Ihan hirvitti, että tännekö nettomaksaja Suomen rahat katoavat? Jälkeenpäin luin, että kisan kulttuuripääkaupunkiudesta oli voittanut historiallinen, myöskin eteläitalialainen kaupunki, Matera. Mutta kiva nyt, että korjaavat sitten kuitenkin.

Santa Maria di Leuca

Sitten hieman pidempi ajomatka, jonka lopussa koitti noin +20°-asteinen aurinkoinen merenrantakohde Leuca. Paikka koostui suurimmaksi osaksi majakasta ja rantabulevardista, mutta ympäristössä riitti pällisteltävää kuitenkin neljäksi tunniksi. Jälleen nälkä oli valtava, mutta helpotuksen tarjosi onneksi rantabulevardin katukeittiön antimet.

Castrignano del Capo

Toisen yön majoitus oli 5 km rannasta pohjoiseen, Aivan Castrignano del Capon ytimessä. Mistään metropolista ei voida puhua, sillä yhteenlaskettuna Santa Maria di Leucan kanssa tuolla eli ehkä 5000 asukasta. Aamupalan nautin piazzan toisella puolella kahvilassa ja siitä kohti viimeistä kokonaista päivää.

Taranto

Tästääkän kohteesta ei ollut mitään tietoa etukäteen, mutta sinne vaan. Pienen kiertelyn jälkeen huomasin olevani italiaksi opastetulla 1,5h kierroksella Castello Aragonesessä, joka on kaupungin suurin linna. Nyt kävi näin. Tämä olikin kaupungin ainoa kohde, sillä iltapäivä eteni kovaa vauhtia ja halusin nähdä myös Barin meininkejä.

Bari

Viimeisen illan ja aamun vietin Barissa, joka on suunnilleen Tampereen kokoinen metropoli. Vanhan kaupungin voi kiertää mukavasti muuria pitkin ja kaupungista löytyy kulttuuria omista kv. elokuvafestivaaleista lähtien. Nuo pari parin tunnin rykäisyä kuitenkin itselle riittivät, onhan näitä kirkkoja ja linnoja nähty nyt kolmeen päivään ihan tarpeeksi. B&B-majoitus oli vajaat 10 km Barista sivussa, parisen kilometriä lentokentältä. Vaikka huone oli puoliksi maan alla, niin se ajoi taas asiansa 40 € yöhinnalla (ja etenkin kun kaupasta haki 1,99 €:n puglialaisen punaviinipullon ja nautti Saksan nöyryyttäessä Italiaa futismaaottelussa 4-1). Isäntä oli myös erittäin mukava vanhempi herra, ja aamiaisella pääsin jutustelemaan kaupungissa työmatkalla olleen myyntimiehen kanssa. Lämpöä oli jo aamukymmeneltä +20°C, mutta silti sitä täytyi kotia päin lähteä.

Vielä yleistä reissusta

Kulkupelinä toimi Avikselta hommattu vajaat 4000km ajettu Citroen C1, joka alkuun aiheutti pienen pettymyksen, sillä pitäisihän Italiassa nyt suhata Fiatilla. Auto kuitenkin palveli kelvollisesti kaiken 601 kilometriä. Italian liikenteen kaoottisuudesta kuulee kaikenlaista puhetta, mutta omat kokemukset eivät ole niinkään karmeat. Liikenteessä pysyy hyvin mukana, kun muistaa pitää nopeudet liikennevirran mukaisina, eli noin 1,5-2 kertaa ohjeistettua nopeusrajoitusta suurempana. Samalla tavalla, kuin edellisenä pääsiäisenä Bryssel-Normandia-autoilumatkalta, viralliset tulokset huippunopeuksista tulevat sitten aikanaan kohdemaan viranomaisilta postitse. Virheiden tekoa liikenteessä ei kannata pelätä, muut autoilijat kertovat sinulle kyllä, kun niitä teet. Itse väitän joutuneeni vain kerran torvensoiton ja käsienlevittelyn kohteeksi tällä reissulla. Syynä oli hieman oudohkot kiertoliittymäjärjestelyt, joissa hain astetta rohkeampaa ajolinjaa. Enpä niiden kaikkien logiikkaa ymärrä vieläkään. 1.0-litrainen ja 69 hevosvoimainen taistelukirppuni oli melko näppärä kaupungeissa puikkelehtiessa, ja myös yllättävän mukava pitkän matkan ajossa. Tarpeeksi kun saatiin alamäkeä autostradalla alle, niin pääsin ilmeisesti melko lähelle auton huippunopeutta mittarin näyttäessä 165km/h ja hammaspaikkojen samaan aikaan tippuessa syliin.

Toisesta mukana olleesta kännykästä löytyi offlineen ladattuna ilmainen maps.me -sovellus, joka opasti perille ilman isompia ongelmia. Enemmän kuitenkin katselin tienviittoja, ja ”centro”-kylttien avulla pääsi aina helposti keskustaan.

Pääsiäinen on Italiassa melko iso juhla, ja sen huomasi ruokaa etsiessään siitä, että juuri mikään kauppa tai ravintola ei ollut auki. Matkapäivistä kaksi oli pääsiäissunnuntai ja -maanantai, joten elin lähes nälänhädässä etsiessäni seuraavaa ateriaa. Onneksi turistikadut eivät kuitenkaan pettäneet, ja sieltä aina lopulta jotain löytyi.

Georgian reissun purku on vasta alkamassa, mutta siitä tulossa legendaa lähitulevaisuudessa niin tekstinä, kuvana kuin videonakin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s