Budapestin Chinatown

Miksi jääkiekon MM-kisojen pitää olla samaan aikaan kaikkien tenttien kanssa?

suomi-unkari-jääkiekko

Keskiviikkona oli kauan odottamani jääkiekon MM-kisojen Suomi-Unkari-peli ja niin kuin kovin monta kertaa aiemmin, löysin itseni jo lähes kantapaikastani, Black Dog pubista. Varsinaisesta kiekkohuumasta ei voitu tällä kertaa puhua, sillä kuppilassa oli kaikki kolme asiakasta, minä ja kaksi Unkaria kannattavaa veljeä. Suomelle 3-0 päättyneen ottelun jälkeen kehuin unkarilaisille heidän olleen hyvä vastus ja toivovani, että heille ainakin yksi voitto kisoissa suotaisiin. Ja niinhän sitten lauantaina kävi, ensimmäistä kertaa 77 vuoteen MM-tasolla, kun Unkari voitti Valko-Venäjän. Taisivat muuten tuossa keskiviikon ottelussa paikan päällä Pietarissa olleet unkarilaiset olla suomalaisia äänekkäämpiä, eli se pieni fanijoukko on kyllä sitäkin innokkaampaa.


Tulipa tuossa iltana eräänä pohdittua, että kuinka moneen ihmiseen tällä reissulla olen päässyt tutustumaan. Sehän nyt oli ihan mahdotonta, mutta näiden ihmisten kotimaiden listaaminen oli jo hieman helpompaa:

Lähemmäs 30 maata siitä tuli, ja jokunen vielä varmasti unohtuikin: Alankomaat, Australia, Azerbaidžan, Belgia, Brasilia, Ecuador, Espanja, Georgia, Irlanti, Iso-Britannia, Italia, Liettua, Luxemburg, Kazakstan, Mongolia, Norja, Portugali, Puola, Ranska, Ruotsi, Saksa, Sveitsi, Taiwan, Tšekki, Unkari, USA, Valko-Venäjä, Venäjä. On aikas hauskaa, että samalla bussimatkalla voi ajautua keskustelemaan Astanan (Kazakstanin pääkaupunki) järjettömistä rakennushankkeista ja saada vinkit Kaakkois-Italian reissuun.


Olikohan  maanatai-iltapäivä, kun lähdin lenkkeilemään ja etsimään uusia paikkoja, jossa ei ole vielä tullut pyörittyä. Ja yksi tällainen mielenkiintoinen paikka löytyikin. Nimittäin Budapestin Chinatown, tai ehkä ennemminkin basaari, tai joku, miksi hehtaarien kokoista vanhaa tehdasaluetta nyt voi kutsua.

Olin joskus mennyt tuosta raitiovaunulla ohi ja luullut sitä isoksi kirpputoriksi. No olihan se vähän sitäkin. Kauppaa käytiin niin autonperästä, merikontteihin tehdyistä putiikeista, kuin vanhoihin teollisuusrakennuksiin tehdyissä liikkeistä. Tai eipä tuolla oikein ketään asiakkaita keskiviikkona klo 15.30 ollut. Myyjät tuijottivat apaaattisesti tiskiensä takaa tuulipukuista Anttia. Myynnissä oli hullu määrä vaatteita, kenkiä, keittiötarvikkeita ja elektroniikkaa. Fiilis oli vähän kuin koko ebay olisi tuotu eteeni. Useissa liikkeissä vaikutti olevan sama tuotevalikoima, samalla lailla kun tänä päivänä Tallinnan Merekeskuksessa tai aikoinaan Mustamäen torilla (äitee voi korjata, mutta väitän että käytiin siellä kun olin junnu). Siltanosturit ja tehdaspiiput olivat jäljellä muistuttamassa rapistuvan alueen edellisestä elämästä. Ei ollut rahapussia mukana, mutta enpä olisi mitään tuolta ostanutkaan. Äkkiä pakoon, ei jatkoon.


belga sörfesztivál

Lauantaina kävimme kämppiksen kanssa belgialaisten oluiden festareilla Bálnassa (edellisessä postauksessa kuva tästä rakennuksesta; Bálna tarkoittaa valasta ja siltä rakennus hieman ulkopuolelta näyttääkin). Noin 80 eri belgioluen kokemuksella olin tietysti ihan taivaissa, mutta pärjäsin silti reissun vain kolmella lasillisella. Maistelulasin ja tuon kolme annosta sisältävä lipun hinta oli 2800Ft (9 €), joka paikallisittain oli hieman yläkanttiin, mutta ehdottomasti sen arvoinen. Törmättiin tapahtumassa pariin muuhun ecuadorilaiseen, joista toinen paljastui The Rasmus-faniksi. Bändi oli ollut kuulemma aikoinaan kovassa radiosoitossa ja suosiossa myös Latinalaisessa Amerikassa. Ja näköjään nyt toukokuun lopulla heillä näyttää olevan keikkoja Meksiko-Peru-Argentiina -akselilla. Itse tietenkin kehuskelin nähneeni bändin livenä Kangasalan Harjufestareilla vuonna 2003.


Otetaan vielä yksi mielenkiintoinen ja ehkä hieman yllättävä aihe tähän tarkasteluun: huumeet. Alkuun todettakoon, että henkilökohtaisesti minulle on se ja sama, mitä kukin sisäänsä vetää ja kannabis voi hyvinkin olla alkoholia harmittomampaa. Mutta ei tämä tieto saa silti minua sitä edes kokeilemaan. Joka tapauksessa olin hieman yllättynyt, että noin neljästä kaveripiiristä, joissa täällä olen enemmän liikkunut, kolmessa illanviettoon kuuluu silloin tällöin pilvenpoltto ja kahdessa on harrastettu kokaiinin nenään imemistä. Kun iltaa aloitellaan jonkun kämpillä pubissa istumisen sijaan, siitä yleensä jo tietää, että joku on käynyt kannabisostoksilla. Nämä kokkelia vedelleetkin vaikuttavat muuten aivan tavallisilta nuoria. Hyvänolontunnetta vaan täytyy hakea astetta nopeampaa kautta. Aika jännä, että en ole Suomessa osunut vastaaviin piireihin lähes koskaan, mutta täällä huimausaineet tuntuvat olevan osa normaalia illanviettoa. Mutta niin, kukin tyylillään. Ja äiteelle vielä sellaiset terveiset, ettei tähän liity jengikontakteja, väkivaltaa, rahanpesua, pankkiryöstöjä tai aseita, täällä vaan sattuu olemaan esim. 5 hollantilaisopiskelijaa, ja kannabis on Hollannissa laillista. Eli ei tarvitse tulla hakemaan poikaa vielä kotiin.

Mainokset

Kesäkaupunki Budapest

On muuten sitten maailmankaikkeuden kuivimpia markkinointilauseita nämä: ”Hanko on oikea kesäkaupunki” ja ”Pälkäne puhkeaa kukkaan kesällä”. Mainitkaa yksikin suomalainen kylä tai kaupunki, mikä ei mielestänne olisi kesäkaupunki tai missä ei olisi enemmän elämää kesällä kuin talvella (pl. hiihtokeskukset).

Kyllähän sitä Tampereellakin tapahtumia riittää kesän jokaiselle päivälle, mutta aikas vähän niihin tulee valitettavasti otettua osaa. Täällä kuitenkin tapahtumat ovat olleet niin erilaisia ja isompia kuin Nääsvillessä, että näihinhän on melkein pakko koittaa ottaa osaa. Etenkin erilaisia ruoka- ja olutfestareita näyttää olevan lähes joka viikonlopulle, joten mikäs täällä lihoessa. Viime viikolla ehdin piipahtamaan parissa tapahtumassa. Pääosassa olivat vähemmän yllättäen urheilu sekä autot.

Keskiviikkona kylille saapui Gumball 3000-ralli, jonka pääajatuksena jokseenkin on, että rikkaat tai enimmäkseen nousukkaat hommaavat superauton ja ajavat sillä viikossa 3000 mailin reitin. Päivät kaasutellaan 250km/h pitkin valtateitä ja illalla saavutaan uuteen kaupunkiin ja pidetään bileet. Jossain siellä taustalla on myös ajatus hyväntekeväiyydestä, eli ihmiset voivat ostaa Gumball-tuotteita tai tehdä lahjoituksen tiimille ja näistä osa sitten pistetään hyväntekeväisyyteen. Se mikä yleisöä tässä viehättää, on tietenkin upeat autot ja julkkikset ajamassa niitä. Tänä vuonna matkaan Dublinista kohti Bukarestia lähti ainankin Ritari Ässä David Hasselhoff, ex-formulakuskit David Coulthard ja Jean Alesi sekä dj/tuottaja Afrojack. Näistä kaksi ensimmäistä ei ikinä päässyt Budapestiin asti, sillä muut bisnekset painoivat päälle sen verran, että he olivat mukana vain pari päivää. Mutta mitä siellä Pyhän Tapanin kirkolla sitten tapahtui, sen kertonee jälleen video. Batmobilin tyylisellä kulkineella liikkeella ollut Team Galag (alla Snapchat-koostevideolla kohdassa 0:29) heitteli paitoja yleisölle, niin sellaisenkin sain, kun päin näköä heittivät. Joku tiimi taisi pistää jakoon iPhonejakin, mutta enhän minä sellaisella olisi mitään edes tehnyt. Oli muuten niin järkyttävän monta Ferraria, Lamborghinia, McLarenia, Aston Martinia, Bentleytä ja muuta kulkuneuvoa siinä rivissä, ettei edes parin kuninkaallisen Rolls-Roycen saapuminen paikalle säväyttänyt kuten normaalisti olisi käynyt. Miinuksena sanottakoon, että autot oli tarroitettu niin vahvasti sponsoreiden logoilla, että osa menopelien upeudesta meni hukkaan. Mutta saivatpa sponssit vastinetta rahoillensa.


Lauantaina keksin, että illalla on Unkarin jalkapallocupin finaali, jossa pelaisi jo tänä vuonna 29:nnen liigamestaruuden voittanut Ferencváros ja Pohjois-Budapestin Újpest, jonka yhtä peliä olin myös käynyt aiemmin katsomassa. Näissä derbyissä on aina hyvin tunnetta mukana. Berliinin reissu osui juuri viimeisen liigaderbyn ajankohtaan, joten sekin saataisiin nyt korjattua. Lippuostosta tuli farssi, kun en ensin saanut nettiostoa menemään lävitse ja marssin stadionin lippuluukulle. Siellä vallan mukava lipunmyyjäkaiffari Matt kertoi, että liiton säännöistä (ehkä enemmänkin säädöstä) johtuen liput pystyy ostamaan vain netistä (lipunmyynti josta ei pysty ostamaan lippuja, ok). Hän kuitenkin tuli ulos tupakille avustamaan, kun aloin kännykällä lippuani ostamaan. Homma kaatui siihen, kun järjestelmä kysyikin tekemään vielä luottokortille  varmennuksen verkkopankkitunnuksilla, joita ei tietenkään ollut mukana. Siispä Mattilta saaduilla ohjeilla takaisin kämpille, jossa osto sitten onnistui. Huh mikä säätö. Oltiin vaihdettu numeroita, niin kiitin vielä neuvoista. Vastaus hymyilytti. Olen nimittäin jaksanut manata jokaiselle, joka vain vähänkin jaksaa kuunnella (myös Mattille), että Suomea ei tula näkemään futiksen EM-kisoissa minun elinaikanani. Mutta joo, fani kai sitten kuitenkin olin Mattin mielestä.

matt


Peliä odotellessa kävin hetken aikaa katsomassa Dunai Regattaa, joka oli enimmäkseen opiskelijoille suunnattu päivän mittainen urheilu- ja musiikkifestari Budan rannalla Gellertin kylpylältä etelään päin. Regatan hommasta teki soutu- ja melontakisat, jotka olivat paikallisten korkeakoulujen välillä. Oma kouluni BGE jäi valitettavasti dragon boat-kisassa finaalin viimeiseksi. Soutukisassa kirittäjiksi oli saatu legendaariset Cambridgen ja Oxfordin yliopistojen joukkueet, jotka ottivat kaksoisvoiton.

Bálna dunai regatta
Bálna (suom. valas), kaikenlaisille messuille ja tapahtumille tarkoitettu keskus tuossa tois puol jokkee. Vettä alkoi satamaan 10 sekuntia soutufinaalin jälkeen.

Újpestin fanit eivät pettäneet ja pitivät hyvän shown savuja, soihtuja ja paukkupommeja myöden, Suomessa tällainen ottelu olisi varmaan aika monesti jo keskeytetty. Fradin faneista ei taasen lähtenyt niin hyvin ääntä, sillä kaiketi osa ydinporukasta boikotoi yhä otteluita jalkapalloliiton keksimien huliganismia ehkäisevien sääntöjen vuoksi. Ferenváros vei kuitenkin ottelun ja juhli noin 22:tta Unkarin cupin voittoa. Tuosta taas snäppäilyt tapahtumista:

Budapestin eläintarha ja vappu

Vaikka en niin kauheasti eläintarhoista perusta, niin tottahan toki Budapestista sellainen löytyy. Ja kun Berliinissä tuli käytyä jo porteilla asti ihmettelemässä, niin pakko täällä on sisällä asti mennä. Hinta tietysti miellytti täällä jälleen opiskelijaa, 1 900 Ft (eli 6 €; aikuisilta 2 500 Ft). Ilmeisesti kaikki kala-, lintu- ja hyönteislajit sekä perinteiset maaeläimet yhteenlaskettuna Budapest Zoo:sta löytyy noin 1000 eri eläinlajia, mikä ei edes kauheasti häpeä Berliinin 1500 eri lajille.


Unkarilaiset ovat moottoriurheilukansaa, vaikka maasta on tullut esimerkiksi vain yksi F1-kuljettaja. Piknikin sijaan bongasin pari päivää ennen vappua Nagy Futam -tapahtuman (suomennettuna ”suuri kisa”), joka järjestettiin nyt neljännen kerran Tonavan rannoilla. Formaattiin kuuluu joskus Helsingissäkin nähty F1-autojen ja muiden kulkupelien näytösajo ja lisäksi energialitkumerkki Red Bullin ilmailunäytös. Ajonäytöksestä missasin suurimman osan, mutta näytti siellä pyörivän 20 vuotta vanhojen F1-autojen lisäksi ainakin Dakar-rallin autoja, DTM-rata-autoja, pari dragsteria ja driftausautoja. Ajonäytöksen jälkeen screeneillä pyöri Sotshin F1-kisan startti ja sitten oli lentonäytöksen vuoro. Se oli ehdottoman hauska parin tunnin setti, jonka kohokohtana oli ehkäpä Airbus A321:n ylilennot Tonavan päällä. Ja menipä siellä ketjusillan ali parhaimmillaan kolme lentokonetta samaan aikaan. Viimeksi mainitussa koitettiin ilmeisesti jonkinlaista maailmanennätystä, olisiko otsikkona ollut eniten koneita sillan alla samaan aikaan tms. Aika lähellä katastrofia tuo meinasi olla, kun yksi koneista otti hieman vesikosketusta (näkyy linkin videolla).

Tuossa vielä pieni koosteeni näistä bakkanaaleista, enimmäkseen Snapchatista otettuna:


Olin harrastamassa yhtenä perjantaina kultturellina miehenä taidetta. Tämä harvinainen näky todistettiin yhden Budapestin tiimiakatemialaisen, Richardin, valokuvanäyttelyn avajaisissa eräässä lounasravintolassa. Seuraavan näyttelyn kuvat tulevat olemaan Suomesta, kun Richard ja 5 muuta tiimiakatemialaista kävivät Jyväskylässä ja Tampereella kuukausi takaperin. Avajaisillan muusta ohjelmasta vastasi Richien pikkuveli kavereineen, jotka soittelivat taidokkaasti jazzia. Setin jälkeen kävin kehumassa poikia hyvästä musisoinnista ja mainostamassa heille Tampereen parasta jazz-paikkaa Paapan Kapakkaa. Siinä yksi pojista sitten kehui englannin lausumistani, että ei ole sellaista perus-rallienglantia kuin useimmilla suomalaisilla (ei helvetti, huutonaurua, minä ja hyvä englannin lausuminen samassa lauseessa) ja siitä päästiinkin aasinsiltana ralliin. Siis tämä ehkä 19-vuotias kaiffari painoi luetellen kaikki rallin maailmanmestarit Juha Kankkusen kolmannesta mestaruudesta vuodelta 1991 lähtien, jatkuen Tommi Mäkisen maagiseen mestaruusputkeen ja Marcus Grönholmin legendaariseen ”up in the ass of Timo” -lausahdukseen. Huhhuh, oli varmasti viisain basisti tähän mennessä. Suurena toiveena miehenalulla oli joskus päästä Jyväskylään katselemaan ralleja. Toivotaan että näin joskus vielä käy.


Koulutyöt meinaavat välillä haitata vapaa-aikaa. Usko kaikkien kurssien läpäisystä ja esseetehtävien palautuksesta ajoissa elää yhä vahvana. Tässä samalla alkaa jo tuntua, että kohta on Suomeen paluun aika, vaikka siihen on vielä kuutisen viikkoa. Eiköhän Unkarilla ole sinä aikana vielä paljon annettavaa. Niin, ja parin viikon päästä alkaa jälleen majatalon pitäminen. Ohjelmaa siis riittää.