Budapestin Chinatown

Miksi jääkiekon MM-kisojen pitää olla samaan aikaan kaikkien tenttien kanssa?

suomi-unkari-jääkiekko

Keskiviikkona oli kauan odottamani jääkiekon MM-kisojen Suomi-Unkari-peli ja niin kuin kovin monta kertaa aiemmin, löysin itseni jo lähes kantapaikastani, Black Dog pubista. Varsinaisesta kiekkohuumasta ei voitu tällä kertaa puhua, sillä kuppilassa oli kaikki kolme asiakasta, minä ja kaksi Unkaria kannattavaa veljeä. Suomelle 3-0 päättyneen ottelun jälkeen kehuin unkarilaisille heidän olleen hyvä vastus ja toivovani, että heille ainakin yksi voitto kisoissa suotaisiin. Ja niinhän sitten lauantaina kävi, ensimmäistä kertaa 77 vuoteen MM-tasolla, kun Unkari voitti Valko-Venäjän. Taisivat muuten tuossa keskiviikon ottelussa paikan päällä Pietarissa olleet unkarilaiset olla suomalaisia äänekkäämpiä, eli se pieni fanijoukko on kyllä sitäkin innokkaampaa.


Tulipa tuossa iltana eräänä pohdittua, että kuinka moneen ihmiseen tällä reissulla olen päässyt tutustumaan. Sehän nyt oli ihan mahdotonta, mutta näiden ihmisten kotimaiden listaaminen oli jo hieman helpompaa:

Lähemmäs 30 maata siitä tuli, ja jokunen vielä varmasti unohtuikin: Alankomaat, Australia, Azerbaidžan, Belgia, Brasilia, Ecuador, Espanja, Georgia, Irlanti, Iso-Britannia, Italia, Liettua, Luxemburg, Kazakstan, Mongolia, Norja, Portugali, Puola, Ranska, Ruotsi, Saksa, Sveitsi, Taiwan, Tšekki, Unkari, USA, Valko-Venäjä, Venäjä. On aikas hauskaa, että samalla bussimatkalla voi ajautua keskustelemaan Astanan (Kazakstanin pääkaupunki) järjettömistä rakennushankkeista ja saada vinkit Kaakkois-Italian reissuun.


Olikohan  maanatai-iltapäivä, kun lähdin lenkkeilemään ja etsimään uusia paikkoja, jossa ei ole vielä tullut pyörittyä. Ja yksi tällainen mielenkiintoinen paikka löytyikin. Nimittäin Budapestin Chinatown, tai ehkä ennemminkin basaari, tai joku, miksi hehtaarien kokoista vanhaa tehdasaluetta nyt voi kutsua.

Olin joskus mennyt tuosta raitiovaunulla ohi ja luullut sitä isoksi kirpputoriksi. No olihan se vähän sitäkin. Kauppaa käytiin niin autonperästä, merikontteihin tehdyistä putiikeista, kuin vanhoihin teollisuusrakennuksiin tehdyissä liikkeistä. Tai eipä tuolla oikein ketään asiakkaita keskiviikkona klo 15.30 ollut. Myyjät tuijottivat apaaattisesti tiskiensä takaa tuulipukuista Anttia. Myynnissä oli hullu määrä vaatteita, kenkiä, keittiötarvikkeita ja elektroniikkaa. Fiilis oli vähän kuin koko ebay olisi tuotu eteeni. Useissa liikkeissä vaikutti olevan sama tuotevalikoima, samalla lailla kun tänä päivänä Tallinnan Merekeskuksessa tai aikoinaan Mustamäen torilla (äitee voi korjata, mutta väitän että käytiin siellä kun olin junnu). Siltanosturit ja tehdaspiiput olivat jäljellä muistuttamassa rapistuvan alueen edellisestä elämästä. Ei ollut rahapussia mukana, mutta enpä olisi mitään tuolta ostanutkaan. Äkkiä pakoon, ei jatkoon.


belga sörfesztivál

Lauantaina kävimme kämppiksen kanssa belgialaisten oluiden festareilla Bálnassa (edellisessä postauksessa kuva tästä rakennuksesta; Bálna tarkoittaa valasta ja siltä rakennus hieman ulkopuolelta näyttääkin). Noin 80 eri belgioluen kokemuksella olin tietysti ihan taivaissa, mutta pärjäsin silti reissun vain kolmella lasillisella. Maistelulasin ja tuon kolme annosta sisältävä lipun hinta oli 2800Ft (9 €), joka paikallisittain oli hieman yläkanttiin, mutta ehdottomasti sen arvoinen. Törmättiin tapahtumassa pariin muuhun ecuadorilaiseen, joista toinen paljastui The Rasmus-faniksi. Bändi oli ollut kuulemma aikoinaan kovassa radiosoitossa ja suosiossa myös Latinalaisessa Amerikassa. Ja näköjään nyt toukokuun lopulla heillä näyttää olevan keikkoja Meksiko-Peru-Argentiina -akselilla. Itse tietenkin kehuskelin nähneeni bändin livenä Kangasalan Harjufestareilla vuonna 2003.


Otetaan vielä yksi mielenkiintoinen ja ehkä hieman yllättävä aihe tähän tarkasteluun: huumeet. Alkuun todettakoon, että henkilökohtaisesti minulle on se ja sama, mitä kukin sisäänsä vetää ja kannabis voi hyvinkin olla alkoholia harmittomampaa. Mutta ei tämä tieto saa silti minua sitä edes kokeilemaan. Joka tapauksessa olin hieman yllättynyt, että noin neljästä kaveripiiristä, joissa täällä olen enemmän liikkunut, kolmessa illanviettoon kuuluu silloin tällöin pilvenpoltto ja kahdessa on harrastettu kokaiinin nenään imemistä. Kun iltaa aloitellaan jonkun kämpillä pubissa istumisen sijaan, siitä yleensä jo tietää, että joku on käynyt kannabisostoksilla. Nämä kokkelia vedelleetkin vaikuttavat muuten aivan tavallisilta nuoria. Hyvänolontunnetta vaan täytyy hakea astetta nopeampaa kautta. Aika jännä, että en ole Suomessa osunut vastaaviin piireihin lähes koskaan, mutta täällä huimausaineet tuntuvat olevan osa normaalia illanviettoa. Mutta niin, kukin tyylillään. Ja äiteelle vielä sellaiset terveiset, ettei tähän liity jengikontakteja, väkivaltaa, rahanpesua, pankkiryöstöjä tai aseita, täällä vaan sattuu olemaan esim. 5 hollantilaisopiskelijaa, ja kannabis on Hollannissa laillista. Eli ei tarvitse tulla hakemaan poikaa vielä kotiin.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s