Lopun aikoja ja pieni opas Budapestiin

Eikös kaikki blogit hiljene jossain vaiheessa? Ja sitten tulee se postaus, jossa pahoitellaan kiireitä ja luvataan jatkoa. No, tämä on juuri se kirjoitus. Oli jopa itselleni melkoinen yllätys, että Hunkarin turinat jaksoi porskuttaa koko kevään ilman suurempia taukoja. Kuitenkin Norwegianin renkaiden koskettua Helsinki-Vantaan kiitotien pintaan juhannusaaton vastaisena yönä ja siitä vajaan neljän tunnin unien jälkeen lähtenyt juhannuksen frisbeegolfreissu tempaisi miehen kirjoituskoneen äärestä Suomen kesään ja siellä se rimpuili velvollisuuksien parissa ja rimpuilee vieläkin. Paristi olen joutunut varmentamaan hengissäoloni, sillä jotkut painelivat ahkeraan selaimen päivitysnappulaa, ja ihmettelivät että missä sitä uutta sisältöä on.


Aloitetaan viimeisten viikkojen läpikäynti kertomuksilla Budapestiin eksyneistä turisteista:

Ennen kuin pikkusisko jatkoi toukokuun loppupuolella matkaansa kohti Brysseliä, saatiin hänen lähtöpäivänään lounaspöytään täydennystä parin kangasalalaisvelmun tullessa vieraakseni. Kutsutaan heitä tässä vaikka salanimillä Riku ja Mikko. Tai siis ei ne mitään salanimiä ole, vaan niiden oikeat nimet mutta kuitenkin. Molemmille kerta Unkarissa oli ensimmäinen ja niinpä sain turistioppaan virkaa tehdessäni keksiä heille ohjelmaa keskiviikosta sunnuntaihin. Näin jälkeenpäin huomasin tämän olevan varmaankin varsin kelpo ohjelma myös muille Budapestiin aikoville. Tässä viidessä päivässä ei juostu paikkoja läpi, vaan mentiin rauhassa nautiskellen, pysähdellen aina välillä puistonpenkille muistelemaan Vain Elämää-tyyliin kunkin urheilu-uraa, suurimpia saavutuksia ja katkerimpia pettymyksiä.

Ja tällainen se ohjelma oli:

Päivä 1
Aloitus Deak Ferencin metroasemalta, josta Basilikaa pällistelemään, ja siitä portaille Tonavan rantaan istuskelemaan. Kun voimia on kerätty tarpeeksi, suunta kohti suurinta kauppahallia Fövam terillä. Sinne voi kävellä Vaci utcaa pitkin niin kauan kuin hermo kestää ärsyttäviä sisäänheittäjiä, muuten voi poimia jotain muita katuja sen ympäriltä. Päivällinen kämpille kävellessä tietenkin ehdottomassa suosikkiravintolassani Bors Gazstrobarissa (mainiot keitto ja patonki yhä yhteishintaan 4€).

Päivä 2
Budan puolen valloitus alkaen Szent Gellertin metroasemalta Gellertin kylpylän kupeesta. Siitä nousu Citadellalle, jossa kukin kykyjensä mukaan välttelee muita vyölaukkuisia suomalaisia. Kävely toiselta puolen kukkulaa alaspäin ja gulassikeittolounaan jälkeen kohti Budan linnaa. Siitä selfiekeppien kiroamisen jälkeen pikkuhiljaa kohden Matiaksen kirkkoa ja Kalastajalinnaketta. Ja kun niitä on nähty tarpeeksi, kannattaa mennä syömään ties monettako kertaa Marximiin. Ilmeetöntä palvelua ja kohtuuhintaista ruokaa Neuvostoliittoteemalla, yhdistelmä toimii kuin Stalinin viisivuotisuunnitelma, täydellisesti. Lopuksi iltaa istumaan juutalaiskortteliin.

Päivä 3
Aamusta saatetaan lihaskimppu salille (A Fitness lähellä Blaha Lujzaa), jossa eka käynti ilmainen ja muu seurakunta voi täytellä samaan aikaan kämpillä työhakemuksia ja tehdä kouluhommia. Puolen päivän jälkeen suunnaksi Parlamenttitalon kautta koukaten Margitin saari, jossa voi pötkötellä ja heitellä frisbeetä aiheuttaen pelkoa muissa auringonottajissa. Kun valkoisen miehen ihonväri on muuttunut punaiseksi, suunta kylpemään. Toki jälleen Marximin kautta, jossa makrojaan laskeva voi saada tortillansa ilman juustoa ja kermaviiliä. Kylpylävalinnaksi matkanjohtajan suosituksesta Lukacs.

Päivä 4
Päänähtävyyksien viimeinen etappi Metro 1:stä seuraillen alkaen Sankarten aukiolta ja jatkuen Vajdahunyadin linnan kautta koukaten kohti keskustaa. Matkalla hyvät leivät Oktogonilla olevasta ravintolasta nimeltä Panineria Sandwich Street, intelligentit poseeraukset Oopperalla ja sen jälkeen etsimään parturia, jossa laittaa poikain parrat ja peruukit ojennukseen. Kun niitä löytyy, niissä ei ole vapaita aikoja tai ne ovat kiinni. Tarpeeksi monen pettymyksen jälkeen kohteeksi vallan erinomainen Pinball-museo.


Reilun tunnin koneiden hakkauksen jälkeen kämpille nopeaan ehostautumiseen ja korkeakulttuurin ääreen kämpän vieressä sijaitsevaan Erkel-teatteriin (massipäälliköt valitsevat tässä vaiheessa Erkelin sijasta toisen oopperatalon, sen kuuluisamman joka oli äskeisessä kuvasarjassa). Matkanjohtaja luuli varanneensa liput oopperaan, mutta näytös paljastuukin konsertiksi, jossa Romeosta ja Juliasta esitetään kappaleita. Ei anneta haitata. Sujuvasti kuunneltiin italiankielistä laulua unkarilaisella tekstityksellä. Liput olivat sen noin 5 € / kpl, eli isoa konkurssia ei tällä kulttuurikokemuksella tehty.


Parahiksi konsertin päätyttyä Stifler-baariin katsomaan Mestareiden liigan finaalin toinen puoliaika, jatkoaika ja rankkarit. Pojille ei tule jatkoaikaa, sillä väsyhän siinä alkaa jo olemaan.

Päivä 5
Kaikki tärkeimmät paikat on kierretty, joten pientä kierrosta hieman jo kerran nähtyjä paikkoja uudelleen sivuten. Fövam teriltä kävellen Rauhansiltaa Budan puolelle ja ratikka Ketjusillalle josta takaisin Pestin puolelle. Kello on sopivasti 12, joten uudella paremmalla yrityksellä karvat ojennukseen Budapest Barber Shopissa. Siitä noin viidennen kerran Csiga Cafehen syömään (näyttää olevan että jos joku on kerran hyväksi havaittu, sitä ei vaihdeta), jonka jälkeen kamojen pakkaus ja pojjaat Metro 3:lla Tamperetta kohti.


Vielä toiseksi viimeisen Unkarin päivän aamuna harmittelin, miksi en kierrellyt enemmän Unkarissa, joten puolipäiväreissuhan siitä vielä syntyi. Kohteena Szentendre-niminen pikkukaupunki 30km Budapestista Tonavaa pitkin pohjoiseen. Sinne kuljetti lähijuna, johon kuukausilipun lisäksi täytyi ostaa (muistaakseni noin) puolentoista euron päivälippu.

Päivä oli kohtullisen lämpöinen, ehkä noin 30 astetta. Kotiinlähtöpäivänä koittavaan viimeiseen tenttiin lukeminen sai siis hieman vielä odottaa.


Mitä tulee päällimmäisenä mieleen näin neljän kuukauden jälkeen kotiinpaluusta: aluksikin ne kaksi asiaa minkä takia lähdin Unkariin – ”halvempaa kaljaa ja varmaan lämpösempää kuin Suomessa”. Ja sitten se kaikki muu: Kaikki paikan päällä koettu penkkiurheilu lähtien kämpillä katsotuista SM-liigan finaaleista unkarilaiseen jääkiekko-otteluun ja MM-kisojen Suomi-Unkari-peliin. Jalkapallopelit Unkarin cupin tulisesta finaalista Hertha Berlin – Bayern Munchen otteluun. Yleismurheilun Timanttiliiga Roomassa, jalkapallon EM-kisojen alkulohkopelien jälkeiset juhlat kaduilla. Kaikki ne hetket kauppojen kassoilla, kun tajuan etten vieläkään ymmärrä kymmentä sanaa enempää unkaria. Seikkailut Georgiassa, Apuliassa, Berliinissä, Roomassa, Varsovassa ja Bratislavassa. Vieraiden tuoma ruisleipä. Olut. Nelikymppinen psykologiaa opiskeleva kämppikseni. Hupaisa parrankasvatusyritys ja entisestään harventuneet hiukset. Tilin saldon laskeminen lähelle nollaa. Kylpylät. Vaihtokaverit ympäri maailmaa. Viimeiselle yrityskerralle jätetyt ja siellä kusseet tentit. Reilun euron kebab. Mainitsinko jo oluen? Kuplung ja -50% maanantait. Ensimmäinen kokkausyritys ja rasvapalo kaasuhellalla sekä pakastepizzan onneton paistoyritys kaasu-uunissa. Katuruoka. Ruoka- ja juomatapahtumat. Huh.

Ei ole olemassa tarpeeksi ylisanoja. Kevät oli huikea. Harva vaihtoon lähtöä taitaa sitä jälkeenpäin katua.

20160623_203802
Viimeinen auringonlasku ja kotia kohti.

Niin, vielä takaisin tekstin alkuun ja lupaukseen, että blogi jatkuu vielä. Selitykset mitä&missä&milloin blogi jatkuu, löytyvät aikaikkunasta 14.11-6.12.2016 ja reissusta, jonka kohteena on Uusi-Seelanti ja matkaseurana on noin 15 opiskelijayrittäjäkollegaa. Silloin siis luvassa lisää samanlaista poukkoilevaa kerrontaa ja kiusallisia tilanteita, pysykää kanavalla.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s