Viikonloppu Queenstownissa

19.-21.11.2016

Mä en ainakaan tee yhtään safkaa täällä paskaläävässä, tulee mäkkäriviikonloppu.

– Jyrki Sukula järkyttyy keittiön varustetasosta


Queenstownia kuvailisin keskieurooppalaiseksi alppikyläksi, jos sellaisessa olisin käynyt. Vuoret ympäröivät Queenstownia joka puolelta ja kaupungin edessä levittäytyy salaman muotoinen Wakatipu-järvi. Queenstown on synonyymi kaikille maailman extreme-lajeille, joten jos pinkka 0n kunnossa, niin tervemenoa Queenstowniin. Meillähän ei rahaa ollut, mutta suuntasimme sinne silti.

20161119_141150
Lake Wakatipu
20161119_194105
Wakatipussa en käynyt uimassa, mutta Jeesuksen tavoin kävelin vetten (kivien) päällä hakiessani järvestä sinne heittämääni frisbeekiekkoa.
30669610064_c2b0378f19_o
Alapunkka, aina kuin lottovoitto.

Hostelli oli aika lailla reissun kuppaisin, neljää dormihuonetta kohti oli 2 vessaa, sekä keittiö rikkinäisellä mikrolla ja onnettomilla astioilla. Yhteisten tilojen sohvatyynyjen alta löytyi molempina aamuina nukkumasta joku random-hessu ja osan kaljatkin katosivat yhteisestä jääkaapista. Reissun ensimmäinen suomalainen tuli vastaan hostellin respan tiskin takana, josta löytyi working holidaytä viettämässä ollut tyttö.

Majoitusvaihtoehdot olivat Queenstownissa aika vähissä, sillä menopäivänämme siellä juostiin Queenstownin maraton, jolle osallistui (toki oli muitakin matkoja kuin maraton) 9 500 juoksijaa, joten 10 000 asukkaan kaupunki oli aikas täynnä elämää.

20161121_085649
Näkymät hostellin etuovelta. Maisemista huolimatta suosittelen kiertämään Lakeside Backpackers -hostellin kaukaa.

Lauantain aktiviteettina oli pyöriä kaupunkia ympäri ja käydä tutustumassa iltaelämään, sillä tämä lauantai oli harvoja mahdollisuuksia reissulla sen kaltaiseen toimintaan. Osallistuttiin Jonin, Oton ja Pauliinan kanssa Big Night Out -nimiseen pubikierrokseen, joka paljastui viimeistään kolmannen kuppilan jälkeen ennemminkin yökerhokierrokseksi, jossa brittituristit edustivat tutulla tyylillään, joten jätimme mehushotit sikseen ja pelastimme illan rauhallisemmassa baarissa, jossa gin-tonicit virtasivat omassa, tutussa ja turvallisessa seurassa, yöhön asti.

Sunnuntain suunnitelmana oli mennä gondolilla rinnettä ylös ja alamäkiajelemaan luge-nimisillä mäkikirpuilla. Näin poikain kanssa myös tehtiin, kun oltiin aamulla saatu itsemme takaisin elävien kirjoihin.

20161120_114544
Gondolihommat tuttuja juttuja jo tältä vuodelta Georgiasta, matkan hinta täällä vaan 10-kertainen Tbilisiin tai Kutaisiin verrattuna.
20161120_115405
Queenstownin maisemat ja Saana ottamassa kuvaa.

20161120_115629

20161120_120017_richtonehdr
Benji-hyppyhommia ei kukaan meistä lähtenyt kokeilemaan, rahan ja uskalluksen puutetta.

20161120_120343

20161120_131703
Tällaisilla Stigoilla vedettiin mäkeä alas. Valittavana oli kaksi ehkä kilometrin pituista reittiä alaspäin ja ylös pääsi tuolihissillä. Ostettiin 6 ajon kortit, joka oli ihan sopiva määrä.

20161120_12293720161120_132532

 

30727791984_82a0581fd3_o
Ny mennään **ttu täysiä! Eli riemuidiootti matkalla mäkeä alas. Kuva: Mika Suikkanen

Ajelujen jälkeen harjoitettiin hetki villiä shoppausta, pakollinen ostos oli All Blacks-paita eli Uuden-Seelannin rugbymaajoukkueen paita. Siitäpä jatkettiin Oton ja Anttonin kanssa frisbeetä heittelemään. Queenstown Gardens -nimiseltä niemeltä löytyi mukava 18-väyläinen rata.

20161120_154606
Frisbeegolfkierros ulkomaan kohteessa nro 5 (Tallinna, Kööpenhamina, Bryssel ja Budapest edelliset)
20161120_191815
Hämeenlinnassa ei kuulemma tällaisia puita ole, joten Anttonilla oli pakollisen Kodak-hetken aika.
20161120_195955_richtonehdr
Komeeta heittokeliä ja maisemaa jälleen.

20161120_153739_richtonehdr

20161120_174942
Tämä yrittää olla kuva jyrkästä tiestä siinä oikein onnistumatta.

Yhteenvetona Queenstown oli ehdottomasti koukkauksen arvoinen kaupunki. Hinnat oli kaupoissa ja ravintoloissa aika tapissa, sijainti on aika kaukana kaikesta ja turistilisät vielä siihen päälle. Maisemat oli kuitenkin mielettömät, ja niitä täältä tultiinkin hakemaan.

Maanataina lähdettin jatkamaan kohti pohjoista.

20161121_103408
Tiet välillä melkoista kiharaa, kuten kuvan vasemmalla puolella näkyy.

20161121_10492920161121_105512

20161121_105544_richtonehdr
Varmasti kohtuullisia maisemia lentokoneen ikkunasta Queenstownia lähestyttäessä.

20161121_111111

Ajo jatkui kohti eteläsaaren jäätiköitä, niistä seuraavassa osassa.

Mainokset

Oodi Jucylle – autolla Christchurchista Queenstowniin

18-19.11.2016

Christchurchista matka vei kohti Queenstownia. Matka oli sen verran pitkä, että päätettiin jakaa se kahdelle päivälle.

Vuokraamon henkilökunta lottosi autoja hakiessamme yhden auton kanssa tunnin. Ensin saatiin tarkastettavaksemme joku auto, mutta hetken päästä kerrottiinkin meille tulevan auton olevan vielä pesussa ja siinä saatiin turhaa aikaa palamaan. Se olikin varmaan ainoa miinus mikä Jucystä on kertoa.

Jucya vuokratessa nimittäin saa paljon enemmän kuin vuokra-auton. Jucyn vuokraamalla liityt karavaanareiden tavoin yhteisöön, jossa vastaantulevaa Jucya tervehdetään aina villein heilutuksin, hilpein tööttäyksin ja rämpyttäen pitkiä valoja. Jucylle sopii antaa kenkää niin paljon kun huvittaa, sillä se ei ole maailman tuorein vuokra-auto. Viher-liila väritys varoittaa paikallisia vaarasta – holtittomista ulkomaisista kuskeista. Jucy on perheenjäsen, jolle annetaan nimi. Automme rekkari oli jotain tyyliin JMM-834, joten oli enemmän kuin luonnollista, että se ristittiin Jammuksi.

Mainoksen jälkeen herätys unesta. Hyppäsin ekana kuskin pukille, ensimmäistä kertaa vasemmalla puolella tietä ja automaattivaihteinen auto alla. Pientä haparointia alussa, mutta yllättävän nopeasti vasemmanpuoleiseen liikenteeseen tottui. Joni navigoi meidät ulos kaupungista ja matka kävi kohti Ashburtonia, johon oli kellotettu lounas McDonaldsin kultaisten kaarien alta. Pauliinaa oli järkyttynyt ravintolavalinnasta, mutta tuli silti syömään paremman ravintolan puutteessa. Vierestä kaupasta auto täyteen vettä, evästä ja tietenkin olutta, olihan kello jo yli puolenpäivän.

Pian alkoi näkymään vuoria horisontissa ja olimme heti lumoissamme. Ja mitään ei oltu vielä edes nähty.Seuraava pysähdys oli turkoosilla Tekapo-järvellä. Käytiin Anttonin kanssa uimassa. On siitä kuva todisteena jossain, mutta ei tähän löytynyt. Aikas viileetä oli.

20161118_15592920161118_160021_richtonehdr20161118_161822_richtonehdr20161118_162354

30759678603_c27deaed28_o
Kuva: Mika Suikkanen
30759695363_b71f593fd8_k
Kuva: Mika Suikkanen
31197052800_1d85d18ca6_o
Eka ajovuoro taputeltu ja uimassa käyty. Kuva: Mika Suikkanen
20161118_175939
Jonin ajotapa oli vähintään yhtä vauhdikas kuin itselläni.

Tekapolta jatkettiin seuraavalle järvelle, Pukakille, jonka takana näkyi Mt. Cook, 3724 metriin kohoava Uuden-Seelannin korkein vuori.

20161118_17051820161118_170720_richtonehdr20161118_170835_richtonehdr20161118_170858_richtonehdr20161118_174057_richtonehdr

30759662753_e8889e81d8_o
Kuva: Mika Suikkanen

Twizel, tuo reilun tuhannen asukkaan kylä Pukaki-järven vieressä, tarjosi ihan kelvon yösijan. Hostelli toi mieleen jonkun jenkkileffojen armeijakasarmin, mutta nukkumiseen se toimi vallan mainiosti. Käytiin syömässä jossain paikallisessa pikkuravintolassa ja pienellä porukalla käytiin heittelemässä vähän frisbeetä, sillä kylästä löytyi rata, josta kolme-neljä koria bongattiin.

20161118_194240
Seriffin konttori Twizelissä

20161118_202953_richtonehdr

Lauantai-aamun herätys oli normaalisti seiskalta, aamupalat vatsaan ja kartturoimaan Ottoa.

20161119_085022
Kello lauantaiaamuna jo melkein 9

20161119_095228_richtonehdr

Ensimmäinen pysähdys oli Lindsey Pass, jossa moottoritie käy korkeimmillaan eteläsaarella, reilussa 900 metrissä. Siitä reippailtiin vielä jonkun pienen huipun päälle, jotta päästiin yli kilometriin.

20161119_092409_richtonehdr

20161119_093932
Lindis Pass pääsee itsellä ehdottomasti reissun kohokohtiin. Ajetaan jossain vuorten välissä, keli on komein mahdollisin ja Jonin musalistalta pärähtää soimaan Coldplayn Paradise. Ai että!

20161119_09455920161119_094647_richtonehdr

31422514982_2c86a12d10_o
Kuva: Mika Suikkanen

Twizelistä ajeltiin Cromwellin pikkukaupunkiin, jossa lounastettiin kevyesti ja istuskeltiin hetkinen rantatörmällä. Anttoni kävi uimassa, järvi nro 3 tällä reissulla.

20161119_115411

20161119_115950_richtonehdr
Uimamaisteri pukemassa
30759620883_862f1f344a_o
Kuva: Mika Suikkanen

Matkasuunnitelmana oli ajella eteenpäin ja pysähdellä mielenkiintoisen näköisten paikkojen kohdalla. Ja niin tapahtui hyvin usein. Seuraavissa kuvissa olevan sillan toisella puolella taisi olla joku viinitila/krääsämyymälä, jossa ei tietenkään käyty, vaan otettiin vain maisemat haltuun ja jatkettiin ajoa.

20161119_122116
Selfie-mies uhmaa henkeään

20161119_122211_richtonehdr20161119_122518

20161119_122654_richtonehdr
Gondolihissi, ihan suoraan viime vuoden mallistosta

Tiet oli tuolla päin saarta erinomaisessa kunnossa. Ainoa mikä välillä jänskätti, oli mutkateillä vastaan tuleva raskas liikenne.

20161119_101115

31422506592_6652e649d9_o
Kuva: Maarit Tähkänen

Iltapäivästä päästiin Queenstowniin, siitä sitten seuraavassa osassa.

Christchurch – 400 000 ihmisen kaupunki, jossa ei ole ketään

16-18.11.2016 Christchurch

Olis se Virokin varmaan ihan jees ollut.

-Matkaaja, joka ei löytänyt lentokoneen tax-free-valikoimasta olutsalkkuja

V***u, mikä kehitysmaa!

-Tietojenkäsittelyn opiskelijat eivät lämmenneet maksullisille, pätkiville wifi-yhteyksille; ja samaa syytä käytetään myös blogipostausten viivästymiseen


Vaikka matka maan toiselle puolen on halpa, se on silti pitkä ja raskas. Tässä pieni kertaus lennoista, saa hypätä ohi, sillä ei tässä mitään järkevää asiaa ole:

Ensimmäinen parin tunnin siirtymä Amsterdamiin oli aikas kivuton. 2,5 patonkia palveli aamupalana, oman lisäksi söin vieruskavereiden leivät. 24 tuntia hereillä rikkoutuu Amsterdamissa, lähtöä edeltävänä yönä pyörin hetken sängyssä, muttei siitä mitään tullut. Amsterdamissa ensimmäinen tavoite oluelle. Aamukympin heinekenit kuiviin ikeniin ja muutama erä korttia. Siirtyminen non-schengenin puolelle ja kultaisten kaarien alta wrap-ateria naamariin, eipä sitä taas tiedä milloin saa ruokaa, länsimaisen ihmisen pahimpia ongelmia. 3h vaihto kului kivasti ja Oton kanssa siirryttiin stressaamaan tulevaa 11h lentoa, pisimmät lennot molemmilla tähän asti olleet ehkä sen 5h. Käytiin läpi veritulpat, umpisuolet ja muut taudit, jotka todennäköisesti tulee matkan aikana.

China Southern Airlines osoittautuu tämän ensimmäisen varvin perusteella ihan kelvoksi lentoyhtiöksi. Tai minä mitään pitkän matkan lennoista tiedä. Kanaperunat pystyi syömään ja pari kiinalaista olutta maistoin, hirveää kuraa. Jalkatilaa oli tyydyttävästi ja löytyipä jopa usb-paikka selkänojasta. Aasialaiset ja eurooppalaiset oli aika lailla jaettu eri osiin konetta, kiinalaiset edessä ja länkkärit takana, tiedäpä tuon syytä sitten, ehkä henkilökunnan kielitaidolla vaikutusta asiaan. 30 tuntia hereillä täyttyi ja Suomen aikaa iltapäiväneljältä alettiin larpata yötä, olihan kello Kiinan aikaa jo iltakymmenen lennellessämme Itä-Euroopan yllä.

Muu ryhmä sai nukuttua kaiketi ihan kelvollisesti ja isot miehet pari tuntia katkoista unta, kunnes todettiin, että eihän tässä olla vielä edes puolivälissä lentoa. Ristus sentään. Aamuyön pimeistä tunneista selvittyäni odotti palkinto: aamiainen, jolle osa nyrpisteli nenäänsä ja sain siten syötyä itseni jälleen ähkyyn asti muiden aterioilla.

Guangzhoussa vastassa oli lämmin henkäys, aamuseitsemältä lämpötila oli jo +22°C ja päivän mittaan se kohosi yli kolmenkymmenen. Ulkomaanterminaali oli semihuonosti ilmastoitu, mutta kyllä siellä sen 7h juuri pärjäsi. Koska Kiinan kansantasavalta on blokannut Googlen palvelut ja Facebookin (haut Bingillä, sekä WhatsApp ja Snapchat saatiin toimimaan), Jonilla meinasi olla vaikeuksia päästä maahantulohommista läpi. Hänellä kun oli paluuliput Uudesta-Seelannista GMailissa, johon ei siis päässyt ja virkailijatädit olivat kovin huolisssaan, ettei Joni vaan jää laittomasti Kiinaan tai Uuteen-Seelantiin.

5G-matkapuhelinverkkoa kehittelevä Kiina tuntui olevan maksupalveluissa melkoinen kehitysmaa, välillä höylättiin magneettijuovaa; esitettiin kortinlukijalle loitsuja, että se lukisi väärinpäin koneessa olevan kortin sirua ja koko ajan juostiin ravintolapöydästä kortti kerrallaan keittiön puolelle tulostelemaan monenkirjavaa kuittia. Palvelu oli muutenkin aika jäykkää ja sekavaa, englannin taitoa oli hyvin harvalla kentällä työskentelevällä.

Toinen pitkä lento oli myös yölento, lähtö Kiinan aikaa iltapäiväkahdelta ja kelloja ruuvattiin taas eteenpäin, 4h. Tällä 10h lennolla Aucklandiin melko tuoreella Boeing 787:lla oli aivan onneton jalkatila, mutta pitkät ihmiset saatiin onneksi käytäväpaikoille. Itsekin sain jopa jotain 4h unta tällä kertaa. Maahantulotarkastuksesta maalailtiin tapahtumaa, jossa kumihanska ja takapuoli löytävät toisensa, mutta eipä siinä kellään ongelmia ollut. Kenenkään lenkkareita tai lääkkeitä ei haluttu nähdä, parit kysymykset matkan tarkoituksesta, sekä maahantulokorttiin täytetyistä rasteista ja eteenpäin. Terminaalin vaihto, vielä muutama tunti venailua, ja tunnin lento eteläsaarelle Christchurchiin.

20161114_085812
Sosiaalisesti damin kentällä
20161114_114807
Tällaisella tonnikalapurkilla Kiinaan
20161114_143245
Vain toinen näistä meni jatkoon
20161114_223249
Pelonlietsontauutisia lähtöpäivän Aamulehdestä
20161115_105158
Koira-muovi-nuudeli-kissanpaska-sieni-salaatti-keittoa Guangzhoun kentällä
20161115_140222
Joni menossa luottavaisin mielin Aucklandin koneeseen.

snapchat-1522816221

 

20161116_123354
Christchurchin kenttää

 

Mistä tiedämme tai meidän ainakin pitäisi tietää Christchurch, on vuosien 2010 ja 2011 isot maanjäristykset, joista jälkimmäisessä kuoli 185 ihmistä ja kaupungin infrastruktuuri vaurioitui pahoin. Tiedossa oli, että kaupunki on jälleenrakennuksen alla, mutta ei silti, että se on niin kesken kuin vain voi olla.

Keskiviikkona iltapäivästä pääsimme hostellille (All Stars Inn on Bealey), joka oli varmasti koko reissun parhaimpia majoituksia. Ohjelmassa ei ollut saapumispäivänä mitään ihmeempää, otettiin ekat maljat, käytiin kaupassa toteamassa, että suomalainen ajokortti ei kelpaa henkilöllisyyden todistamiseen kaljaa ostaessa ja illasta tehtiin pieni kaupunkikierros.

31139407420_4e6fc9037c_b
Ihanata
img-20161116-wa0027
Ensipuraisut
20161116_183345-1
Anttoni geokätköllä, Saana hukassa
20161116_184353
Mihin tahansa Christchurchin keskustassa käveli, näki jossain rakennustyömaan
20161116_184741
Ennen kauppakeskus, nykyään ei

20161116_185637

20161116_190854-1
Tienviitta-taideteos/muistomerkki Re:start-kauppakeskuksella, joka oli merikonttikylä keskustan liepeillä
20161116_192704
Oli farssien farssi etsiä ruokapaikkaa Christchurchin keskustasta 14 hengelle iltakuuden. Ravintoloita ei ollut, ja jos oli, ne olivat kiinni. Jälkeenpäin ihan ymmärrettävää, sillä keskustassahan ei tällä hetkellä asu juuri ketään, niin miksi siellä palveluita olisi. Paikalliset shoppailevat ja syövät isoissa kauppakeskuksissa kaupungin laitamilla.

20161116_202442

Torstaina suunnattiin bussilla katsomaan kiivejä kaupungin laitamille. Matkalla käytiin vähän kaupoilla Nortlands mall:illa, jossa vaihdettiin myös bussia. Allekirjoittanut, joukkoliikenteen vieroksuja, oli tämän reissun suunnistajana. Takaisinpäin tultiin sentään taksilla. Vierailemamme eläinpuiston nimi oli Willowbank Wildlife Reserve. Sisäänpääsy taisi olla noin 25$ ja nähtävää löytyi ihan hintansa arvoisesti.

20161117_135946_richtonehdr
Puistosta löytyi platinafasaaneja ja aikas monta muuta lintua
20161117_140433_richtonehdr
Wallabit, jotain kengurun sukuisia. Näiden kahden torstai ei ollut oikein  lähtenyt käyntiin.

20161117_140457_richtonehdr

30759751873_449b0b0191_o
Kuva: Mika Suikkanen

 

20161117_140409_richtonehdr
Anttonin sateenvarjohan se aina kiinnostaa
20161117_143013
Uutta meemiainesta tässä laamassa ja sen vahvassa etupurennassa
20161117_145316
Kiivit ovat yöeläimiä ja asuivat isossa, pimeässä ja metsäisessä peltihallissa
31422610412_3098452a51_o
Kaikki taisivat bongata noin kolme kiiviä. Vekkuleilta näyttivät. Kuva: Mika Suikkanen

Eläinpuiston jälkeen annettiin vielä pieni mahdollisuus Christchurchin keskustalle:

20161117_173932

20161117_173352_richtonehdr
Christchurchin katedraali oli samassa kunnossa kuin Pälkäneen rauniokirkko – katto puuttui.
20161117_165319
Taideteos ”185 Empty Chairs” oli pystytetty maanjäristyksen uhreille. Täällä ollessa alkoi satamaan taivaan täydeltä vettä. Menimme oluelle, emmekä enää valitettavasti antaneet mahdollisuutta Christchurchin keskustalle. Tai kävimme kirjakaupassa, Mika taisi sieltä jotain löytää.

Illasta kävimme syömässä hostellin viereisessä ravintolassa, otin lampaan maksaa. Siihen päälle katseltiin maahockey-derbyä Australia-Uusi-Seelanti, jonka jälkeen taas aikasin nukkumaan. Perjantaina otimme aamusta kamat kantoon ja menimme lentokentän liepeille hakemaan autot.

31453508151_cd9651f750_o
Valmiina road tripille. Siihen mennään seuraavassa osassa.