Pannukakkukivet ja Uuden-Seelannin pienin baari

23.-24.11.2016

Koska Greymouthin keskusta oli yksi Uuden-Seelannin lukuisista Kouvoloista, hiljainen teollisuuskylä, jatkettiin matkaa taas heti aamusta. Matkasuunnitelmana oli edetä suunnilleen puoleen väliin itärannikolla sijaitsevaa Blenheimiä. Sisämaassa matkalla Blenheimiin ei vain juuri vaikuttanut olevan sitäkään vähää elämää mitä Greymouthissa, tai ainakaan meille sopivia majoituksia. Varasinpa siis edellisiltana Greymouthista käsin meille pari pientä mökkiä jostain pienestä kylästä luonnon helmasta.

20161123_094940_richtonehdr

Ensimmäinen pysähdyspaikka tuli jälleen pyytämättä ja yllättäen, kun tienviitassa luki Pancake Rocks, ja monet totesivat ehkä kuulleensa tästä jotain aikaisemmin. Ja oltiinpa sitä jälleen kerran tultu melko makoisaan paikkaan, luonnon muovaamille kalkkikivikallioille.

20161123_102130_richtonehdr20161123_102753_richtonehdr20161123_103323_richtonehdr

20161123_103844_richtonehdr
Kalkkikivi on kerrostunut niin, että näyttää, kuin joku olisi koonnut tuhottomasti pannukakkuja päällekkäin. Ihan looginen nimitys siis Pancake Rocksilla.
20161123_104146
Parin päivän takaiset näkemättömät pingviinit korvautuivat hieman, kun joku seurueestamme bongasi merellä liikettä. Delfiinin eviähän siellä näkyi jokunen. Tunnistettavaksi kuvaksi asti ei kukaan niitä tainnut saada.

20161123_104520_richtonehdr

20161123_104607_richtonehdr
Jokohan nämä kivikuvat riittäisivät.
20161123_104926_richtonehdr
No vielä yksi, olkaa hyvä.

Punakaikilta jatkettiin lounastamaan Westportin satamakaupunkiin, siitä ei valitettavasti jäänyt mieleen muuta kuin tuo kunnantalo.

20161123_134358
Japanialaiset autot paraatipaikalla.

Ajo jatkui kohti sisämaata autokuntien kulkiessa omaa tahtiaan. Omani pysähtyi jälleen fiiliksen mukaan, esimerkiksi paikkaan, jossa oli kaivostyöläisten hautausmaa.

20161123_150813_richtonehdr
Yli sata vuotta sitten kuolleiden kaivostyöläisten ja heidän omaistensa hautakiviä oli jäljellä vaikeakulkuisessa rinteessä toistakymmentä. 
20161123_144336
Eteläsaaren pohjoisosissa näki melko paljon kylttejä myrkytyksistä, joilla koitetaan estää tuhoeläinten, etenkin kettukusujen (jonkinlainen opossumi), leviäminen. Osa kiiveistä on jyrkästi myrkytyksiä vastaan, ja tien varsilla oli paljon ”Stop 1080” ja ”No HD” -kylttejä.

Matka jatkui ja toinen auto löydettiin riippusillan luota, jossa pojat olivat juuri kokeilemassa vaijeriliukua.

20161123_154755

20161123_155432_richtonehdr
Väittivät Uuden-Seelannin pisimmäksi riippusillaksi, mutta hieman epäilen että pidempiäkin väkisin löytyy.
20161123_160014
Toista pelottaa ja toinen on Harry Potter vaaleanpunaisen selfiekepin kanssa.

Sitten täytyikin tehdä hieman suunnitelmia. Viimeinen kartalta löytynyt ja varmasti auki oleva kauppa oli 70km ennen majapaikkaamme, joten Murchisonista otettiin auto täyteen pihviä, salaattia ja olutta. Normaalisti.

20161124_100437
Tophousen päärakennus. Oikealla oleva lisäosa on Uuden-Seelannin pienin baari.

Sitten se majapaikkamme. Olin hieman pelännyt millaiset homeiset koirankopit meitä on vastassa. No majoitushan oli aivan uskomattomalla paikalla, vastaanotto oli ystävällinen ja mökitkin vallan mainiot. Paikan omistaja kertoi, kuinka Tophousessa, kuten tätä rinteessä olevaa paikkaa kutsuttiin, oli ollut majoitusta tarjolla 1800-luvulta alkaen.

20161123_182613_richtonehdr
#jucy<3
20161123_195034_richtonehdr
Lottovoittajan ilme, kun löytyi vielä Bavariaa ruokakassista.

20161123_20244420161123_203021

Tuli mieleen Kummelin Kultakuume-leffa, kun lääkkeitä ilman jäänyt Broman tanssii ja heittää parikuperkeikkoja luostarissa isä Aleksein (Tapio Liinoja) kanssa. Niin, ei kukaan tuotallaista kohtaa siitä muista, mutta sellaiselta meidän toiminta näytti. Yksi juoksee koiran kanssa kilpaa, toinen kiipeilee puuhun ja kolmas menee keinumaan.

31499298975_e96bd585e9_o
Perhedinneri. Kuva: Mika Suikkanen
20161123_210628
Tietenkin piti päästä Uuden-Seelannin pienimpään baariin ja tietenkin se meitä varten avattiin. Alkoholilaki Seelannissa on tiukka ja luvat kalliita, mutta imagosyistä pitivät tätä vielä, koska tietenkin vieraat haluavat käydä täällä. Paikan isäntä (oikealla) tarjoili ja kertoi tarinoita. Oli muuten reissun halvimpia baarioluita, kaikki kaapista löytyvät 5NZ$/kpl. 
20161124_093419_richtonehdr
Aamusta vielä pari fotograafia.

20161124_093914_richtonehdr


Blenheimiin ei ollut matkaa ajettavaksi torstaiaamuna juuri mitään. Oltiin siellä jo ennen puoltapäivää. Lounaalla koitti yksi reissun suurista käännekohdista. Joni ohjasi meidät amerikkalaiseen ketjupizzeria Dominokseen. Simppeliä syötävää ja ehdottoman kaukana paikallisista mauista, mutta halvimman lätyn maksaessa 5 NZ$ (reilu 3 €), tuli Dominoksessa vierailtua loppureissun aikana vielä useasti.

Blenheimiin olimme sopineet parin päivän työkeikan Vicarage Lane-nimiselle viinitilalle. Tilaa pitää suomalainen Satu Lappalainen miehensä Johnin kanssa. Tuona torstaina kävimme tutustumassa tilaan ja katsomassa mitä perjantaina olisi luvassa.

20161124_155030
Sommelier tutustumassa viinin polkuun pellolta pulloon.
20161124_155036
”Käänny tuosta oikealle.” ”Jaa tuonne köynnösten väliin?” ”Juu juu, sinne vaan!” ”Asia kunnossa.”

Blenheimin motelli oli omasta mielestäni eteläsaaren parhaimpia majoituksia. Tilavat huoneet ja tärkeimpänä pihagrilli, jossa sai iltaisin käristellä raakamakkaraa ja pihviä. Yksinkertaisesti toimii.

20161124_202153
Pieni ilta-ajelu 25 km päähän Pictoniin, josta kulkee lauttaliikenne Wellingtoniin. Reissun kulku: kävely satamaan, 2 valokuvaa, kävely pienen keskustan läpi ja takaisin Blenheimiin. Nähdyt ihmiset koko matkalla: noin 2.

Seuraavassa osassa päästään sitten töihin.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s