Lopun aikoja ja pieni opas Budapestiin

Eikös kaikki blogit hiljene jossain vaiheessa? Ja sitten tulee se postaus, jossa pahoitellaan kiireitä ja luvataan jatkoa. No, tämä on juuri se kirjoitus. Oli jopa itselleni melkoinen yllätys, että Hunkarin turinat jaksoi porskuttaa koko kevään ilman suurempia taukoja. Kuitenkin Norwegianin renkaiden koskettua Helsinki-Vantaan kiitotien pintaan juhannusaaton vastaisena yönä ja siitä vajaan neljän tunnin unien jälkeen lähtenyt juhannuksen frisbeegolfreissu tempaisi miehen kirjoituskoneen äärestä Suomen kesään ja siellä se rimpuili velvollisuuksien parissa ja rimpuilee vieläkin. Paristi olen joutunut varmentamaan hengissäoloni, sillä jotkut painelivat ahkeraan selaimen päivitysnappulaa, ja ihmettelivät että missä sitä uutta sisältöä on.


Aloitetaan viimeisten viikkojen läpikäynti kertomuksilla Budapestiin eksyneistä turisteista:

Ennen kuin pikkusisko jatkoi toukokuun loppupuolella matkaansa kohti Brysseliä, saatiin hänen lähtöpäivänään lounaspöytään täydennystä parin kangasalalaisvelmun tullessa vieraakseni. Kutsutaan heitä tässä vaikka salanimillä Riku ja Mikko. Tai siis ei ne mitään salanimiä ole, vaan niiden oikeat nimet mutta kuitenkin. Molemmille kerta Unkarissa oli ensimmäinen ja niinpä sain turistioppaan virkaa tehdessäni keksiä heille ohjelmaa keskiviikosta sunnuntaihin. Näin jälkeenpäin huomasin tämän olevan varmaankin varsin kelpo ohjelma myös muille Budapestiin aikoville. Tässä viidessä päivässä ei juostu paikkoja läpi, vaan mentiin rauhassa nautiskellen, pysähdellen aina välillä puistonpenkille muistelemaan Vain Elämää-tyyliin kunkin urheilu-uraa, suurimpia saavutuksia ja katkerimpia pettymyksiä.

Ja tällainen se ohjelma oli:

Päivä 1
Aloitus Deak Ferencin metroasemalta, josta Basilikaa pällistelemään, ja siitä portaille Tonavan rantaan istuskelemaan. Kun voimia on kerätty tarpeeksi, suunta kohti suurinta kauppahallia Fövam terillä. Sinne voi kävellä Vaci utcaa pitkin niin kauan kuin hermo kestää ärsyttäviä sisäänheittäjiä, muuten voi poimia jotain muita katuja sen ympäriltä. Päivällinen kämpille kävellessä tietenkin ehdottomassa suosikkiravintolassani Bors Gazstrobarissa (mainiot keitto ja patonki yhä yhteishintaan 4€).

Päivä 2
Budan puolen valloitus alkaen Szent Gellertin metroasemalta Gellertin kylpylän kupeesta. Siitä nousu Citadellalle, jossa kukin kykyjensä mukaan välttelee muita vyölaukkuisia suomalaisia. Kävely toiselta puolen kukkulaa alaspäin ja gulassikeittolounaan jälkeen kohti Budan linnaa. Siitä selfiekeppien kiroamisen jälkeen pikkuhiljaa kohden Matiaksen kirkkoa ja Kalastajalinnaketta. Ja kun niitä on nähty tarpeeksi, kannattaa mennä syömään ties monettako kertaa Marximiin. Ilmeetöntä palvelua ja kohtuuhintaista ruokaa Neuvostoliittoteemalla, yhdistelmä toimii kuin Stalinin viisivuotisuunnitelma, täydellisesti. Lopuksi iltaa istumaan juutalaiskortteliin.

Päivä 3
Aamusta saatetaan lihaskimppu salille (A Fitness lähellä Blaha Lujzaa), jossa eka käynti ilmainen ja muu seurakunta voi täytellä samaan aikaan kämpillä työhakemuksia ja tehdä kouluhommia. Puolen päivän jälkeen suunnaksi Parlamenttitalon kautta koukaten Margitin saari, jossa voi pötkötellä ja heitellä frisbeetä aiheuttaen pelkoa muissa auringonottajissa. Kun valkoisen miehen ihonväri on muuttunut punaiseksi, suunta kylpemään. Toki jälleen Marximin kautta, jossa makrojaan laskeva voi saada tortillansa ilman juustoa ja kermaviiliä. Kylpylävalinnaksi matkanjohtajan suosituksesta Lukacs.

Päivä 4
Päänähtävyyksien viimeinen etappi Metro 1:stä seuraillen alkaen Sankarten aukiolta ja jatkuen Vajdahunyadin linnan kautta koukaten kohti keskustaa. Matkalla hyvät leivät Oktogonilla olevasta ravintolasta nimeltä Panineria Sandwich Street, intelligentit poseeraukset Oopperalla ja sen jälkeen etsimään parturia, jossa laittaa poikain parrat ja peruukit ojennukseen. Kun niitä löytyy, niissä ei ole vapaita aikoja tai ne ovat kiinni. Tarpeeksi monen pettymyksen jälkeen kohteeksi vallan erinomainen Pinball-museo.


Reilun tunnin koneiden hakkauksen jälkeen kämpille nopeaan ehostautumiseen ja korkeakulttuurin ääreen kämpän vieressä sijaitsevaan Erkel-teatteriin (massipäälliköt valitsevat tässä vaiheessa Erkelin sijasta toisen oopperatalon, sen kuuluisamman joka oli äskeisessä kuvasarjassa). Matkanjohtaja luuli varanneensa liput oopperaan, mutta näytös paljastuukin konsertiksi, jossa Romeosta ja Juliasta esitetään kappaleita. Ei anneta haitata. Sujuvasti kuunneltiin italiankielistä laulua unkarilaisella tekstityksellä. Liput olivat sen noin 5 € / kpl, eli isoa konkurssia ei tällä kulttuurikokemuksella tehty.


Parahiksi konsertin päätyttyä Stifler-baariin katsomaan Mestareiden liigan finaalin toinen puoliaika, jatkoaika ja rankkarit. Pojille ei tule jatkoaikaa, sillä väsyhän siinä alkaa jo olemaan.

Päivä 5
Kaikki tärkeimmät paikat on kierretty, joten pientä kierrosta hieman jo kerran nähtyjä paikkoja uudelleen sivuten. Fövam teriltä kävellen Rauhansiltaa Budan puolelle ja ratikka Ketjusillalle josta takaisin Pestin puolelle. Kello on sopivasti 12, joten uudella paremmalla yrityksellä karvat ojennukseen Budapest Barber Shopissa. Siitä noin viidennen kerran Csiga Cafehen syömään (näyttää olevan että jos joku on kerran hyväksi havaittu, sitä ei vaihdeta), jonka jälkeen kamojen pakkaus ja pojjaat Metro 3:lla Tamperetta kohti.


Vielä toiseksi viimeisen Unkarin päivän aamuna harmittelin, miksi en kierrellyt enemmän Unkarissa, joten puolipäiväreissuhan siitä vielä syntyi. Kohteena Szentendre-niminen pikkukaupunki 30km Budapestista Tonavaa pitkin pohjoiseen. Sinne kuljetti lähijuna, johon kuukausilipun lisäksi täytyi ostaa (muistaakseni noin) puolentoista euron päivälippu.

Päivä oli kohtullisen lämpöinen, ehkä noin 30 astetta. Kotiinlähtöpäivänä koittavaan viimeiseen tenttiin lukeminen sai siis hieman vielä odottaa.


Mitä tulee päällimmäisenä mieleen näin neljän kuukauden jälkeen kotiinpaluusta: aluksikin ne kaksi asiaa minkä takia lähdin Unkariin – ”halvempaa kaljaa ja varmaan lämpösempää kuin Suomessa”. Ja sitten se kaikki muu: Kaikki paikan päällä koettu penkkiurheilu lähtien kämpillä katsotuista SM-liigan finaaleista unkarilaiseen jääkiekko-otteluun ja MM-kisojen Suomi-Unkari-peliin. Jalkapallopelit Unkarin cupin tulisesta finaalista Hertha Berlin – Bayern Munchen otteluun. Yleismurheilun Timanttiliiga Roomassa, jalkapallon EM-kisojen alkulohkopelien jälkeiset juhlat kaduilla. Kaikki ne hetket kauppojen kassoilla, kun tajuan etten vieläkään ymmärrä kymmentä sanaa enempää unkaria. Seikkailut Georgiassa, Apuliassa, Berliinissä, Roomassa, Varsovassa ja Bratislavassa. Vieraiden tuoma ruisleipä. Olut. Nelikymppinen psykologiaa opiskeleva kämppikseni. Hupaisa parrankasvatusyritys ja entisestään harventuneet hiukset. Tilin saldon laskeminen lähelle nollaa. Kylpylät. Vaihtokaverit ympäri maailmaa. Viimeiselle yrityskerralle jätetyt ja siellä kusseet tentit. Reilun euron kebab. Mainitsinko jo oluen? Kuplung ja -50% maanantait. Ensimmäinen kokkausyritys ja rasvapalo kaasuhellalla sekä pakastepizzan onneton paistoyritys kaasu-uunissa. Katuruoka. Ruoka- ja juomatapahtumat. Huh.

Ei ole olemassa tarpeeksi ylisanoja. Kevät oli huikea. Harva vaihtoon lähtöä taitaa sitä jälkeenpäin katua.

20160623_203802
Viimeinen auringonlasku ja kotia kohti.

Niin, vielä takaisin tekstin alkuun ja lupaukseen, että blogi jatkuu vielä. Selitykset mitä&missä&milloin blogi jatkuu, löytyvät aikaikkunasta 14.11-6.12.2016 ja reissusta, jonka kohteena on Uusi-Seelanti ja matkaseurana on noin 15 opiskelijayrittäjäkollegaa. Silloin siis luvassa lisää samanlaista poukkoilevaa kerrontaa ja kiusallisia tilanteita, pysykää kanavalla.

Mainokset

Unkarilainen vaihtari

Kuka hullu nyt Tampereelle haluais?

Onpa täällä ollut hiljaista. Melkein jo liikaa vieraita, tenttejä ja matkustelua pariin viikkoon. Ja jo kahdelta kaverilta on tullut viestiä, että missä uudet tekstit viipyy (äitee ei siis ehkä olekaan ainut lukija), niin lähdetäänpä purkamaan kaikkea mitä on taas tapahtunut.

Tapahtuipa iltana eräänä pari viikkoa sitten sellaista, että tapasin unkarilaisen opiskelijan, joka on tulossa Tampereelle vaihtoon ensi syksynä. Zsombor, joka on alunperin Pécsistä (200km Budapestista etelään) pisti viestiä Facebookissa, että hän oli saanut nimeni koulun kv-toimistosta ja tottakai hän otti yhteyttä. Päädyimme oluelle. Olin poiminut ennen lähtöäni TAMKilta mukaan pari esitevihkoa ja niillehän tuli nyt käyttöä luovuttaessani ne eteenpäin. Kirjoittelin Zsomborille myös Googlen Driveen pari sivua Tampere- ja Suomi-vinkkejä, ja eiköhän sitä sitten viimeistään syksyllä Tampereella nähdä tämän veijarin kanssa uudestaan. Zsombor oli muuten toinen täällä tapaamani rallifani, puheeni oli kuulemma samanlaista kuin Jari-Matti Latvalalla. Ottaako tuon nyt sitten hyvällä vai pahalla? Rallienglannilla siis mennään, mutta onneksi ei ihan tommimäkis-tasolla. ”Race was bad but car was good.”

20160520_143330


Koulun lehtoreista olin jo jonkin verran täällä jutellut, yhden kanssa olen eksynyt muutamasti syömään tai oluelle ja nykyinen opinto-ohjaaja kyselee myös ahkerasti meitä raskaan päivän jälkeen palauttavalle ohraiselle. Kärkeen meni kuitenkin eräs lauantai Business Analysis -ainetta pitävä opettaja, joka kutsui meidät vapaaehtoisia ryhmätyöesityksiä ylimääräisellä tunnilla pitäneet syömään omistamaansa ravintolaan.

Vielä paremman hommasta teki kun Mr. Almasi kertoi, että hän tarjoaa kaikille yhden pääruuan ja ruokajuoman. Peuraa burgerin välissä ja Tuborgia kyytipojaksi meikälle. Paikan päälle saavuttuamme selvisi, että Mr. Almasi ei valitettavasti ehdi illallistamaan kanssamme, sillä hänellä oli alkamassa keikka eräässä kellarikapakassa (Zappa Cafe taisi olla nimeltään hän) puolen tunnin päästä. Niinpä söimme 8 opiskelijan voimin ja siirryimme aterioinnin jälkeen kuuntelemaan opettajamme laulantaa. Ja vallan erinomaisesti häneltä kävi myös rock-covereiden laulaminen. On siinä kaveri, jolla on monta rautaa tulessa. Ja loppuillasta vielä mainintana, että tapasin kolme omanilaista, jotka olivat hollantilaisvaihtarin vieraana. Kaikkea sitä Budapestissa tulee vastaan, erittäin mukavia heppuja nämä tulevat sulttaanit.

GoPork

Budapestin Chinatown

Miksi jääkiekon MM-kisojen pitää olla samaan aikaan kaikkien tenttien kanssa?

suomi-unkari-jääkiekko

Keskiviikkona oli kauan odottamani jääkiekon MM-kisojen Suomi-Unkari-peli ja niin kuin kovin monta kertaa aiemmin, löysin itseni jo lähes kantapaikastani, Black Dog pubista. Varsinaisesta kiekkohuumasta ei voitu tällä kertaa puhua, sillä kuppilassa oli kaikki kolme asiakasta, minä ja kaksi Unkaria kannattavaa veljeä. Suomelle 3-0 päättyneen ottelun jälkeen kehuin unkarilaisille heidän olleen hyvä vastus ja toivovani, että heille ainakin yksi voitto kisoissa suotaisiin. Ja niinhän sitten lauantaina kävi, ensimmäistä kertaa 77 vuoteen MM-tasolla, kun Unkari voitti Valko-Venäjän. Taisivat muuten tuossa keskiviikon ottelussa paikan päällä Pietarissa olleet unkarilaiset olla suomalaisia äänekkäämpiä, eli se pieni fanijoukko on kyllä sitäkin innokkaampaa.


Tulipa tuossa iltana eräänä pohdittua, että kuinka moneen ihmiseen tällä reissulla olen päässyt tutustumaan. Sehän nyt oli ihan mahdotonta, mutta näiden ihmisten kotimaiden listaaminen oli jo hieman helpompaa:

Lähemmäs 30 maata siitä tuli, ja jokunen vielä varmasti unohtuikin: Alankomaat, Australia, Azerbaidžan, Belgia, Brasilia, Ecuador, Espanja, Georgia, Irlanti, Iso-Britannia, Italia, Liettua, Luxemburg, Kazakstan, Mongolia, Norja, Portugali, Puola, Ranska, Ruotsi, Saksa, Sveitsi, Taiwan, Tšekki, Unkari, USA, Valko-Venäjä, Venäjä. On aikas hauskaa, että samalla bussimatkalla voi ajautua keskustelemaan Astanan (Kazakstanin pääkaupunki) järjettömistä rakennushankkeista ja saada vinkit Kaakkois-Italian reissuun.


Olikohan  maanatai-iltapäivä, kun lähdin lenkkeilemään ja etsimään uusia paikkoja, jossa ei ole vielä tullut pyörittyä. Ja yksi tällainen mielenkiintoinen paikka löytyikin. Nimittäin Budapestin Chinatown, tai ehkä ennemminkin basaari, tai joku, miksi hehtaarien kokoista vanhaa tehdasaluetta nyt voi kutsua.

Olin joskus mennyt tuosta raitiovaunulla ohi ja luullut sitä isoksi kirpputoriksi. No olihan se vähän sitäkin. Kauppaa käytiin niin autonperästä, merikontteihin tehdyistä putiikeista, kuin vanhoihin teollisuusrakennuksiin tehdyissä liikkeistä. Tai eipä tuolla oikein ketään asiakkaita keskiviikkona klo 15.30 ollut. Myyjät tuijottivat apaaattisesti tiskiensä takaa tuulipukuista Anttia. Myynnissä oli hullu määrä vaatteita, kenkiä, keittiötarvikkeita ja elektroniikkaa. Fiilis oli vähän kuin koko ebay olisi tuotu eteeni. Useissa liikkeissä vaikutti olevan sama tuotevalikoima, samalla lailla kun tänä päivänä Tallinnan Merekeskuksessa tai aikoinaan Mustamäen torilla (äitee voi korjata, mutta väitän että käytiin siellä kun olin junnu). Siltanosturit ja tehdaspiiput olivat jäljellä muistuttamassa rapistuvan alueen edellisestä elämästä. Ei ollut rahapussia mukana, mutta enpä olisi mitään tuolta ostanutkaan. Äkkiä pakoon, ei jatkoon.


belga sörfesztivál

Lauantaina kävimme kämppiksen kanssa belgialaisten oluiden festareilla Bálnassa (edellisessä postauksessa kuva tästä rakennuksesta; Bálna tarkoittaa valasta ja siltä rakennus hieman ulkopuolelta näyttääkin). Noin 80 eri belgioluen kokemuksella olin tietysti ihan taivaissa, mutta pärjäsin silti reissun vain kolmella lasillisella. Maistelulasin ja tuon kolme annosta sisältävä lipun hinta oli 2800Ft (9 €), joka paikallisittain oli hieman yläkanttiin, mutta ehdottomasti sen arvoinen. Törmättiin tapahtumassa pariin muuhun ecuadorilaiseen, joista toinen paljastui The Rasmus-faniksi. Bändi oli ollut kuulemma aikoinaan kovassa radiosoitossa ja suosiossa myös Latinalaisessa Amerikassa. Ja näköjään nyt toukokuun lopulla heillä näyttää olevan keikkoja Meksiko-Peru-Argentiina -akselilla. Itse tietenkin kehuskelin nähneeni bändin livenä Kangasalan Harjufestareilla vuonna 2003.


Otetaan vielä yksi mielenkiintoinen ja ehkä hieman yllättävä aihe tähän tarkasteluun: huumeet. Alkuun todettakoon, että henkilökohtaisesti minulle on se ja sama, mitä kukin sisäänsä vetää ja kannabis voi hyvinkin olla alkoholia harmittomampaa. Mutta ei tämä tieto saa silti minua sitä edes kokeilemaan. Joka tapauksessa olin hieman yllättynyt, että noin neljästä kaveripiiristä, joissa täällä olen enemmän liikkunut, kolmessa illanviettoon kuuluu silloin tällöin pilvenpoltto ja kahdessa on harrastettu kokaiinin nenään imemistä. Kun iltaa aloitellaan jonkun kämpillä pubissa istumisen sijaan, siitä yleensä jo tietää, että joku on käynyt kannabisostoksilla. Nämä kokkelia vedelleetkin vaikuttavat muuten aivan tavallisilta nuoria. Hyvänolontunnetta vaan täytyy hakea astetta nopeampaa kautta. Aika jännä, että en ole Suomessa osunut vastaaviin piireihin lähes koskaan, mutta täällä huimausaineet tuntuvat olevan osa normaalia illanviettoa. Mutta niin, kukin tyylillään. Ja äiteelle vielä sellaiset terveiset, ettei tähän liity jengikontakteja, väkivaltaa, rahanpesua, pankkiryöstöjä tai aseita, täällä vaan sattuu olemaan esim. 5 hollantilaisopiskelijaa, ja kannabis on Hollannissa laillista. Eli ei tarvitse tulla hakemaan poikaa vielä kotiin.

Kesäkaupunki Budapest

On muuten sitten maailmankaikkeuden kuivimpia markkinointilauseita nämä: ”Hanko on oikea kesäkaupunki” ja ”Pälkäne puhkeaa kukkaan kesällä”. Mainitkaa yksikin suomalainen kylä tai kaupunki, mikä ei mielestänne olisi kesäkaupunki tai missä ei olisi enemmän elämää kesällä kuin talvella (pl. hiihtokeskukset).

Kyllähän sitä Tampereellakin tapahtumia riittää kesän jokaiselle päivälle, mutta aikas vähän niihin tulee valitettavasti otettua osaa. Täällä kuitenkin tapahtumat ovat olleet niin erilaisia ja isompia kuin Nääsvillessä, että näihinhän on melkein pakko koittaa ottaa osaa. Etenkin erilaisia ruoka- ja olutfestareita näyttää olevan lähes joka viikonlopulle, joten mikäs täällä lihoessa. Viime viikolla ehdin piipahtamaan parissa tapahtumassa. Pääosassa olivat vähemmän yllättäen urheilu sekä autot.

Keskiviikkona kylille saapui Gumball 3000-ralli, jonka pääajatuksena jokseenkin on, että rikkaat tai enimmäkseen nousukkaat hommaavat superauton ja ajavat sillä viikossa 3000 mailin reitin. Päivät kaasutellaan 250km/h pitkin valtateitä ja illalla saavutaan uuteen kaupunkiin ja pidetään bileet. Jossain siellä taustalla on myös ajatus hyväntekeväiyydestä, eli ihmiset voivat ostaa Gumball-tuotteita tai tehdä lahjoituksen tiimille ja näistä osa sitten pistetään hyväntekeväisyyteen. Se mikä yleisöä tässä viehättää, on tietenkin upeat autot ja julkkikset ajamassa niitä. Tänä vuonna matkaan Dublinista kohti Bukarestia lähti ainankin Ritari Ässä David Hasselhoff, ex-formulakuskit David Coulthard ja Jean Alesi sekä dj/tuottaja Afrojack. Näistä kaksi ensimmäistä ei ikinä päässyt Budapestiin asti, sillä muut bisnekset painoivat päälle sen verran, että he olivat mukana vain pari päivää. Mutta mitä siellä Pyhän Tapanin kirkolla sitten tapahtui, sen kertonee jälleen video. Batmobilin tyylisellä kulkineella liikkeella ollut Team Galag (alla Snapchat-koostevideolla kohdassa 0:29) heitteli paitoja yleisölle, niin sellaisenkin sain, kun päin näköä heittivät. Joku tiimi taisi pistää jakoon iPhonejakin, mutta enhän minä sellaisella olisi mitään edes tehnyt. Oli muuten niin järkyttävän monta Ferraria, Lamborghinia, McLarenia, Aston Martinia, Bentleytä ja muuta kulkuneuvoa siinä rivissä, ettei edes parin kuninkaallisen Rolls-Roycen saapuminen paikalle säväyttänyt kuten normaalisti olisi käynyt. Miinuksena sanottakoon, että autot oli tarroitettu niin vahvasti sponsoreiden logoilla, että osa menopelien upeudesta meni hukkaan. Mutta saivatpa sponssit vastinetta rahoillensa.


Lauantaina keksin, että illalla on Unkarin jalkapallocupin finaali, jossa pelaisi jo tänä vuonna 29:nnen liigamestaruuden voittanut Ferencváros ja Pohjois-Budapestin Újpest, jonka yhtä peliä olin myös käynyt aiemmin katsomassa. Näissä derbyissä on aina hyvin tunnetta mukana. Berliinin reissu osui juuri viimeisen liigaderbyn ajankohtaan, joten sekin saataisiin nyt korjattua. Lippuostosta tuli farssi, kun en ensin saanut nettiostoa menemään lävitse ja marssin stadionin lippuluukulle. Siellä vallan mukava lipunmyyjäkaiffari Matt kertoi, että liiton säännöistä (ehkä enemmänkin säädöstä) johtuen liput pystyy ostamaan vain netistä (lipunmyynti josta ei pysty ostamaan lippuja, ok). Hän kuitenkin tuli ulos tupakille avustamaan, kun aloin kännykällä lippuani ostamaan. Homma kaatui siihen, kun järjestelmä kysyikin tekemään vielä luottokortille  varmennuksen verkkopankkitunnuksilla, joita ei tietenkään ollut mukana. Siispä Mattilta saaduilla ohjeilla takaisin kämpille, jossa osto sitten onnistui. Huh mikä säätö. Oltiin vaihdettu numeroita, niin kiitin vielä neuvoista. Vastaus hymyilytti. Olen nimittäin jaksanut manata jokaiselle, joka vain vähänkin jaksaa kuunnella (myös Mattille), että Suomea ei tula näkemään futiksen EM-kisoissa minun elinaikanani. Mutta joo, fani kai sitten kuitenkin olin Mattin mielestä.

matt


Peliä odotellessa kävin hetken aikaa katsomassa Dunai Regattaa, joka oli enimmäkseen opiskelijoille suunnattu päivän mittainen urheilu- ja musiikkifestari Budan rannalla Gellertin kylpylältä etelään päin. Regatan hommasta teki soutu- ja melontakisat, jotka olivat paikallisten korkeakoulujen välillä. Oma kouluni BGE jäi valitettavasti dragon boat-kisassa finaalin viimeiseksi. Soutukisassa kirittäjiksi oli saatu legendaariset Cambridgen ja Oxfordin yliopistojen joukkueet, jotka ottivat kaksoisvoiton.

Bálna dunai regatta
Bálna (suom. valas), kaikenlaisille messuille ja tapahtumille tarkoitettu keskus tuossa tois puol jokkee. Vettä alkoi satamaan 10 sekuntia soutufinaalin jälkeen.

Újpestin fanit eivät pettäneet ja pitivät hyvän shown savuja, soihtuja ja paukkupommeja myöden, Suomessa tällainen ottelu olisi varmaan aika monesti jo keskeytetty. Fradin faneista ei taasen lähtenyt niin hyvin ääntä, sillä kaiketi osa ydinporukasta boikotoi yhä otteluita jalkapalloliiton keksimien huliganismia ehkäisevien sääntöjen vuoksi. Ferenváros vei kuitenkin ottelun ja juhli noin 22:tta Unkarin cupin voittoa. Tuosta taas snäppäilyt tapahtumista:

Budapestin eläintarha ja vappu

Vaikka en niin kauheasti eläintarhoista perusta, niin tottahan toki Budapestista sellainen löytyy. Ja kun Berliinissä tuli käytyä jo porteilla asti ihmettelemässä, niin pakko täällä on sisällä asti mennä. Hinta tietysti miellytti täällä jälleen opiskelijaa, 1 900 Ft (eli 6 €; aikuisilta 2 500 Ft). Ilmeisesti kaikki kala-, lintu- ja hyönteislajit sekä perinteiset maaeläimet yhteenlaskettuna Budapest Zoo:sta löytyy noin 1000 eri eläinlajia, mikä ei edes kauheasti häpeä Berliinin 1500 eri lajille.


Unkarilaiset ovat moottoriurheilukansaa, vaikka maasta on tullut esimerkiksi vain yksi F1-kuljettaja. Piknikin sijaan bongasin pari päivää ennen vappua Nagy Futam -tapahtuman (suomennettuna ”suuri kisa”), joka järjestettiin nyt neljännen kerran Tonavan rannoilla. Formaattiin kuuluu joskus Helsingissäkin nähty F1-autojen ja muiden kulkupelien näytösajo ja lisäksi energialitkumerkki Red Bullin ilmailunäytös. Ajonäytöksestä missasin suurimman osan, mutta näytti siellä pyörivän 20 vuotta vanhojen F1-autojen lisäksi ainakin Dakar-rallin autoja, DTM-rata-autoja, pari dragsteria ja driftausautoja. Ajonäytöksen jälkeen screeneillä pyöri Sotshin F1-kisan startti ja sitten oli lentonäytöksen vuoro. Se oli ehdottoman hauska parin tunnin setti, jonka kohokohtana oli ehkäpä Airbus A321:n ylilennot Tonavan päällä. Ja menipä siellä ketjusillan ali parhaimmillaan kolme lentokonetta samaan aikaan. Viimeksi mainitussa koitettiin ilmeisesti jonkinlaista maailmanennätystä, olisiko otsikkona ollut eniten koneita sillan alla samaan aikaan tms. Aika lähellä katastrofia tuo meinasi olla, kun yksi koneista otti hieman vesikosketusta (näkyy linkin videolla).

Tuossa vielä pieni koosteeni näistä bakkanaaleista, enimmäkseen Snapchatista otettuna:


Olin harrastamassa yhtenä perjantaina kultturellina miehenä taidetta. Tämä harvinainen näky todistettiin yhden Budapestin tiimiakatemialaisen, Richardin, valokuvanäyttelyn avajaisissa eräässä lounasravintolassa. Seuraavan näyttelyn kuvat tulevat olemaan Suomesta, kun Richard ja 5 muuta tiimiakatemialaista kävivät Jyväskylässä ja Tampereella kuukausi takaperin. Avajaisillan muusta ohjelmasta vastasi Richien pikkuveli kavereineen, jotka soittelivat taidokkaasti jazzia. Setin jälkeen kävin kehumassa poikia hyvästä musisoinnista ja mainostamassa heille Tampereen parasta jazz-paikkaa Paapan Kapakkaa. Siinä yksi pojista sitten kehui englannin lausumistani, että ei ole sellaista perus-rallienglantia kuin useimmilla suomalaisilla (ei helvetti, huutonaurua, minä ja hyvä englannin lausuminen samassa lauseessa) ja siitä päästiinkin aasinsiltana ralliin. Siis tämä ehkä 19-vuotias kaiffari painoi luetellen kaikki rallin maailmanmestarit Juha Kankkusen kolmannesta mestaruudesta vuodelta 1991 lähtien, jatkuen Tommi Mäkisen maagiseen mestaruusputkeen ja Marcus Grönholmin legendaariseen ”up in the ass of Timo” -lausahdukseen. Huhhuh, oli varmasti viisain basisti tähän mennessä. Suurena toiveena miehenalulla oli joskus päästä Jyväskylään katselemaan ralleja. Toivotaan että näin joskus vielä käy.


Koulutyöt meinaavat välillä haitata vapaa-aikaa. Usko kaikkien kurssien läpäisystä ja esseetehtävien palautuksesta ajoissa elää yhä vahvana. Tässä samalla alkaa jo tuntua, että kohta on Suomeen paluun aika, vaikka siihen on vielä kuutisen viikkoa. Eiköhän Unkarilla ole sinä aikana vielä paljon annettavaa. Niin, ja parin viikon päästä alkaa jälleen majatalon pitäminen. Ohjelmaa siis riittää.

Kommunismia ja olutta

Koska olen tunnetusti erittäin suuri kommunismin ystävä, oli jo korkea aika vierailla paikassa, jonne Neuvostoliittoon viittaavat patsaat siirrettiin Budapestistä 1990-luvulla. Kohteena oli siis Memento park. Paikka sijaitsee Budapestin lounaiskulmassa, keskustasta puistoon pääsee metro+bussi-yhdistelmällä reilussa puolessa tunnissa ja opiskelijalle lippu oli kokonaista 1000Ft (3,2 €). Puistossa oli noin 40 patsasta ja lisäksi pienessä parakissa oli pieni näyttely, jossa oli enemmän selostettuna tapahtumia vuosien 1956 ja 1989 väliltä.


Memento parkista lähtiessäni samalla bussipysäkillä oli suomalaispariskunta. Menin lähemmäs kun en ollut aluksi aivan varma, oliko kieli suomea vai unkaria, se on oikeasti todella vaikeaa erottaa, vaikka samoja sanoja ei kielistä löydykään. Siinä uunona sitten kuuntelin pariskunnan  jutustelua siitä, kuinka olisi mukava muuttaa tänne, keskustelua julkisesta liikenteestä yms. tietenkään omaa suutani avaamatta. Myöhemmin samaan metrovaunuun ajautuessamme ja pariskunnan metrokarttaa ihmetellessä sitten täräytin reippaalla tampereella, että minnes matka.

Eikä tuo kerta ollut edes ensimmäinen kerta vastaavassa tilanteessa. Jollain tavalla tuo on hauskaa aluksi seurailla sivusta itsekseen naureskellen, kuinka se perhe Mynämäeltä on aivan hukassa lentokenttäbussissa, ja sitten jossain vaiheessa paljastaa itsensä (mutta ei siis sillä tavalla kuin itsensäpaljastaja…) ja antaa kasuaalisti reittineuvot ja ravintolasuositukset niin kuin olisin joku paikallinen. Viime viikolla tuli myös juteltua pitkät tovit lentokenttäbussissa ja metrossa ruotsalaispariskunnan kanssa, he kun olivat myös hieman epävarmojen suunnistustaitojen kanssa lomailemassa. Ei ole kyllä yhtään meikän tyylistä yleensä tällainen tuntemattomien ihmisten lähestyminen, kaikkea sitä. Olen järkeillyt sen jotenkin niin, että totta kai haluan antaa Budapestistä mahdollisimman hyvän kuvan ihmisille ja siksi laittaa näin oman korteni kekoon.


Torstaina kävimme 30 opiskelijan voimin vierailulla Unkarin suurimmalla panimolla, Dreherillä, joka tuottaa unkarilaisten juomasta 620 miljoonasta vuosittaisesta kusilager-litrasta noin 220 miljoonaa. Vertailun vuoksi Suomessa tuotettiin vuonna 2014 noin 400 milj. litraa olutta, eli tämän Budapestin tehtaan voi sanoa olevan aika massiivinen.

Opinto-ohjaajan liikkeelle laittaman huhun mukaan tehdaskierroksen jälkeen olisi vuorossa pieni maistatussessio. Itse kierros oli ihan mielenkiintoinen, aluksi pieni pakollinen tehtaan historiikkivideo ja sen jälkeen tutustuminen prosessin eri vaiheisiin ympäri valtavaa tehdasaluetta. Jouduimme lähtemään panimolta kuivin suin ja alahuuli väpättäen, sillä odotettua tarjoilua ei sitten lopulta ollutkaan. Kyllähän se klo 10.30 olisi jo maistunut. Mutta onpa noita Dreherin tuotteita jo noin kymmentä erilaista laatua tullut maistettua, eivätkä ne isoja hurraa-huutoja ole aiheuttaneet. Mahdollisimman halvalla ja mahdollisimman paljon, se on täällä se juttu.

Dreher-olut
Lageria se on silti, vaikka tässä kuinka on tölkki uudellenbrändätty humalakävyllä ja limenvihreällä värillä ja väitetään sisällön olevan kovinkin vallankumouksellinen Calypso-humalan ansiosta.

Maltaan makuun päästiin kuitenkin onneksi viikonloppuna, kun Budan puolella Millenáris parkissa järjestettiin Beer, Burger, Barbecue Fesztivál. Ja eihän sitä ihmislapsi voi paljoa enempää toivoakaan ”festareilta”. Puistossa oli ehkäpä 30 katuruokakojua ja 40 olutkojua pääosin Unkarista ja Tšekistä. Käteinen ei liikkunut festareilla ollenkaan, vaan parilla kojulla sai ladata hellopay-nimiselle kortille rahaa, jolla sitten maksettiin ruoat ja juomat.

Lauantaina olimme liikkeellä Erasmus-porukalla, ja loppuillasta meitä taisi olla jo 10 hengen seurue. Oma tila nurmikolta haltuun, haalittiin siihen pari säkkituolia ja nautittiin lämpimästä illasta. Hintataso oli oluen osalta jossain 400/900Ft(2dl/5dl) ja burgereista sai maksaa noin 1500Ft (5 €). Lisäksi löytyi vaikkapa ribsejä, paikan päällä tehtyjä sipsejä ja rullapullaa (kürtőskalács). Sen verran oli hyvät tarjottavat, että löysin itseni sunnuntaina uudestaan samasta paikasta iltapalalta. Kesemmällä Budapest on kuulemma täynnä vastaavia tapahtumia, joten niitä innolla odotellessa.

beer&burger&barbecue
Ilta 2: rullapullaa ja banaaniolutta. Muut mielenkiintoisimmat bongaukset olivat punaherukkaolut ja kiiviolut.

Tulevana viikonloppuna lähden lieventämään matkakuumetta kolmeksi päiväksi Berliiniin, joka on itselle ennalta tuntematon kaupunki, niin kuin itse asiassa koko Saksa. Kaupungista löytyy kuitenkin tarvittaessa tampereenkielinen paikallisopas ja lisäksi taskussa on lippu Olympiastadionille lauantain jalkapallopeliin.

Viiniä kokispullosta ja kaikkea pientä tapahtumaa

Tähän alkuun erittäin sekava kokoelma videopätkiä Georgian reissulta. Isoin produktioni tähän asti, lähes julkaisukelpoista materiaalia tuli nauhalle 5 minuuttia. Esikuvinani tässä olivat tube-legendat niilo22 ja Pasi Viheraho.


Käydessäni kääntymässä Georgian ja Italian reissujen välillä 29 tuntia Budapestissä, kävin katsastamassa jalkapallomaaottelun Unkari-Kroatia. Pelipaikkana oli jo ennestään tuttu Ferencvárosin kotistadion ja sehän oli aika lailla loppunmyyty. Lippu päätykatsomoon oli niinkin edukas kuin 2 500 forinttia (8 €).

2016-03-26 17.37.26

Poliiseja oli paikalla tuhansia varmaankin Brysselin tapahtumien johdosta. Ja eikä unkarilaisetkaan aina rauhallisimpia faneja ole. Kroatialaiskulmaus oli kuitenkin se, joka onnistui kuljettamaan ja polttamaan yhden soihdun stadionilla. Peli oli hyvää vääntöä, päättyen 1-1. Unkarilla ei niin kansainvälisesti tunnettuja pelimiehiä löydy, mutta Kroatian maalin teki Juventuksessa pelaava Mario Mandžukić.


Tiistaina suomalaisbändi Amorphis kävi Budapestissä keikalla, ja Antti vanhana hevikörmynä oli tietenkin eturivissä moshaamassa. Keikkapaikkana oli aika lailla raskaaseen musiikkiin panostava, ehkä kotoisan Pakkahuoneen kokoinen Barba Negra Music Club ja lipun hinta oli jopa suomalaisessa mittakaavassa hieman suolainen 6900Ft (22 €). Koskurssia kompensoi kuitenkin jälleen onneksi oluen hinta (puolikas litra 1,5€). Amorphis veti ammattimaisella otteella 16 biisin eli noin puolentoista tunnin setin. Vaikka suuri osa kappaleista oli uusimmalta levyltä, illan aikana raikui myös itselle tutummat radiosoittoklassikot Silver Bride, House of Sleep, Silent Waters ja The Wanderer. Suomea ei illan aikana yleisöstä kuulunut, mikä oli ehkä pienoinen yllätys.


Viime viikonloppuna Slovakiasta saapui autolastillinen opiskelijoita eli yksi Tampereen koulukaveri, kolme portugalilaista ja seremoniamestarina yksi närpiöläinen. Viikonlopun kohokohta oli parin tunnin reissu beer-bikella. Ideana on siis tuollainen katettu kärry, joka liikkuu mukanaolijoiden polkiessa. Hintaan sisältyy yleensä myös 30-litran tankki olutta ja kuski. Hauskaa ja hikistä, etenkin jos seurassa on laiskoja polkijoita. Uusia yökerhoja tuli itselle viikonlopun aikana pari kappaletta (Peaches and Cream – listahittejä, tekotissejä ja sveitsiläisiä hokipoikia; Morrison’s 2 – iso katettu sisäpiha ja ehkä 5 tanssilattiaa sekä karaoke).

Mutta se on ihan jees, kun on viikonlopun jälkeen arjen tarpeessa. Sen verran oli rankkaa reivausta.

2016-04-02 20.05.07

 

János-hegy ja iltakuvailua

Munarätit ja retki pohjoiseen

Samalla tavalla kuin Suomessa, Unkarin viranomaiset ja taksikuskit ovat olleet varpaillaan kyytipalvelu Uberin kanssa. Taksikuskit ovat joinain päivinä tukkineet katuja mielenosoituksena Uberia vastaan. Hallitus on vääntänyt pikavauhdilla säädöksiä Uberin toiminnan vaikeuttamiseksi. Täälläkin poliisi taisi malliksi pidättää muutaman Uber-kuskin. Nyt on saatu valmiiksi keinot, joilla kielletään Uber Unkarin tyyliin (tiedot haalittu luennoilta ja netistä):

  1. Uber-kuskien on maalattava autonsa keltaisiksi, samaan tapaan kuin normaalien taksien
  2. Myös pankkikortilla maksaminen on oltava mahdollista, siispä kortinlukijapakko
  3. Pakolliset kurssit yrittäjyydestä ja asiakaspalvelusta ennen aloittamista
  4. Auton täytyy olla alle 10 vuotta vanha ja kuljettajan vähintään 21-vuotias
  5. Hinnaston täytyy olla sama kuin normaaleilla takseilla ja sen on oltava selkeästi näkyvissä
  6. Laittoman taksiliikeneen harjoittamisesta saa 300 000 forintin sakon (1000€)

Katsotaan sitä 2010-luvulle tuloa uudestaan vaikka kymmenen vuoden päästä.


Lauantaina-aamuna kello 9.00 noin 25 vaihtaria ja tuutoria löysivät toisensa itselle jo tutusta Ùjpestistä valmiina päivän mittaiseen retkeen johonkin pohjoiseen lähelle Slovakian rajaa. Luvassa oli 8km lenkki mäkisessä maastossa. 3€:n meno-paluu bussiliput taskuun ja puolentoista tunnin bussimatkan päästä olimme pelipaikoilla. Keli oli kohdallaan ja porukka hyvällä fiiliksellä. Kovasta kannustuksesta huolimatta kukaan ei edes onnistunut kompastumaan lukuisissa purojen ylityksissä. Maisemat olivat totaalisen erilaisia kuin Kaupissa, parhaiten siitä kertonee pieni kuva/videokollaasi.

Maasto oli huomattavasti vaikeampaa, mitä odotin, mutta myös tennareilla ja farkuilla patikoineet selvisivät ihan kunnialla kotiin. Sain osakseni jonkin verran naurua loputtomalla eväsmäärällä varustetulla repullani. Opetin muille, että intissä oli aina parempi olla liikaa, kuin liian vähän omia eväitä.

 


Niin, niistä munaräteistä. Niistä halusit kuitenkin lukea. Vanhana feministinä tunsin pienen vihan piston sydämessäni mennessäni perjantaina Rudasin kylpylään, jossa on vielä voimassa omat kylpypäivät miehille ja naisille. Miehille ma-ti ja to-pe, naisille keskiviikkoisin. Tosin nykyään viikonloppuna molemmat sukupuolet pääsevät tasavertaisesti kylpemään, sekä erikoisuutena järjestetään yöuinti aina pe-la yönä klo 22-04. Sijainti kylpylällä on mitä loistavin, aivan Elisabetin sillan vieressä Budan puolella. Silti se on aika huomaamaton, eikä sitä kauempaa niin helposti kylpyläksi tunnista. Kaikenkattava lippu Rudasiin oli samoissa hinnoissa kuin Gellertissä ja Szechenyissä, 4700Ft (15 €).

Jälleen kerran tarjolla oli saunamaailmaa, pitkää uintiallasta, ja wellness-altaita kloorivedellä (11-42°C). Nämä itse asiassa olivatkin kaikille sukupuolille avoinna ja remontista oli tuskin montaa vuotta, niin tuoreessa kunnossa tuo puoli kylpylästä oli. Koska kylpylät ovat täällä aina sokkeloita, kesti ”thermal poolien” eli mineraalipitoisella vedellä täytettyjen altaiden löytäminen hetken. Suunnistettuani oikeaan paikkaan tajusin jujun, miksi sukupuolille on omat päivänsä. Alasti uimisen ymmärrän hyvin, mutta tällä allasosastolla uikkarit vaihdettiin noin 40x40cm kokoiseen liinaan, joka laitettiin narulla lantiolle kiinni, ja näin saatiin heppi ja kivet peittoon. Siellä miehet sitten temmeltävät nenäliina kassien edessä perseet paljaana auringon valaistessa orgioita kupolikaton pienistä rei’istä. Alkushokin jälkeen niin kovin kaunista ja idyllistä. Mutta en siltikään ihan ymmärtänyt, miksi ei saman tien voi olla kokonaan alasti tai uikkarit päällä. Mutta maassa maan tavalla. Tämän elämyksen lisäksi Rudasiin kannattaa tulla katolla olevan pienen uima-altaan vuoksi. Näköalaa löytyy Tonavalle, Gellertinvuorelle ja Pestin rantaan. Kaikki tämä vilkkaasti liikennöityjen teiden välissä. Ihan hauska!

2016-03-11 17.29.52.jpg
Rudasin kylpylä Elisabetin sillalta. Etuoikealla kupolikaton alla terveysaltaat ja aivan toisessa päässä kupolikehikon alla pieni ulkoallas.

Byroslavia?

Tämä postaus oli jo ennen Unkariin tuloa suunniteltu avautumiseksi siitä, kuinka helvetin vaikeaa asiat on täällä hoitaa.

Mutta se ei kuitenkaan ole sitä. Olen vähintäänkin positiivisesti yllättynyt. Asunnon kanssa ei ole ollut minkäänlaista häsläystä. Koulussa ainoa huvittanut asia oli orientaatiopäivänä kokonaisen tunnin kestänyt mälväys kurssivalintojen korjaukseen. Niin vuokraemännälle kuin opinto-ohjaajalle voi pistää viestiä vaikka Facebookissa. Puhelinliittymän hankinta hoitui Vodafonen ”Smart Storen” pehmeällä sohvalla istuen. Yli kolmen kuukauden maassa oleskelusta pitäisi teoriassa tehdä ilmoitus Unkarin viranomaisille, mutta ilmoittamatta jättämisestä ei seuraa mitään sanktiota, joten tuutorit kehottivat laskemaan tässä tapauksessa 1+1.

Paikalliset puhuvat paljon siitä, että byrokratiaa on yhä olemassa paljon, mutta ihmiset tekevät kaikkensa, jotta eivät joutuisi tekemisiin sen kanssa. Koulussakin samalla käyttäjätunnuksella ja salasanalla pääsee kaikkiin palveluihin. Ainoat hampaidenkiristelyt tähän asti ovat tapahtuneet futispelien lippuluukuilla.

20160306_211214
Joillakin menneet lusikat jakoon? Ei, vaan unkarilaista mallia kierrätyksestä. Muutamana viikonloppuna olen ihastellut eri puolilla kaupunkia tätä kierrätyskampanjaa, jossa asukkaat heittävät lauantaina tarpeettoman roinan kadulle oven eteen, kerjäläiset ja hamstraajat penkovat ja levittävät kasoja sunnuntain, ja maanantaina kaupunki kerää jäljelle jääneet rojut pois. Aluksi 30 metrin välein olevat kasat levittäytyivät sunnuntaina niin, että koko VIII-alue oli yhtä suurta kaatopaikkaa. Sisältöä löytyi lasipurkeista vessanpyttihin ja matoista tietokoneisiin. Kierrätys kannattaa.

Sunnuntaina vuorossa oli kylpyläkäynti numero 5, joka suuntautui Dandárin kylpylään aivan maailmankuulun yrttilikööri Unicumin tehtaan viereen. Yhdistelmälippu (sisä- ja ulkoaltaat sekä saunat) oli tällä kertaa 2400Ft (7,5€). Paikalla ei ole yhtä pitkää historiaa kuin muilla kylpylöillä ja se onkin tähänastisista ehkä eniten normaalin kylpylän oloinen. Altaista löytyi 11-38°C ja siihen kolme saunaa päälle, niin kyllähän siinä elämä taas maistui.

hunkarikroatia
Georgiasta paluun kanssa samana päivänä potkupalloa katsomaan, jaksaa jaksaa. Ystävyysottelu Unkari – Kroatia hintaan 8 €.