Viiniä kokispullosta ja kaikkea pientä tapahtumaa

Tähän alkuun erittäin sekava kokoelma videopätkiä Georgian reissulta. Isoin produktioni tähän asti, lähes julkaisukelpoista materiaalia tuli nauhalle 5 minuuttia. Esikuvinani tässä olivat tube-legendat niilo22 ja Pasi Viheraho.


Käydessäni kääntymässä Georgian ja Italian reissujen välillä 29 tuntia Budapestissä, kävin katsastamassa jalkapallomaaottelun Unkari-Kroatia. Pelipaikkana oli jo ennestään tuttu Ferencvárosin kotistadion ja sehän oli aika lailla loppunmyyty. Lippu päätykatsomoon oli niinkin edukas kuin 2 500 forinttia (8 €).

2016-03-26 17.37.26

Poliiseja oli paikalla tuhansia varmaankin Brysselin tapahtumien johdosta. Ja eikä unkarilaisetkaan aina rauhallisimpia faneja ole. Kroatialaiskulmaus oli kuitenkin se, joka onnistui kuljettamaan ja polttamaan yhden soihdun stadionilla. Peli oli hyvää vääntöä, päättyen 1-1. Unkarilla ei niin kansainvälisesti tunnettuja pelimiehiä löydy, mutta Kroatian maalin teki Juventuksessa pelaava Mario Mandžukić.


Tiistaina suomalaisbändi Amorphis kävi Budapestissä keikalla, ja Antti vanhana hevikörmynä oli tietenkin eturivissä moshaamassa. Keikkapaikkana oli aika lailla raskaaseen musiikkiin panostava, ehkä kotoisan Pakkahuoneen kokoinen Barba Negra Music Club ja lipun hinta oli jopa suomalaisessa mittakaavassa hieman suolainen 6900Ft (22 €). Koskurssia kompensoi kuitenkin jälleen onneksi oluen hinta (puolikas litra 1,5€). Amorphis veti ammattimaisella otteella 16 biisin eli noin puolentoista tunnin setin. Vaikka suuri osa kappaleista oli uusimmalta levyltä, illan aikana raikui myös itselle tutummat radiosoittoklassikot Silver Bride, House of Sleep, Silent Waters ja The Wanderer. Suomea ei illan aikana yleisöstä kuulunut, mikä oli ehkä pienoinen yllätys.


Viime viikonloppuna Slovakiasta saapui autolastillinen opiskelijoita eli yksi Tampereen koulukaveri, kolme portugalilaista ja seremoniamestarina yksi närpiöläinen. Viikonlopun kohokohta oli parin tunnin reissu beer-bikella. Ideana on siis tuollainen katettu kärry, joka liikkuu mukanaolijoiden polkiessa. Hintaan sisältyy yleensä myös 30-litran tankki olutta ja kuski. Hauskaa ja hikistä, etenkin jos seurassa on laiskoja polkijoita. Uusia yökerhoja tuli itselle viikonlopun aikana pari kappaletta (Peaches and Cream – listahittejä, tekotissejä ja sveitsiläisiä hokipoikia; Morrison’s 2 – iso katettu sisäpiha ja ehkä 5 tanssilattiaa sekä karaoke).

Mutta se on ihan jees, kun on viikonlopun jälkeen arjen tarpeessa. Sen verran oli rankkaa reivausta.

2016-04-02 20.05.07

 

Mainokset

Viikko Gruusiassa

Tässä matkakertomusta ja kokemuksia Georgiasta maaliskuulta 2016. Kuvat ovat tässä postauksessa pääosassa (niitä löytyi noin 150 julkaisukelpoista), mutta tarinoitakin löytyy välistä (sekä kuvateksteistä). Eeppinen reissuvideo on vielä leikkauspöydällä ja tulee julkaisuun myöhemmin.


Niin koitti kauan odotettu spring break ja Ibizan tai Kuuban bilekohteiden sijaan tie vei kolmen tunnin lentomatkan ja aikaeron päähän Georgiaan. Lento lähti Budapestistä 23.55 ja perillä olin 6.25. Kutaisin lentokentältä oli 20 larin (8 €) ja 3,5 tunnin bussimatka maan pääkaupunkiin Tbilisiin.

Lauantai oli pitkälti koomausta, sillä edellisyönä unet jäi lähelle nolla tuntia. Pientä kierrosta jaksoin kuitenkin tehdä hostellin lähialueilla. Sunnuntaina sitten uskalsin jo hieman laajentaa reviiriäni. Molemmat majoitukset reissulla olivat erään täällä Budapestissä opiskelevan georgialaisen suosituksia. Varsinkin tämä ensimmäinen osui nappiin. Hinta yhdeltä yöltä oli 10-15 € ja kolme ensimmäistä yötä sain olla yksin kuuden hengen makuusalissani. Viimeisenä yönä alakerran toisessa makuusalissa majoittui 3 puolalaista opettajaa. Henkilökunta oli erittäin avuliasta aina kun kysyttävää ilmeni ja kolmantena iltana sängyn vierestä löytyi pullo paikallista saperavi-punaviiniä kiitoksena heidän hostellinsa valitsemisesta. Ei huono.

Vaikka katuopasteet olivat kaupungeissa todella puutteelliset, niin suunnistaminen oli kohtuullisen helppoa, kun jonkun korkeimmista maamerkeistä näki aina, ja siitä pystyi päättelemään mihin mennä. Toki kännykässä oli myös offline-kartat apuna.

Pieni uutiskertaus viime kesältä:

Suurin osa keskustan näkemisen arvoisista paikoista oli kävelymatkan päässä, mutta julkine liikenne toimi ainakin metron osalta kelvollisesti. 2 larilla (0,8 €) sai lunastettua itselleen matkakortin, johon ladattiin sitten haluamansa saldo. Metromatkan hinta oli 50 tetriä (0,2 €) ja köysihissin 1 lari per matka.

Muutama patsas reissun varrelta:

 

Maanantaille otin opastetun kiertoretken itäiseen Georgiaan. Kohdelistalla olivat Signagi, Bodbe ja Tsinandali. Hinta reissulle oli vielä siedettävä 60 GEL (22 €). Lähtö oli aamukymmeneltä vanhan kaupungin ytimestä ja marshrutkaan hyppäsi 8 venäläistä, brittipariskunta (joista nainen työskenteli Bakussa opettajana), norjalaispariskunta (mies töissä öljynporauslautalla ja nainen Kristiansandissa suuhygienistinä), pari opasta ja Antti. Ensimmäinen kohde oli Bodben luostari noin 20km päässä Azerbaidžanin rajalta. Täällä alkoi hiljalleen selvitä, että kaikki taitaa olla remontissa aina ja ikuisuuden, niin myös tämän luostarin basilika. Pihalla nunnat (?) olivat puutarhatöissä ja pihalta oli myös komeat näkymät alas laaksoon.

Seuraavana vuorossa oli Sighnagin historiallinen kaupunki. Tilasin lounaan yhteydessä viattomasti viinitastingin, kuten myös norjalaiset. Paikallinen viinitasting tarkoitti tietenkin neljää noin 1,5 desin kaatoa ja paria paikallista jäykkää kyytipojaksi. Opiskelijan täytyi tietenkin nauttia kaikki saatavissa oleva alkoholi, ja äkkiä huomasinkin olevani mukavan pienessä seurusteluhumalassa kellon ollessa ehkä 14. Ja varsinainen viinitasting oli vasta edessä seuraavassa kohteessa… Britit ja norjalaiset muistivat tasaisin väliajoin naljailla minulle aiheesta. Suomi-kuvaa maailmalle hei!

Retken viimeinen kohde oli Kindzmaraulin viinitehdas.

Retken päätteeksi kysäisin toista matkaopasta (siis englannintaitoista, ehkä pari vuotta minua nuorempaa) illalistamaan, ja kävimme sitten syömässä khinkaleja ja juttelemassa elämästä. Neidin nimi ei enää millään muistu mieleen, mutta hän opiskeli turismia Tbilisissä ja siinä sivussa teki jo matkaopaskeikkoja. Erittäin mukava tapaus.

Pääsihän sinne Sameban katedraalille sitten vikana päivänä. Päiväretken brittipariskunta tuli myös bongattua täällä uudestaan.

Oli viimeinen Tbilisin ilta ja mietin, että mitähän sitä tekisi. Koska olen Budapestissä käynyt jo noin kuudessa eri kylpylässä, niin kai sitä Georgiassakin täytyi kylpyä testata. Tbilisin kylpylät ovat turkkilaistyylisiä, kuten osa Budapestinkin vastaavista ja suurin osa niistä sijaitsee samalla alueella aivan vanhan kaupungin kupeessa. En ollut mielestäni saanut lareja tuhlattua vielä tarpeeksi, joten päädyin ottamaan tunnin yksityisen vuoron huoneeseen, joka sisälsi suihkut, noin 40-asteisen altaan, noin 15-asteisen altaan ja saunan. Tunnin vuorosta kassalle 80GEL (30 €) ja poika kylpemään. Kokeilin esimerkiksi kylmä-kuumahoitoa eli hyppimistä altaiden välillä. Saunakin oli viimeisen päälle hyvä, ja täällä sai jopa heittää vettä kiukaalle. Kylvyn jälkeen (vuoroni oli muuten klo 23-00) edellisillalta jäänyt puolikas viinipullo kitusiin ja unet oli kuin pikkulapsella.

Keskiviikon siirtymisestä Kutaisiin ei ollut mitään hajua, mutta hostellinpitäjät olivat avuliaita tässäkin asiassa. He neuvoivat kartalta bussiaseman paikan ja etsimään sieltä lipputoimiston. Löysin ”bussiaseman” helposti, toki se oli enemmänkin keskisuuri tori, jonka laidoilla kaupattiin kaikkea mahdollista ja keskellä oli kymmeniä marshrutkia sikin sokin. Haeskelin hetken lipputoimistoa sitä löytämättä, enkä myöskään saanut koukeroisesta kielestä sen vertaa selkoa, että olisin Kutaisiin vievää kyytiä löytänyt. Niinpä turvauduin Transitien seassa Kutaisia huutelevaan mieheen, joka kertoi matkan hinnaksi 10 GEL (4 €). Päätin luottaa tähän mieheen ja hänen valkoiseen Transitiinsa. Odottelimme auton täyteen matkalaisia ja reilun 3 tunnin päästä olin Kutaisissa. Siellä matka päättyi bussiasemalle viitisen kilometriä keskustasta ja Antti huomasi, ettei majoituksen osoitetta löydy offline-kartoista, ja vettäkin satoi. Kultaiset kaaret kuitenkin pelastivat tässä vaiheessa hieman väsyneen, nälkäisen ja näistä syistä hieman ärtyneen matkaajan. BigMac maistui samalta täällä kuin muuallakin ja WiFin avulla löytyi parempaa selvyyttä majapaikan sijainnista. Taksi alle ja 5 larilla (2 €) 5 km päähän hostellille.

Hostelli (tai jopa hotelliksi itseään kutsuva) oli ehkä noin 60-vuotiaan georgialaisrouvan emännöimä talo, jossa taisi olla kolme huonetta vieraille. Yhteistä kieltä ei oikein meinannut löytyä, joten päädyimme puhumaan sekä venäjää, englantia, että georgiaa.

En meinannut löytää Kutaisista oikein millään mitään lähialueelle päivän kiertomatkaa tekevää yritystä, joten suunnitelmani oli suhailla takseilla pari kohdetta. Ensimmäinen kohde oli Sataplia. Myös valitsemani mersukuski (Roman nimeltään) puhui kaiken kaksi sanaa englantia ja minä molemmat sanat georgiaa ja venäjää. Sen verran kuitenkin ymmärsimme toisiamme, että en voisi päästää häntä menemään, sillä en pääsisi muuten Satapliasta takaisin kaupunkiin. Tuolla kun eivät taksit muuten päivystäneet. Satapliasta löytyi kuitenkin pari tulkkaustaitoista nuorta miestä (”Oh, you are from Finland, Sami Hyypia!”). Niinpä sorvasimme kiinteän hinnan päivän reissulle ja 100 larilla (vajaa 40 €) tämä maantierosvo lupautui kyyditsemään ja odottamaan minua koko päivän.

Sataplian jälkeen tie vei paikallisten suosituksesta Prometheuksen luolille. Satapliassakin olisi luolareitistö ollut, mutta tuo oli kuulemma isompi ja kauniimpi. Prometheuksessa täytyi odotella hetki opastettua retkeä luoliin, omin päin sinne ei päässyt. Opiskelijalippu taisi olla euroissa 1,5:n luokkaa, normaalisti ehkä 3 €. Mukaan kierrokselle tuli pari venäläisperhettä, kaksi espanlaiskaverusta ja kaksi opasta, ensimmäinen englannin ja toinen venäjän taidolla.

Espanjalaiset (olisikohan toinen ollut alunperin Granadan seudulta ja toinen Madridista) olivat saapuneet paikalle bussilla ja miettivät, millä mennä takaisin kaupunkiin. Ehdotin heitä hyppäämään kyytiini ja niinpä matkaseurueemme tuplaantui. Toinen heistä oli ollut jokunen vuosi sitten Tbilisissä vaapaehtoistöissä 6kk, joten häneltä löytyi myös pientä georgian taitoa kuskin kanssa kommunikointiin.

Seuraava kohde oli Gelatin luostari.

Iltapäivä eteni jo pitkällä, mutta kuski halusi näyttää meille vielä yhden palan kaunista kotimaataan. Niinpä kävimme vielä Gelatin lähellä olevassa Motsametan luostarissa.

Noin kahdeksan tunnin kiertoajelun päätteeksi annoin kuskille kuukauden palkan kouraan (todennäköisesti lapsensa pääsivät ansioistani kouluun) ja päädyin espanjalaisten kanssa jatkamaan iltaa muutaman oluen ja illallisen merkeissä. Ei se yksin matkustaminen niin tylsää olekaan. Ruokailun päätteeksi kiipesimme vielä kaupungin komeimmalle kirkolle, Bagradin katedraalille, ehkä kilometrin päähän keskustasta.

Viimeisenä päivänä en jaksanut enää lähteä minnekkään kauemmaksi, vaikka esimerkiksi Chiaturan kaivoskaupunki, jossa julkinen liikenne hoidetaan suurimmaksi osaksi köysihisseillä ja 40-metrisen monoliitin päällä oleva pieni kirkko Katshkissa (Ville Haapasalo ei uskaltanut kiivetä huipulle) olisivat olleet saavutettavissa. Niinpä päädyin etsimään vielä pari kohdetta Kutaisin sisältä.

Lämpötila nousi perjantaina 20-asteen paremmalle puolelle, eikä viikon säätilassa muutenkaan ollut valittamista. Vähintään 12 astetta taisi olla jokaisena päivänä ja ainoastaan Kutaisiin siirtymisen päivänä satoi.

Parit ruokakuvat. Harmi ettei niitä tullut otettua enempää. Tärkein asia georgialaisessa ruokapöydässä on, että syötävää on riittävästi. Yleensä tilataan listalta useampi annos ja niitä sitten jaetaan pöytäseurueen kesken (tai kuten Antti tekee, ahmii kaiken itse). Tuollaisen yläkulman setin taisi saada noin 6 euroon, mutta sain helposti 25 € kulumaan käydessäni ensimmäisenä Tbilisin iltana syömässä luomua josper-grillattua pihviä. Toki siinäkin oli alkukeitto ja parit viinilasit mukana.

Tämä oli ilman muuta elämäni paras matka tähän asti. Niin paljon uutta ja ihmeellistä, kaikki kommellukset eivät edes tulleet mieleen tätä kirjoittaessa. Tuonne on päästävä joskus uudestaan.

Kansallispäivä ja kansallisruoka

Vuoden 1848 vallankumouksen vuosipäivänä 15.3 istutaan kotona, tuijotetaan Netflixiä ja toivotaan, että joku baari olisi auki.

Tämä oli tuutorien mielipide ja muutenkin kyllä aivan totta. Olin hieman flunssassa, vettä satoi ja lämpöä oli +5°C, joten voidaan helposti puhua vuoden ankeimmasta päivästä. Uskaltauduin hetkeksi ulos, ja ainoa elämä, mitä kaupungilta päivällä löysin, oli Unkarin sosialistisen puolueen (MSZP) pieni tapahtuma lähellä parlamenttitaloa, sekä äärioikeistolaisen Jobbik-puolueen kokoontuminen Elisabetin sillan vieressä. Molemmat olivat laimeampia kuin unkarilainen lager-olut, joten riensin äkkiä takaisin kämpille sairastamaan. Jälkeenpäin toki luin, että noin 10 000 ihmistä oli ottanut osaa iltapäivän marssiin Sankarten aukiolta Parlamenttitalolle ja siellä mielenosoituksessa väkimäärä oli vielä tuplaantunut. Aiheena oli tällä kertaa ollut hallituksen koulutuslinjaukset.


Gulassikeitto on Unkarin kansallisruokia ja iltana eräänä päätin itsekin väsätä jotain sen tapaista. Yhdistelin noin neljää guuglella ensimmäisenä löytynyttä reseptiä ja päädyin tällaiseen ohjeeseen:

  1. Marssi lähimpään kauppahalliin (tällä kertaa Rákóczi Téri Vásárcsarnok) ja osta puolen kilon lihanpala. Koita selvittää Google-kääntäjällä, mitä se on. Ei löydy, eikä myyjä puhu tietenkään sanaakaan englantia. Mutta ihan hyvä se on. Saattoi olla possun lapaa tai ulkopaistia. Hintaa hänellä 500Ft (1,6€).
  2. Osta kauppahallista myös pari perunaa, paprika, porkkana, sipuli ja valkosipuli.
  3. Lähi-Tescosta löytyy loput raaka-aineet, eli paprikajauhetta, herkkusieniä, voita lihan ruskistamiseen, tulinen ja erittäin suolainen (11,5%) paprikakastike (alla kuvassa keskellä), 279 forintin (noin 0,9€) puolimakea punaviini ja kermaviili.
  4. Huomaa lihojen paistoa aloittaessa, että ostamasi voi olikin hiivaa ja kuullota nöyränä sipulit normaalissa öljyssä. Ruskista lihanpalat, joiden päälle on heitetty paprikajauhetta ja lisää valkosipuli.
  5. Siirrä setti kattilaan, lisää öljyä ja anna muhia. Lisää 15min päästä sienet, paprikat, perunat ja porkkana. Keitinvedeksi paprikakastiketta ja hieman vettä. Suolaa ja mustapippuria oman maun mukaan.
  6. Jos ennen ruoanlaittoa avaamastasi viinistä on vielä jotain jäljellä, sitä voi myös lisätä tässä vaiheessa. Uhrasin pari desiä.
  7. Keitä, kunnes rehut ovat hieman ylikypsiä ja lihat alkavat olla pehmeitä. Puolisen tuntia riittää, sillä nyt alkaa olla jo nälkä. Lisää kermaviili.
  8. Hauduta vielä hetki ja nauti leivän ja jalkapallo-ottelun kera.
2016-03-15 21.10.26
#soup #gulassi #gulyás #ruokagram #paprika #kaasuhella #goodfood #kuparikattila #mitähelvettiäantti

Ensimmäisenä viikolla kämpillä ostin ison purkin pikakahvia, sillä kahvinkeitintä ei asunnossa ollut ja Suomessa sumppia kuluu kuitenkin viitisen kuppia päivässä. Kahvia on siis saatava. Pystyin juomaan tätä pikakuraa ehkä kahdesti, jonka jälkeen päätin kuitenkin olla kokonaan ilman kahvia. Oli nimittäin sen verran karmeaa tavaraa. Taannoin löysin etäisesti espressopannua muistuttavan virityksen kaapista ja päädyin kokeilemaan sitä. Hetki ohjeiden hakua netistä ja pannu tulille. Ja tavarahan on vallan juotavaa!

Lähtö Georgiaan koittaa muutaman tunnin päästä, ja mikäs on sen mukavampi tapa aloittaa reissu kuin kello 23.55 lähtevä lento. Kolmen tunnin lennon sekä aikaeron seurauksena perillä ollaan kivasti aamukuudelta. Päätin, että aloitan viikon ristiretkeni pääkaupungista Tbilisistä, joten lennon päälle on vielä odotettavissa 4-5h bussimatka Kutaisista Tbilisiin. Tbilisissä olen ehkä kolme yötä ja Kutaisissa kaksi viimeistä yötä. Väliin jätin 2 yötä spontaanille soveltamiselle. Kielen kanssa on oletettavissa ongelmia, tiedän sen jo tässä vaiheessa. Venäjää puhumalla selviäisi jotenkin. Sitä opiskelin pari vuotta sitten yhden kurssin verran, ja sen opit ovat jo aika suloisesti unohtuneet. Englannin osaaminen ei kuulemma tuolla päin Eurooppaa ole kovin hyvällä tasolla. Onnekseni löysin koulustamme yhden georgialaisen vaihtarin, jolta olen saanut hyvät vinkit niin majoituksiin kuin vierailtaviin kohteisiinkin. Odotukset viikon reissulle keskittyvät upeisiin maisemiin, mainioon ruokaan ja ystävällisiin ihmisiin.

Alphabet
Uudet aakkoset opeteltaviksi. Lähde: visitgeorgia.it

Spring Breakin suunnittelua ja neljäs viikonloppu

Oon tehnyt elämäni aikana monenmoista jännää ja pelottavaa, esimerkiksi käynyt kahdesti Lahdessa.

Jännän äärellä ollaan ehkä eniten koskaan, kun pääsiäisloman reissukohteeksi valikoin Maltan, Israelin ja Georgian joukosta viimeksi mainitun. Kohteena tulee olemaan Georgian toiseksi suurin kaupunki Kutaisi, joka sijaitsee noin 200km maan pääkaupungista Tbilisistä länteen.

Mutta siis miksi ihmeessä ihminen haluaa matkata viikoksi idän ja lännen rajalle, laulaja Katie Meluan synnyinkaupunkiin? Tietenkin, koska sinne pääsee lentämään halvalla suoraan Budapestistä, Suomesta sinne ei ihan heti tulisi lähdettyä, hintataso paikan päällä on miellyttävä sekä maisemat ja ruoat ovat todennäköisesti kokemisen arvoiset.

Halpalentoyhtiö Wizz Air on lentänyt jokusen vuoden kahdesti viikossa Budapestistä Kutaisiin. Saman se tekee Vilnasta, Varsovasta ja Katowicesta. Niinpä parin viime vuoden aikana kaupungiin on lentänyt vuosittain noin 200 000 ihmistä, aiempien matkustajamäärien ollessa noin 10 000 vuositasolla. Ihan mukavasti on Wizz Air on siis luonut turismin tuonne päin Kaukasiaa. Äitekin sitten jokusen päivän jälkeen toipui järkytyksestä reissua kohtaan. Menopaluu pelkillä käsimatkatavaroilla maksoi noin 120 €.

 

Perjantaina oli taas kylpypäivä, ja kohteena melkoisen pieni Királyn kylpylä, jossa opiskelija marssii sisään kuudella eurolla (1800Ft). Kylpylä on rakennettu alunperin 1500-luvulla, ja välillä tuntui hieman siltä, ettei korjaustoimenpiteitä juuri tuon jälkeen ole tehty tai vesieristystä uusittu. Lihaa kypsytettiin 26-, 32-, 36- ja 40-asteisissa altaissa, sekä normaalissa ja turkkilaisessa saunassa. Valoa altaisiin toivat kupolikattojen kymmenet pienet reiät. Pienestä alkujärkytyksestä huolimatta käynnistä jäi jälleen kerran positiiviset fiilikset.

Perjantai-iltana hollantilaiset vaihtarit järjestivät illanistujaiset luonaan. Pojilla on kevään ajaksi vuokrattuna omakotitalon puolikas alueelta XVI, eli aivan Budapestin laidalta ja matkaan pelipaikoille onnistuimmekin kuluttamaan hieman yli tunnin. Hauskaa oli sen verran, että kotiinpaluu venähti aina aamukuuteen asti ja krapulaa vietin pitkälle iltapäivään. Lauantaina ajo jatkui Budapestin tiimiakatemian opiskelijoiden kanssa, minun ja parin Jyväskylän tiimiakatemialaisen toimiessa vahvistuksina. Illan aikana tutuiksi tuli esimerkiksi rauniobaarin ja diskohelvetin sekoitus Instant, jossa notkealla, todennäköisesti isältä perityllä lantiollani, sain viihdyttää kanssareivaajia. Soittolistalla oli ainakin housea, reggaeta ja muita musiikkityylejä, joiden päälle en oikein ymmärrä. Oluen markkinahinta liikkui noin kahdessa eurossa, eli ei ihan edukkain mahdollinen paikka. Ja yö oli vaihtumassa jälleen aamuksi, kun tieni takaisin kämpille löysin.

IMG_9018
Sunnuntai on ihan jees päivä pysähtyä metrolla jollekin asemalle, jossa ei ole ennen jäänyt pois. Pimeäkuvauksen reenausta Petöfin sillalta.
IMG_9026
Jaksoin kävellä myös sillan toiseen päähän. Pistetään kuvien sumeus tällä kertaa vaikka pienen sumun piikkiin.

Iltapalalla olin äsken lähikulmillani Oinos-nimisessä ravintolassa, jossa tuli vahingossa mentyä pitkän kaavan kautta sipulikeitosta täytettyyn kalmariin ja jälkiruokatiramisuun. 30€ laskulla varmistettiin se, että ensi viikolla ei sitten tarvitsekaan syödä ollenkaan. Kuitenkin taas loistobongaus, jossa kelpaa uudemmankin kerran vierailla.