Budapestin Chinatown

Miksi jääkiekon MM-kisojen pitää olla samaan aikaan kaikkien tenttien kanssa?

suomi-unkari-jääkiekko

Keskiviikkona oli kauan odottamani jääkiekon MM-kisojen Suomi-Unkari-peli ja niin kuin kovin monta kertaa aiemmin, löysin itseni jo lähes kantapaikastani, Black Dog pubista. Varsinaisesta kiekkohuumasta ei voitu tällä kertaa puhua, sillä kuppilassa oli kaikki kolme asiakasta, minä ja kaksi Unkaria kannattavaa veljeä. Suomelle 3-0 päättyneen ottelun jälkeen kehuin unkarilaisille heidän olleen hyvä vastus ja toivovani, että heille ainakin yksi voitto kisoissa suotaisiin. Ja niinhän sitten lauantaina kävi, ensimmäistä kertaa 77 vuoteen MM-tasolla, kun Unkari voitti Valko-Venäjän. Taisivat muuten tuossa keskiviikon ottelussa paikan päällä Pietarissa olleet unkarilaiset olla suomalaisia äänekkäämpiä, eli se pieni fanijoukko on kyllä sitäkin innokkaampaa.


Tulipa tuossa iltana eräänä pohdittua, että kuinka moneen ihmiseen tällä reissulla olen päässyt tutustumaan. Sehän nyt oli ihan mahdotonta, mutta näiden ihmisten kotimaiden listaaminen oli jo hieman helpompaa:

Lähemmäs 30 maata siitä tuli, ja jokunen vielä varmasti unohtuikin: Alankomaat, Australia, Azerbaidžan, Belgia, Brasilia, Ecuador, Espanja, Georgia, Irlanti, Iso-Britannia, Italia, Liettua, Luxemburg, Kazakstan, Mongolia, Norja, Portugali, Puola, Ranska, Ruotsi, Saksa, Sveitsi, Taiwan, Tšekki, Unkari, USA, Valko-Venäjä, Venäjä. On aikas hauskaa, että samalla bussimatkalla voi ajautua keskustelemaan Astanan (Kazakstanin pääkaupunki) järjettömistä rakennushankkeista ja saada vinkit Kaakkois-Italian reissuun.


Olikohan  maanatai-iltapäivä, kun lähdin lenkkeilemään ja etsimään uusia paikkoja, jossa ei ole vielä tullut pyörittyä. Ja yksi tällainen mielenkiintoinen paikka löytyikin. Nimittäin Budapestin Chinatown, tai ehkä ennemminkin basaari, tai joku, miksi hehtaarien kokoista vanhaa tehdasaluetta nyt voi kutsua.

Olin joskus mennyt tuosta raitiovaunulla ohi ja luullut sitä isoksi kirpputoriksi. No olihan se vähän sitäkin. Kauppaa käytiin niin autonperästä, merikontteihin tehdyistä putiikeista, kuin vanhoihin teollisuusrakennuksiin tehdyissä liikkeistä. Tai eipä tuolla oikein ketään asiakkaita keskiviikkona klo 15.30 ollut. Myyjät tuijottivat apaaattisesti tiskiensä takaa tuulipukuista Anttia. Myynnissä oli hullu määrä vaatteita, kenkiä, keittiötarvikkeita ja elektroniikkaa. Fiilis oli vähän kuin koko ebay olisi tuotu eteeni. Useissa liikkeissä vaikutti olevan sama tuotevalikoima, samalla lailla kun tänä päivänä Tallinnan Merekeskuksessa tai aikoinaan Mustamäen torilla (äitee voi korjata, mutta väitän että käytiin siellä kun olin junnu). Siltanosturit ja tehdaspiiput olivat jäljellä muistuttamassa rapistuvan alueen edellisestä elämästä. Ei ollut rahapussia mukana, mutta enpä olisi mitään tuolta ostanutkaan. Äkkiä pakoon, ei jatkoon.


belga sörfesztivál

Lauantaina kävimme kämppiksen kanssa belgialaisten oluiden festareilla Bálnassa (edellisessä postauksessa kuva tästä rakennuksesta; Bálna tarkoittaa valasta ja siltä rakennus hieman ulkopuolelta näyttääkin). Noin 80 eri belgioluen kokemuksella olin tietysti ihan taivaissa, mutta pärjäsin silti reissun vain kolmella lasillisella. Maistelulasin ja tuon kolme annosta sisältävä lipun hinta oli 2800Ft (9 €), joka paikallisittain oli hieman yläkanttiin, mutta ehdottomasti sen arvoinen. Törmättiin tapahtumassa pariin muuhun ecuadorilaiseen, joista toinen paljastui The Rasmus-faniksi. Bändi oli ollut kuulemma aikoinaan kovassa radiosoitossa ja suosiossa myös Latinalaisessa Amerikassa. Ja näköjään nyt toukokuun lopulla heillä näyttää olevan keikkoja Meksiko-Peru-Argentiina -akselilla. Itse tietenkin kehuskelin nähneeni bändin livenä Kangasalan Harjufestareilla vuonna 2003.


Otetaan vielä yksi mielenkiintoinen ja ehkä hieman yllättävä aihe tähän tarkasteluun: huumeet. Alkuun todettakoon, että henkilökohtaisesti minulle on se ja sama, mitä kukin sisäänsä vetää ja kannabis voi hyvinkin olla alkoholia harmittomampaa. Mutta ei tämä tieto saa silti minua sitä edes kokeilemaan. Joka tapauksessa olin hieman yllättynyt, että noin neljästä kaveripiiristä, joissa täällä olen enemmän liikkunut, kolmessa illanviettoon kuuluu silloin tällöin pilvenpoltto ja kahdessa on harrastettu kokaiinin nenään imemistä. Kun iltaa aloitellaan jonkun kämpillä pubissa istumisen sijaan, siitä yleensä jo tietää, että joku on käynyt kannabisostoksilla. Nämä kokkelia vedelleetkin vaikuttavat muuten aivan tavallisilta nuoria. Hyvänolontunnetta vaan täytyy hakea astetta nopeampaa kautta. Aika jännä, että en ole Suomessa osunut vastaaviin piireihin lähes koskaan, mutta täällä huimausaineet tuntuvat olevan osa normaalia illanviettoa. Mutta niin, kukin tyylillään. Ja äiteelle vielä sellaiset terveiset, ettei tähän liity jengikontakteja, väkivaltaa, rahanpesua, pankkiryöstöjä tai aseita, täällä vaan sattuu olemaan esim. 5 hollantilaisopiskelijaa, ja kannabis on Hollannissa laillista. Eli ei tarvitse tulla hakemaan poikaa vielä kotiin.

Mainokset

Vielä vähän lisää penkkiurheilua ja nähtävyyksiä

IMG_9056
II. János Pál pápa tér on siitä mukava neljän hehtaarin puisto, että siellä mahtuvat samaan aikaan temmeltämään niin lapset, koirat kuin deekutkin. Maanantaina keväisessä 15 asteen lämpötilassa onnistuin sijoittamaan kuvaan kaikkia kolmea em. ryhmää. Samalla lähiseutukierroksella tuli älyttyä, että puiston toisella laidalla on toinen Budapestin oopperataloista ja että II. János Pál Pápa tarkoittaa vanhaa kunnon paavi Johannes Paavali II:sta.

Keskiviikko oli tietenkin pelipäivä ja tällä kertaa penkkiurheiltavaksi pääsi jääkiekko. MOL-liigassa pelaa yhdeksän joukkuetta, joista 2 on Romaniasta ja 3 Budapestistä. Kuudenkertaisen runkosarjan jälkeen oltiin nyt edetty jo välieriin, jossa MAC Budapest sai vastaansa Fehérvár AV19:n. En ollut hallin ainoa suomalainen, sillä MAC:n kakkossentterinä pelaa viime kaudella Kajaanin Hokissa kynäillyt Niko Saarenpää.

Sisään halliin pääsi huokealla 1000Ft:lla eli noin 3 eurolla ja Suomessa täysin mahdoton yhtälö eli olut+katsomo onnistui 490Ft:lla. Ja mikä uskomattominta, kukaan ei kuollut, loukkaantunut tai humaltunut tästä kotimaassa laittomasta teosta. Halli oli täysin rempattu toissa vuonna ja 2500 katsomopaikasta oli täytettynä eilisiltana ehkäpä 1200. Silti tunnelma oli parempi kuin vaikkapa Hakametsässä koskaan olen kokenut. Molemmilta joukkueilta löytyi äänekkäät faniryhmät; rummut ja torvet pärisivät koko 60min. Yleisö oli kuitenkin huomattavasti paremmin käyttäytyvää kuin vaikkapa Ferencvárosin jalkapallohuligaanit.

Pelin taso oli ehkä jossain kotoisen Mestiksen tasolla, en usko että kummastakaan olisi edes nykyistä Espoon ylpeyttä Bluesia haastamaan.Tahti oli hitaampaa, eniten maaleja tehtiin maalinedussekoiluista, koko ajan pelattiin pikku-sikaa ja maalivahdit imivät aika helppojakin kuteja reppuun. Vieraat hallitsivat ensimmäistä erää, mutta MAC paransi tasoaan toisessa erässä ja otti voiton luvuin 5-4 (1-1, 4-2, 0-1). Kakkosketjun sentteri Saarenpää sai tililleen syöttöpisteen 2-1-maaliin.

2016-02-25_15.20.26
Parit fiilisruudut, jotka jäivät kollaasiohjelmassa samalla tavalla jyrän alle kuin Suomi Yhdysvalloille Vancouverin olympialaisten välierissä 2010.

Jääkiekon MM-kisojen Suomi – Unkari pelataan 11.5, ja aion löytää itseni silloin sporttibaarista huutamasta Unkarin kumoon. Silti yhä kaikki kunnioitukseni 50 jäähallin Unkarille, joka on yksi niistä kahdeksasta maasta, jotka pelaavat alkukesästä sekä kiekon MM-kisoissa että potkupallon EM-kisoissa.

 

IMG_9065
Pyhän Tapanin kirkko (Szent István-basilika) a.k.a basilika oli melkoisen vaikuttava rakennus niin sisältä kuin ulkoa. Suosittelen itseäni ja muita kiipeämään kirkon kupolin reunalle vähemmän sateisena päivänä. Hinta 500Ft (1,5€). Maisemat kuitenkin myös sateella kelvolliset, tuossa kamera tähdättynä Budan linnaan päin.
2016-02-23 12.32.34
Andrássy útilla sijaitsevan kirjakaupan yhteydessä on erittäin kaunis Book cafe. Toijalan ABC ei ihan yllä samalle tasolle miljöön näyttävyydessä. Valkosuklaalatte ja omenapiirakka varmaan 7€, mutta kerrankos sitä. Saman verran ne maksaa siellä ABC:lläkin.