Kesäkaupunki Budapest

On muuten sitten maailmankaikkeuden kuivimpia markkinointilauseita nämä: ”Hanko on oikea kesäkaupunki” ja ”Pälkäne puhkeaa kukkaan kesällä”. Mainitkaa yksikin suomalainen kylä tai kaupunki, mikä ei mielestänne olisi kesäkaupunki tai missä ei olisi enemmän elämää kesällä kuin talvella (pl. hiihtokeskukset).

Kyllähän sitä Tampereellakin tapahtumia riittää kesän jokaiselle päivälle, mutta aikas vähän niihin tulee valitettavasti otettua osaa. Täällä kuitenkin tapahtumat ovat olleet niin erilaisia ja isompia kuin Nääsvillessä, että näihinhän on melkein pakko koittaa ottaa osaa. Etenkin erilaisia ruoka- ja olutfestareita näyttää olevan lähes joka viikonlopulle, joten mikäs täällä lihoessa. Viime viikolla ehdin piipahtamaan parissa tapahtumassa. Pääosassa olivat vähemmän yllättäen urheilu sekä autot.

Keskiviikkona kylille saapui Gumball 3000-ralli, jonka pääajatuksena jokseenkin on, että rikkaat tai enimmäkseen nousukkaat hommaavat superauton ja ajavat sillä viikossa 3000 mailin reitin. Päivät kaasutellaan 250km/h pitkin valtateitä ja illalla saavutaan uuteen kaupunkiin ja pidetään bileet. Jossain siellä taustalla on myös ajatus hyväntekeväiyydestä, eli ihmiset voivat ostaa Gumball-tuotteita tai tehdä lahjoituksen tiimille ja näistä osa sitten pistetään hyväntekeväisyyteen. Se mikä yleisöä tässä viehättää, on tietenkin upeat autot ja julkkikset ajamassa niitä. Tänä vuonna matkaan Dublinista kohti Bukarestia lähti ainankin Ritari Ässä David Hasselhoff, ex-formulakuskit David Coulthard ja Jean Alesi sekä dj/tuottaja Afrojack. Näistä kaksi ensimmäistä ei ikinä päässyt Budapestiin asti, sillä muut bisnekset painoivat päälle sen verran, että he olivat mukana vain pari päivää. Mutta mitä siellä Pyhän Tapanin kirkolla sitten tapahtui, sen kertonee jälleen video. Batmobilin tyylisellä kulkineella liikkeella ollut Team Galag (alla Snapchat-koostevideolla kohdassa 0:29) heitteli paitoja yleisölle, niin sellaisenkin sain, kun päin näköä heittivät. Joku tiimi taisi pistää jakoon iPhonejakin, mutta enhän minä sellaisella olisi mitään edes tehnyt. Oli muuten niin järkyttävän monta Ferraria, Lamborghinia, McLarenia, Aston Martinia, Bentleytä ja muuta kulkuneuvoa siinä rivissä, ettei edes parin kuninkaallisen Rolls-Roycen saapuminen paikalle säväyttänyt kuten normaalisti olisi käynyt. Miinuksena sanottakoon, että autot oli tarroitettu niin vahvasti sponsoreiden logoilla, että osa menopelien upeudesta meni hukkaan. Mutta saivatpa sponssit vastinetta rahoillensa.


Lauantaina keksin, että illalla on Unkarin jalkapallocupin finaali, jossa pelaisi jo tänä vuonna 29:nnen liigamestaruuden voittanut Ferencváros ja Pohjois-Budapestin Újpest, jonka yhtä peliä olin myös käynyt aiemmin katsomassa. Näissä derbyissä on aina hyvin tunnetta mukana. Berliinin reissu osui juuri viimeisen liigaderbyn ajankohtaan, joten sekin saataisiin nyt korjattua. Lippuostosta tuli farssi, kun en ensin saanut nettiostoa menemään lävitse ja marssin stadionin lippuluukulle. Siellä vallan mukava lipunmyyjäkaiffari Matt kertoi, että liiton säännöistä (ehkä enemmänkin säädöstä) johtuen liput pystyy ostamaan vain netistä (lipunmyynti josta ei pysty ostamaan lippuja, ok). Hän kuitenkin tuli ulos tupakille avustamaan, kun aloin kännykällä lippuani ostamaan. Homma kaatui siihen, kun järjestelmä kysyikin tekemään vielä luottokortille  varmennuksen verkkopankkitunnuksilla, joita ei tietenkään ollut mukana. Siispä Mattilta saaduilla ohjeilla takaisin kämpille, jossa osto sitten onnistui. Huh mikä säätö. Oltiin vaihdettu numeroita, niin kiitin vielä neuvoista. Vastaus hymyilytti. Olen nimittäin jaksanut manata jokaiselle, joka vain vähänkin jaksaa kuunnella (myös Mattille), että Suomea ei tula näkemään futiksen EM-kisoissa minun elinaikanani. Mutta joo, fani kai sitten kuitenkin olin Mattin mielestä.

matt


Peliä odotellessa kävin hetken aikaa katsomassa Dunai Regattaa, joka oli enimmäkseen opiskelijoille suunnattu päivän mittainen urheilu- ja musiikkifestari Budan rannalla Gellertin kylpylältä etelään päin. Regatan hommasta teki soutu- ja melontakisat, jotka olivat paikallisten korkeakoulujen välillä. Oma kouluni BGE jäi valitettavasti dragon boat-kisassa finaalin viimeiseksi. Soutukisassa kirittäjiksi oli saatu legendaariset Cambridgen ja Oxfordin yliopistojen joukkueet, jotka ottivat kaksoisvoiton.

Bálna dunai regatta
Bálna (suom. valas), kaikenlaisille messuille ja tapahtumille tarkoitettu keskus tuossa tois puol jokkee. Vettä alkoi satamaan 10 sekuntia soutufinaalin jälkeen.

Újpestin fanit eivät pettäneet ja pitivät hyvän shown savuja, soihtuja ja paukkupommeja myöden, Suomessa tällainen ottelu olisi varmaan aika monesti jo keskeytetty. Fradin faneista ei taasen lähtenyt niin hyvin ääntä, sillä kaiketi osa ydinporukasta boikotoi yhä otteluita jalkapalloliiton keksimien huliganismia ehkäisevien sääntöjen vuoksi. Ferenváros vei kuitenkin ottelun ja juhli noin 22:tta Unkarin cupin voittoa. Tuosta taas snäppäilyt tapahtumista:

Viikonloppumatka Berliiniin

Koska olen aina ollut viimeisen päälle kaikkien trendien aallonharjalla, päätin tehdä muodikkaan viikonloppumatkan Berliiniin tutustumaan kaupungin monivivahteseen, urbaaniin ja boheemiin kulttuuriin. Tai oikeasti halusin vain mennä katsomaan jalkapalloa eikä muulla ollut niin väliä, pienet on marginaalit.

Airberlinin aikataulut meni aikas loistavasti, sillä lento oli Berliinissä perjantaina klo 12 ja kone takaisin Budapestiin lähti sunnuntaina klo 21.30. Siis lähes kolme päivää aikaa vaeltaa vailla päämäärää, ei huono. Ainoa kunnon suunnitelma kun oli tuo Hertha BSC vs. Bayern München. Hintapolitiikka menopaluulennosta oli 100 € tienoilla, joten rahaa jäi vielä mukavasti kaljaankin. Lisämaininnat vielä airberlinin stuertille, joka jakoi silmää iskien suklaasydämet koneesta poistuessa, sekä Tegelin lentokentälle, joka toi mieleen kotoisan Tampere-Pirkkalan kentän ja Suoran ala-asteen edesmenneen viipale-koulun.

Kentältä otin bussin Alexanderplatzille ja siitä heti ensimmäistä huurteista ja lounasta etsimään. Hackescher Marktilta löytyi The Bird Express-niminen ravintola ja sieltä perushyvä burgeri. Majoitusvalinta oli viikonlopun trenditeemaa mukaellen ONE80° Hostel, joka oli brändätty nuorille bilehostelliksi. Bileitä hostellista ei kuitenkaan onneksi löytynyt. Hinta 6 hengen dormissa oli kahdelta yöltä 70 € sisältäen aamupalan, joka nyt on hostellista melkoisesti, mutta sijainti oli huippu, vain parisataa metriä Alexanderplatzilta. Huonekavereina oli ainakin saksalaista lentokonemekaanikkoa ja espanjalaisitaliasta opiskelijaa.

Pienen kävelykierroksen ja hostelli-välikuoleman jälkeen suuntasimme Proakatemian tiimikaverin ja tämän kevään Berliinissä opiskelevan Saanan kanssa muutamalle oluelle Hops & Barley -nimiseen baariin. Baarissa oli myös pieni panimo, joten olut oli varmasti paikallista ja tietenkin erinomaista.


Peli alkoi lauantaina jo 15.30, joten lähdin melko aamusta hiljalleen stadionia päin. Tähän väliin joukkoliikenteestä mainintoina, että se toimii saksalaisella tehokkuudella ja kolmen päivän jälkeen systeemi on jo kohtuuselkeä. Kertamaksu taisi olla 2,7 € ja päivälippu 7 €, joten puolta pienempiin hintoihin tottuneelle liikuttiin isoissa summissa.

Kun en mennyt eläintarhaan ja aikaa ennen peliä vielä riitti, päätin käydä katsomassa Charlottenburgin linnan.


Berliinin olympiastadionilla on paljon muutakin nähtävää kuin ainoastaan ottelu. Stadionin ympäristöstä löytyy pienen urheilumuseon verran nähtävää.

Sitten itse ottelun pariin. Liput otteluun oli kaiketi myyty helmikuussa loppuun kymmenissä minuuteissa, ja meikä keksi tämän vapaan viikonlopun 2-3 viikkoa ennen reissua. Siispä otin holtittoman hintaisen 90 € lipun viagogosta. Mutta kerrankos sitä. Katsomonosa 29.2 oli sopivalla tarkkailuetäisyydellä fanikatsomoon eli Ostkurveen nähden. Vaikka yleisurheilumiehiä olenkin, niin pakko myöntää, että pikkaisen juoksuradat vie stadionin tunnelmasta pois. Nuorilla silmilläni kentälle näki vielä kohtuuhyvin, mutta voin vain kuvitella mitä ylimpien rivien katsojat saavat pelistä irti. Koska olin pistänyt pienen vetoni Herthalle, niin täytyihän kotijoukkueen huivikin sitten hankkia. Ja tuli ihan tarpeeseen, tuuli oli melkoisen kova välillä.

Ensimmäinen puolikas oli Bayernin pienoista hallintaa, mutta Herthakin sai muutaman hyvän paikan. Toisen puolikkaan alussa Hertha nukkui ja Vidal laukoi kuudentoista kaarelta pallon maaliin Hertha-puolustajan polven kautta maaliin. Tokalla puolikkaalla myös ikisuosikkini Franck Ribery pääsi kentälle. 170cm pitkä vasen laita oli luonnossa vielä pienemmän näköinen kuin telkkarissa. Peli jatkui tasaisena, kunnes 80 minuutinkohdalla Costa painoi vasurin reilusta 20 metristä vasempaan yläkulmaan Kraftin tuskin edes yrittäessä torjua. Näissä 0-2 -lukemissa mentiin loppuun asti. Ottelua ei ehkä pelillisesti muistella maailmankaikkeuden tapahtumarikkaimpana tai laadukkaimpana, mutta jo pelkästään tunnelman kokemisen vuoksi kannatti ehdottomasti saapua paikalle.Ja yli 76 000 katsojaa, huh. Stadion myydään yleensä loppuun vain juurikin Bayernin tai toisen kovan, Dortmundin, saapuessa paikalle.

Tuosta vielä pieni videokooste ottelufiiliksistä ja lopussa pari muuta viikonlopun tunnelmapalaa. Ja Otto voi vielä katsoa ottelun maalit vaikka täältä.


Ilta jatkui Saanan tunteman erittäin mukavan australialaisvaihtaripariskunnan kämpillä ja siitä jatkettiin myöhemmin heidän koulunsa opiskelijabileisiin leffateatterina ja klubina toimivaan Kino Internationaliin.


Sunnuntaina otin hostellilta vuokrapyörän alle ja päätin tehdä kliseekierroksen loppuun. Kööpenhaminan tavoin myös Berliini on aikas mukava valloittaa polkien, sillä pyöräkaistoja löytyy runsaasti ja muu liikenne antaa hyvin tilaa.

Holokaustin muistomerkki Branderburgin portin lähellä oli jäänyt perjantaina näkemättä, joten nyt sekin pois alta.

Aina kohteeseen päästyäni, katsoin kunnon paperisesta turistikartasta, mitä mielenkiintoista voisi seuraavaksi olla lähellä ja osa kohteista tuli vastaan pyöräillessä sen kummempia niitä kartasta etsimättä.

Tempelhofin entiselle lentokentälle en suosittele lähtemään kävellen, ellei ole koko päivää aikaa ja halua tallata kiitotietä. Se on lentokenttä, se on vähän iso.

Sitten vähän taidehommia, onneksi ”paikalliset” kaverini suosittelivat tätä, tuskin olisin muuten tänne keksinyt tulla.

Punaisen tiilen, keltaisen U-bahnin ja Antin timanttisen kontrastin- ja kylläisyydenlisäämissormen yhdistelmä toimi:

Ja tuosta viimeiset jämäkuvat, joita en keksinyt muualle sijoittaa.

Mitäpä muuta vielä? Berliiniä ei ehdi todellakaan nähdä kolmessa päivässä, eikä se onneksi tarkoitus ollutkaan. Kun tällä reissulla keskittyi perusnähtävyyksiin, voi seuraavalla kerralla löytää jo jotain undergroundimpaa. Ruokapolitiikkani koostui reissulla burgereista, döneristä, bratwurstista ja currywurstista. Suolaista, rasvaista, epäterveellistä, hyvää ja melko edullista (döner tai wurstisafkat 3-5 €). Ravintoloissa oluen hinta oli 3-4 € tuopilta ja kyllä se kalliilta tuntui. Oi mikä järkytys Suomeen paluu tulee olemaan. Kilometrin matkalla Warschauerin metroasemalta aussien kämpille noin 10 eri ihmistä tarjosi pilveä ostettavaksi. Nahkahousuja käytetään enemmän baijerin alueella kuin Berliinissä. Olen moukka, enkä opetellut saksaakaan kolmea sanaa enempää. Silti pärjäsin. Saksalaiset olivat ystävällisiä.

Siinä varmaan ne tärkeimmät. Kiitos Berliini!

Viiniä kokispullosta ja kaikkea pientä tapahtumaa

Tähän alkuun erittäin sekava kokoelma videopätkiä Georgian reissulta. Isoin produktioni tähän asti, lähes julkaisukelpoista materiaalia tuli nauhalle 5 minuuttia. Esikuvinani tässä olivat tube-legendat niilo22 ja Pasi Viheraho.


Käydessäni kääntymässä Georgian ja Italian reissujen välillä 29 tuntia Budapestissä, kävin katsastamassa jalkapallomaaottelun Unkari-Kroatia. Pelipaikkana oli jo ennestään tuttu Ferencvárosin kotistadion ja sehän oli aika lailla loppunmyyty. Lippu päätykatsomoon oli niinkin edukas kuin 2 500 forinttia (8 €).

2016-03-26 17.37.26

Poliiseja oli paikalla tuhansia varmaankin Brysselin tapahtumien johdosta. Ja eikä unkarilaisetkaan aina rauhallisimpia faneja ole. Kroatialaiskulmaus oli kuitenkin se, joka onnistui kuljettamaan ja polttamaan yhden soihdun stadionilla. Peli oli hyvää vääntöä, päättyen 1-1. Unkarilla ei niin kansainvälisesti tunnettuja pelimiehiä löydy, mutta Kroatian maalin teki Juventuksessa pelaava Mario Mandžukić.


Tiistaina suomalaisbändi Amorphis kävi Budapestissä keikalla, ja Antti vanhana hevikörmynä oli tietenkin eturivissä moshaamassa. Keikkapaikkana oli aika lailla raskaaseen musiikkiin panostava, ehkä kotoisan Pakkahuoneen kokoinen Barba Negra Music Club ja lipun hinta oli jopa suomalaisessa mittakaavassa hieman suolainen 6900Ft (22 €). Koskurssia kompensoi kuitenkin jälleen onneksi oluen hinta (puolikas litra 1,5€). Amorphis veti ammattimaisella otteella 16 biisin eli noin puolentoista tunnin setin. Vaikka suuri osa kappaleista oli uusimmalta levyltä, illan aikana raikui myös itselle tutummat radiosoittoklassikot Silver Bride, House of Sleep, Silent Waters ja The Wanderer. Suomea ei illan aikana yleisöstä kuulunut, mikä oli ehkä pienoinen yllätys.


Viime viikonloppuna Slovakiasta saapui autolastillinen opiskelijoita eli yksi Tampereen koulukaveri, kolme portugalilaista ja seremoniamestarina yksi närpiöläinen. Viikonlopun kohokohta oli parin tunnin reissu beer-bikella. Ideana on siis tuollainen katettu kärry, joka liikkuu mukanaolijoiden polkiessa. Hintaan sisältyy yleensä myös 30-litran tankki olutta ja kuski. Hauskaa ja hikistä, etenkin jos seurassa on laiskoja polkijoita. Uusia yökerhoja tuli itselle viikonlopun aikana pari kappaletta (Peaches and Cream – listahittejä, tekotissejä ja sveitsiläisiä hokipoikia; Morrison’s 2 – iso katettu sisäpiha ja ehkä 5 tanssilattiaa sekä karaoke).

Mutta se on ihan jees, kun on viikonlopun jälkeen arjen tarpeessa. Sen verran oli rankkaa reivausta.

2016-04-02 20.05.07

 

Byroslavia?

Tämä postaus oli jo ennen Unkariin tuloa suunniteltu avautumiseksi siitä, kuinka helvetin vaikeaa asiat on täällä hoitaa.

Mutta se ei kuitenkaan ole sitä. Olen vähintäänkin positiivisesti yllättynyt. Asunnon kanssa ei ole ollut minkäänlaista häsläystä. Koulussa ainoa huvittanut asia oli orientaatiopäivänä kokonaisen tunnin kestänyt mälväys kurssivalintojen korjaukseen. Niin vuokraemännälle kuin opinto-ohjaajalle voi pistää viestiä vaikka Facebookissa. Puhelinliittymän hankinta hoitui Vodafonen ”Smart Storen” pehmeällä sohvalla istuen. Yli kolmen kuukauden maassa oleskelusta pitäisi teoriassa tehdä ilmoitus Unkarin viranomaisille, mutta ilmoittamatta jättämisestä ei seuraa mitään sanktiota, joten tuutorit kehottivat laskemaan tässä tapauksessa 1+1.

Paikalliset puhuvat paljon siitä, että byrokratiaa on yhä olemassa paljon, mutta ihmiset tekevät kaikkensa, jotta eivät joutuisi tekemisiin sen kanssa. Koulussakin samalla käyttäjätunnuksella ja salasanalla pääsee kaikkiin palveluihin. Ainoat hampaidenkiristelyt tähän asti ovat tapahtuneet futispelien lippuluukuilla.

20160306_211214
Joillakin menneet lusikat jakoon? Ei, vaan unkarilaista mallia kierrätyksestä. Muutamana viikonloppuna olen ihastellut eri puolilla kaupunkia tätä kierrätyskampanjaa, jossa asukkaat heittävät lauantaina tarpeettoman roinan kadulle oven eteen, kerjäläiset ja hamstraajat penkovat ja levittävät kasoja sunnuntain, ja maanantaina kaupunki kerää jäljelle jääneet rojut pois. Aluksi 30 metrin välein olevat kasat levittäytyivät sunnuntaina niin, että koko VIII-alue oli yhtä suurta kaatopaikkaa. Sisältöä löytyi lasipurkeista vessanpyttihin ja matoista tietokoneisiin. Kierrätys kannattaa.

Sunnuntaina vuorossa oli kylpyläkäynti numero 5, joka suuntautui Dandárin kylpylään aivan maailmankuulun yrttilikööri Unicumin tehtaan viereen. Yhdistelmälippu (sisä- ja ulkoaltaat sekä saunat) oli tällä kertaa 2400Ft (7,5€). Paikalla ei ole yhtä pitkää historiaa kuin muilla kylpylöillä ja se onkin tähänastisista ehkä eniten normaalin kylpylän oloinen. Altaista löytyi 11-38°C ja siihen kolme saunaa päälle, niin kyllähän siinä elämä taas maistui.

hunkarikroatia
Georgiasta paluun kanssa samana päivänä potkupalloa katsomaan, jaksaa jaksaa. Ystävyysottelu Unkari – Kroatia hintaan 8 €.

Újpest

En niin tiedä ton veden terveysvaikutuksista, mutta erektion huomaa ainakin olevan kunnossa.

Torstaina alkoi vierailijaralli, kun Henkka, lapsuudenkaveri vuodesta -99, löysi tiensä viikonlopuksi Budapestiin. Perjantai oli totutusti kylpypäivä ja kohteena turistien keskuudessa suosituin, eli Gellertin kylpylä. 15 euron sisäänpääsymaksusta on pakko todeta sen verran, että Széchenyin kylpylässä saa paremmin vastinetta rahoilleen, vaikkei tuoltakaan varsinaisesti mitään puuttunut. Kaikkea oli vaan vähemmän. Kuitenkin aurinko paistoi mukavasti ulkoaltaaseen ja kolme tuntia meni nopeasti.

2016-02-26 19.40.27
Perjantai-illan jumpat Géllertinvuoren huipulle.

 

Koska arvon vieras oli jo kerran käynyt Budapestissä ja nähnyt suunnilleen kaikki pakolliset paikat, voitiin matkasuunnitelmassa hieman irrotella. Lauantaina lähdettiin kohti suurta tuntematonta Pohjois-Budapestiä eli Újpestiä. Agendana oli mikäs muukaan kuin jalkapallo, tällä kertaa kohtasivat OTB-liigan toisena ja kolmantena majailleet Újpest ja Debreceniläinen DVSC.

2016-02-27 13.22.18.jpg
Ujpestin nähtävyydet rajoittuivat näihin kirjaimiin, vasemmalla olevaan kaupungintaloon, sekä sen takana olevaan kauppahalliin. Toki paljoa ei Ujpestiltä odotettukaan. Onhan työläiskaupunginosa aikanaan rakennettu teollisuuden tarpeita palvelemaan.
2016-02-27 14.09.02
Eläinpuisto mallia Ujpest. Rojuläjien ja hökkelien seassa kukkoa, vuohta, lammasta ym. Kukin tyylillään.

Stadionille pääsy aiheutti suuria ongelmia, sillä poliisi oli suluttanut ottelun vuoksi sinne menevät tiet niin, että saimme kävellä useamman kilometrin ennen kuin löysimme oikean sisäänmenoportin. Lippushow meinasi viedä loputkin mehut miehistä, sillä lippuja saimme jonottaa tunnin ajan (stadionilla 6 lipputiskiä), ja peliä oli pelailtu noin 30min, ennen kuin pääsimme katsomoon. Valitsemamme kassa ei tietenkään osannut sanaakaan englantia, mutta löimme passit ja rahat tiskiin ja liput saatiin kouraan ilman Ferencvárosin kaltaista kannattajakorttipelleilyä. Lippu fanikatsomoon oli 1900Ft kpl (6 €) ja kaljaa lipitettiin 400Ft:lla (1,3 €) per muki.

Tunnelma pelissä oli jälleen kerran korkealla, siitä pitivät huolen Újpestin kannattajat. Pieni videokooste kertonee enemmän.

Ensimmäisen puolikkaan lopulla DVSC sai kalasteltua rankkarin ja 0-1 johdon. Toisella puolikkaalla Újpest kuitenkin hallitsi ja sai pelitapahtumiin nähden oikeutetun rankkarin ja sitä kautta tasoitusmaalin. Peli myös päättyi näihin lukemiin. Tuo tasoitusmaali myös videolla.

Koska viikonloppuna oli taas syöty liian hyvin esimerkiksi CsigassaBorsissaIl Terzo Cerchiossa (kiitos Antti) ja Jelen Bisztróssa (ja Riku), painettiin sunnuntaina hölkälle Margitin saaren ympäri. Hyvät urheilusuoritukset palkittiin vielä pizzoilla ja isoilla tuopeilla Oinoksessa. Huh, nyt ehtii lepäämään pari päivää koulussa ennen seuraavia hostattavia.