Unkarilainen vaihtari

Kuka hullu nyt Tampereelle haluais?

Onpa täällä ollut hiljaista. Melkein jo liikaa vieraita, tenttejä ja matkustelua pariin viikkoon. Ja jo kahdelta kaverilta on tullut viestiä, että missä uudet tekstit viipyy (äitee ei siis ehkä olekaan ainut lukija), niin lähdetäänpä purkamaan kaikkea mitä on taas tapahtunut.

Tapahtuipa iltana eräänä pari viikkoa sitten sellaista, että tapasin unkarilaisen opiskelijan, joka on tulossa Tampereelle vaihtoon ensi syksynä. Zsombor, joka on alunperin Pécsistä (200km Budapestista etelään) pisti viestiä Facebookissa, että hän oli saanut nimeni koulun kv-toimistosta ja tottakai hän otti yhteyttä. Päädyimme oluelle. Olin poiminut ennen lähtöäni TAMKilta mukaan pari esitevihkoa ja niillehän tuli nyt käyttöä luovuttaessani ne eteenpäin. Kirjoittelin Zsomborille myös Googlen Driveen pari sivua Tampere- ja Suomi-vinkkejä, ja eiköhän sitä sitten viimeistään syksyllä Tampereella nähdä tämän veijarin kanssa uudestaan. Zsombor oli muuten toinen täällä tapaamani rallifani, puheeni oli kuulemma samanlaista kuin Jari-Matti Latvalalla. Ottaako tuon nyt sitten hyvällä vai pahalla? Rallienglannilla siis mennään, mutta onneksi ei ihan tommimäkis-tasolla. ”Race was bad but car was good.”

20160520_143330


Koulun lehtoreista olin jo jonkin verran täällä jutellut, yhden kanssa olen eksynyt muutamasti syömään tai oluelle ja nykyinen opinto-ohjaaja kyselee myös ahkerasti meitä raskaan päivän jälkeen palauttavalle ohraiselle. Kärkeen meni kuitenkin eräs lauantai Business Analysis -ainetta pitävä opettaja, joka kutsui meidät vapaaehtoisia ryhmätyöesityksiä ylimääräisellä tunnilla pitäneet syömään omistamaansa ravintolaan.

Vielä paremman hommasta teki kun Mr. Almasi kertoi, että hän tarjoaa kaikille yhden pääruuan ja ruokajuoman. Peuraa burgerin välissä ja Tuborgia kyytipojaksi meikälle. Paikan päälle saavuttuamme selvisi, että Mr. Almasi ei valitettavasti ehdi illallistamaan kanssamme, sillä hänellä oli alkamassa keikka eräässä kellarikapakassa (Zappa Cafe taisi olla nimeltään hän) puolen tunnin päästä. Niinpä söimme 8 opiskelijan voimin ja siirryimme aterioinnin jälkeen kuuntelemaan opettajamme laulantaa. Ja vallan erinomaisesti häneltä kävi myös rock-covereiden laulaminen. On siinä kaveri, jolla on monta rautaa tulessa. Ja loppuillasta vielä mainintana, että tapasin kolme omanilaista, jotka olivat hollantilaisvaihtarin vieraana. Kaikkea sitä Budapestissa tulee vastaan, erittäin mukavia heppuja nämä tulevat sulttaanit.

GoPork

Újpest

En niin tiedä ton veden terveysvaikutuksista, mutta erektion huomaa ainakin olevan kunnossa.

Torstaina alkoi vierailijaralli, kun Henkka, lapsuudenkaveri vuodesta -99, löysi tiensä viikonlopuksi Budapestiin. Perjantai oli totutusti kylpypäivä ja kohteena turistien keskuudessa suosituin, eli Gellertin kylpylä. 15 euron sisäänpääsymaksusta on pakko todeta sen verran, että Széchenyin kylpylässä saa paremmin vastinetta rahoilleen, vaikkei tuoltakaan varsinaisesti mitään puuttunut. Kaikkea oli vaan vähemmän. Kuitenkin aurinko paistoi mukavasti ulkoaltaaseen ja kolme tuntia meni nopeasti.

2016-02-26 19.40.27
Perjantai-illan jumpat Géllertinvuoren huipulle.

 

Koska arvon vieras oli jo kerran käynyt Budapestissä ja nähnyt suunnilleen kaikki pakolliset paikat, voitiin matkasuunnitelmassa hieman irrotella. Lauantaina lähdettiin kohti suurta tuntematonta Pohjois-Budapestiä eli Újpestiä. Agendana oli mikäs muukaan kuin jalkapallo, tällä kertaa kohtasivat OTB-liigan toisena ja kolmantena majailleet Újpest ja Debreceniläinen DVSC.

2016-02-27 13.22.18.jpg
Ujpestin nähtävyydet rajoittuivat näihin kirjaimiin, vasemmalla olevaan kaupungintaloon, sekä sen takana olevaan kauppahalliin. Toki paljoa ei Ujpestiltä odotettukaan. Onhan työläiskaupunginosa aikanaan rakennettu teollisuuden tarpeita palvelemaan.
2016-02-27 14.09.02
Eläinpuisto mallia Ujpest. Rojuläjien ja hökkelien seassa kukkoa, vuohta, lammasta ym. Kukin tyylillään.

Stadionille pääsy aiheutti suuria ongelmia, sillä poliisi oli suluttanut ottelun vuoksi sinne menevät tiet niin, että saimme kävellä useamman kilometrin ennen kuin löysimme oikean sisäänmenoportin. Lippushow meinasi viedä loputkin mehut miehistä, sillä lippuja saimme jonottaa tunnin ajan (stadionilla 6 lipputiskiä), ja peliä oli pelailtu noin 30min, ennen kuin pääsimme katsomoon. Valitsemamme kassa ei tietenkään osannut sanaakaan englantia, mutta löimme passit ja rahat tiskiin ja liput saatiin kouraan ilman Ferencvárosin kaltaista kannattajakorttipelleilyä. Lippu fanikatsomoon oli 1900Ft kpl (6 €) ja kaljaa lipitettiin 400Ft:lla (1,3 €) per muki.

Tunnelma pelissä oli jälleen kerran korkealla, siitä pitivät huolen Újpestin kannattajat. Pieni videokooste kertonee enemmän.

Ensimmäisen puolikkaan lopulla DVSC sai kalasteltua rankkarin ja 0-1 johdon. Toisella puolikkaalla Újpest kuitenkin hallitsi ja sai pelitapahtumiin nähden oikeutetun rankkarin ja sitä kautta tasoitusmaalin. Peli myös päättyi näihin lukemiin. Tuo tasoitusmaali myös videolla.

Koska viikonloppuna oli taas syöty liian hyvin esimerkiksi CsigassaBorsissaIl Terzo Cerchiossa (kiitos Antti) ja Jelen Bisztróssa (ja Riku), painettiin sunnuntaina hölkälle Margitin saaren ympäri. Hyvät urheilusuoritukset palkittiin vielä pizzoilla ja isoilla tuopeilla Oinoksessa. Huh, nyt ehtii lepäämään pari päivää koulussa ennen seuraavia hostattavia.

Spring Breakin suunnittelua ja neljäs viikonloppu

Oon tehnyt elämäni aikana monenmoista jännää ja pelottavaa, esimerkiksi käynyt kahdesti Lahdessa.

Jännän äärellä ollaan ehkä eniten koskaan, kun pääsiäisloman reissukohteeksi valikoin Maltan, Israelin ja Georgian joukosta viimeksi mainitun. Kohteena tulee olemaan Georgian toiseksi suurin kaupunki Kutaisi, joka sijaitsee noin 200km maan pääkaupungista Tbilisistä länteen.

Mutta siis miksi ihmeessä ihminen haluaa matkata viikoksi idän ja lännen rajalle, laulaja Katie Meluan synnyinkaupunkiin? Tietenkin, koska sinne pääsee lentämään halvalla suoraan Budapestistä, Suomesta sinne ei ihan heti tulisi lähdettyä, hintataso paikan päällä on miellyttävä sekä maisemat ja ruoat ovat todennäköisesti kokemisen arvoiset.

Halpalentoyhtiö Wizz Air on lentänyt jokusen vuoden kahdesti viikossa Budapestistä Kutaisiin. Saman se tekee Vilnasta, Varsovasta ja Katowicesta. Niinpä parin viime vuoden aikana kaupungiin on lentänyt vuosittain noin 200 000 ihmistä, aiempien matkustajamäärien ollessa noin 10 000 vuositasolla. Ihan mukavasti on Wizz Air on siis luonut turismin tuonne päin Kaukasiaa. Äitekin sitten jokusen päivän jälkeen toipui järkytyksestä reissua kohtaan. Menopaluu pelkillä käsimatkatavaroilla maksoi noin 120 €.

 

Perjantaina oli taas kylpypäivä, ja kohteena melkoisen pieni Királyn kylpylä, jossa opiskelija marssii sisään kuudella eurolla (1800Ft). Kylpylä on rakennettu alunperin 1500-luvulla, ja välillä tuntui hieman siltä, ettei korjaustoimenpiteitä juuri tuon jälkeen ole tehty tai vesieristystä uusittu. Lihaa kypsytettiin 26-, 32-, 36- ja 40-asteisissa altaissa, sekä normaalissa ja turkkilaisessa saunassa. Valoa altaisiin toivat kupolikattojen kymmenet pienet reiät. Pienestä alkujärkytyksestä huolimatta käynnistä jäi jälleen kerran positiiviset fiilikset.

Perjantai-iltana hollantilaiset vaihtarit järjestivät illanistujaiset luonaan. Pojilla on kevään ajaksi vuokrattuna omakotitalon puolikas alueelta XVI, eli aivan Budapestin laidalta ja matkaan pelipaikoille onnistuimmekin kuluttamaan hieman yli tunnin. Hauskaa oli sen verran, että kotiinpaluu venähti aina aamukuuteen asti ja krapulaa vietin pitkälle iltapäivään. Lauantaina ajo jatkui Budapestin tiimiakatemian opiskelijoiden kanssa, minun ja parin Jyväskylän tiimiakatemialaisen toimiessa vahvistuksina. Illan aikana tutuiksi tuli esimerkiksi rauniobaarin ja diskohelvetin sekoitus Instant, jossa notkealla, todennäköisesti isältä perityllä lantiollani, sain viihdyttää kanssareivaajia. Soittolistalla oli ainakin housea, reggaeta ja muita musiikkityylejä, joiden päälle en oikein ymmärrä. Oluen markkinahinta liikkui noin kahdessa eurossa, eli ei ihan edukkain mahdollinen paikka. Ja yö oli vaihtumassa jälleen aamuksi, kun tieni takaisin kämpille löysin.

IMG_9018
Sunnuntai on ihan jees päivä pysähtyä metrolla jollekin asemalle, jossa ei ole ennen jäänyt pois. Pimeäkuvauksen reenausta Petöfin sillalta.
IMG_9026
Jaksoin kävellä myös sillan toiseen päähän. Pistetään kuvien sumeus tällä kertaa vaikka pienen sumun piikkiin.

Iltapalalla olin äsken lähikulmillani Oinos-nimisessä ravintolassa, jossa tuli vahingossa mentyä pitkän kaavan kautta sipulikeitosta täytettyyn kalmariin ja jälkiruokatiramisuun. 30€ laskulla varmistettiin se, että ensi viikolla ei sitten tarvitsekaan syödä ollenkaan. Kuitenkin taas loistobongaus, jossa kelpaa uudemmankin kerran vierailla.

 

Miksi Budapest? +viikonlopun pyörimisiä

No halpaa kaljaa ja ihan lämmintä kai?

Otsikon kysymystä on ihan hyvä selvittää ennen kaikkea itselleen, aiemmin kun ei ole kunnolla tuotakaan tullut mietittyä. Alun laini on ollut yleisin vastaus siihen.

Koko prosessi alkoi joskus vuoden 2015 alussa kun eksyin sattumalta TAMKin vaihtoinfoon. Istuin sen tunnin setin läpi ja ajattelin, että ”ihan jees” -juttuja, mutta eipä ole meikää varten. Seuraava muistikuva aiheesta on itseni löytäminen läppärin edestä iltana, jolloin hakemusten deadline oli. Ja palautus luonnollisesti pari minuuttia myöhässä seuraavan päivän puolella.

Matkailua on tullut harjoitettua tähän mennessä vähemmissä määrin. Etelä- ja länsinaapurin lisäksi pientä pintaraapaisua on tehty Norjaan, Belgiaan ja viimeksi Tanskaan. Ja toki junnunpana kertaalleen koko perheen voimin Kanarialla ja Portugalissa (äitee on tainnut heittää sen Luis Figon pelipaidan jo pois…). Kielipää ei ole ollut vahvuusalueitani, se kun on ainoa oppiaine, jota varten koulussa olisi oikeasti tarvinnut ihan opiskellakin ajatuksen kanssa. Tässä sitä nyt sitten koitetaan paikkailla.

Maavalinta tuli toteutettua faktatiedon puuttuessa vahvoilla mutu-oletuksilla. Lähdin karsimaan alueita. Euroopan ulkopuolelle? Liian rohkeaa. Jos tilaan siivet medium-kastikkeella, niin siinähän on heittäytymistä jo riittävästi. Espanja, Italia, Välimeri? Ei pysty, liian sosiaalisia ja äänekkäitä ihmisiä. Muut pohjoismaat? Nehän on niin lähellä, että täytyy melkein joka sunnuntai käydä porukoilla syömässä tarjouslohta ja perunamuusia. Benelux, Britit, Alpit? Ehkä liian kallista, liian turvallista, liian helppoa. Saksa, Ranska? En ikinä näitä koulussa lukenut, josta itselleni katkeroituneena en varmasti mene. Venäjä, itäinen Eurooppa? нет, спасибо. Jos venäjän opinnot olisivat kunnolla lähteneet lentoon, niin возможно да. Onpa iso mies pirun nirso. Jäljelle jäi enää kourallinen maita. Mihin on helppo ja halpa päästä? Jaa Unkariin? Sinne siis.


Aivoissa on varmasti alitajuisesti liikkunut monia taustaprosesseja, ja hieman mietittyäni löytyykin yllättävän monta Unkari-linkkiä, jotka ovat ehkä jotenkin vaikuttaneet päätökseen. Porukat ovat käyneet Budapestissä kertaalleen ja mukavaksi kehuneet. Kummisetä on mukana Suomi-Unkari-seurassa. Valmentaja on ollut Budapestissä tiimiakatemialla valmentamassa. Ensimmäisen liiketalousvuoden kurssikaveri oli Unkarissa työharjoittelussa. Jostain sieltä se siis kumpusi.

 

 

2016-02-14 15.06.59
Keväisen raikkaan värikäs Budapest ja Spiritus Disc Golf Park. Oli pieni työvoitto jo pelkästään matkustaa tunti pelipaikoille kaupungin laidalle metro-raitiovaunu-bussi-yhdistelmällä. Ei ollut muuten ruuhkaksi asti muita heittäjiä. Taustalla on yksi Unkarin noin 50 jäähallista. Olisin mennyt katsomaan viikonloppuna jääkiekon olympialaisten esikarsintaa, mutta 12 500 henkeä vetävä Sportsarena oli loppuunmyyty Unkari-Puola-ottelussa. Huh.
2016-02-13 20.16.16
Muistatteko aikaa ennen älypuhelimia, kun otimme filmikameralla kuvia ravintola-annoksista ja kiersimme naapureiden ovilla näyttämässä niitä? Kuvassa gulassikeittoa ja ruokapöytänä Singer-ompelukoneen pöytä. Tapahtumapaikkana vuokraemännän suosittelema Cafe Csiga kivenheiton päässä kämpiltä. Alkukeitto, pääruokataimen, jälkiruokasuklaakakku ja paikallinen IPA alle 5000Ft eli sinne 15 euroon. Mukavan hipsteri tunnelma ja sopivasti välinpitämätön palvelu. Kannan forinttini tänne toistekin.

 

Koulujuttuja ja sporttia

Viime viikonloppuna tutkin ykkösmetron seutuja eli Andrássy út-bulevardia. Historiantunti tuli suoritettua Terrorin talossa (Terror Háza Múzeum, opiskelijoilta sisäänpääsy 1000Ft eli 3€, normaalihinta 2000Ft), joka esittelee hieman II. MS:n aikaisia ja jälkeisiä, ei ehkä niin mukavia, meininkejä Unkarista.

IMG_8975
Hősök tere eli Sankarien aukio Andrássy útin päässä. Viimesen päälle nätti iltavalaistuksessa.
IMG_8992
Euroopan suurimmaksi väittävät, 1,2 hehtaaria luistelukenttää Budapestin puistossa. Olisi siinä kenttämestari Heinoselle hetkeksi jäädytettävää.

Maanantaina alkoi koulu toden teolla. Noin viisi kurssia yhdeksästä valitusta vaihtui toiseen viime ja tällä viikolla, johtuen aikataulupäällekkäisyyksistä ja siitä, ettei kursseja järjestettykään. Viimeksi tänään odoteltiin puolisen tuntia projektijohtamisen ensimmäistä tuntia alkavaksi, kunnes marssimme opinto-ohjaajalle kuulemaan, että kurssia ei järjestetä, koska sille ei löydetty vetäjää.

Kevään aikana tulee treeniä esimerkiksi yritysrahoituksesta, HR-johtamisesta ja yrityksen tunnuslukujen tutkimisesta. Positiivinen yllätys on ollut tähän mennessä opetuksen laatu. Unkariinkin on levittynyt radikaaleja ajatuksia siitä, että tuntien ei tarvitse olla lehtorin vetämiä kalvosulkeisia, vaan kursseilla on luvattu paljon ryhmissä ratkaistavia case-tehtäviä, keskustelulla etenemistä, ja rohkaistu kertomaan esimerkkejä, miten asiat omassa maassa ovat. Englannin kielen taito on lehtoreilla myös varsin kelvolla tasolla, joten ajoittaisesta ymmärtämättömyydestänsä saa kiittää vain ja pelkästään itseään. Halpaa huvia olemme vaihtareiden kanssa saaneet luokkien etsimisestä, ja kukaan paikallinenkaan ei oikein tunnu osaavan neuvoa, missä omituisesti merkityt luokat sijaitsevat.

 

Porukat olivat jokunen vuosi sitten tuoneet Unkarin tuliaisina maan suurimman ja kauneimman joukkueen, Ferencvárosi Torna Clubin, t-paidan. Ja pakkohan tuota oli päästä kokeilemaan tositoimissa.

2016-02-08 22.45.44
Pelipäivä, juhlapäivä. Selfie tietenkin sen kunniaksi.

Keskiviikkoiltana oli vuorossa Unkarin cupin puolivälierä, jossa ”Frediä” vastaan asettui puolustava Unkarin liigan mestari Videoton. Lipun ostaminen otteluun oli tehty vähän helvetin vaikeaksi ilmeisesti huliganismin estämiseksi. Aluksi täytyi hankkia kannattajakortti, jota varten täytettiin lappuun periunkarilaiseen tapaan kaikki henkilötiedot äidin tyttönimeä myöden. Molemmista kämmenistä otettiin jonkinmoinen tunniste talteen ja lopuksi vielä kasvokuva. Kortille tuli hintaa 1000Ft eli 3€. Lipun sai ostaa tämän jälkeen. Tuohon peliin liput olivat hinnaltaan 1400Ft eli vajaat 5€. Stadionin porteista pääsi sisään syöttämällä laitteeseen samaan aikaan fanikortin ja oikean kämmenen.

2016-02-10 19.32.07-1
Hyvin aseteltu ja suorassa oleva pelitilannefoto.

Peliä katselimme puolalaisen vaihtarin ja yhden tuutorimme kanssa. Yleisöä oli paikalla ehkäpä 2000-3000, mutta siltikin tunnelma oli Groupama-arenalla hyvä. Yleisö elää peleissä tunteella mukana, ja tuomarille sekä vastustajille annetaan suorituksista välitöntä palautetta. Myös tuutorimme osoittautui samanlaiseksi huligaaniksi muiden katsojien kanssa, ja kuuntelimme puolalaisen kanssa hymynkare huulilla hänen tahdikkaita ”kurva”-huutojaan.

Itse pelin taso ei paljoa Kangasalan Voiton kolmosdivarin peleistä eronnut. Näimme siis paljon rikkeitä ja päämäärätöntä pallottelua vailla kunnon maalipaikkoja. Ensimmäisen puolikkaan lopulla Videotonin saatua pallon noin kolmatta kertaa keskikentän yli, tekivät he samalla pelin ainoan maalin. Tappiosta huolimatta uskon löytäväni itseni stadionilta kevään aikana uudestaan.

 

Jokunen päivä sitten kävin kävelemässä Tonavan keskellä sijaitsevalla Margitin saarella (Margitsziget). Sieltä löytyy esimerkiksi yleisurheilukenttä, kylpylä, uintikeskus, tenniskenttiä ja konserttilava. Siis lähes kaikki mitä ihminen tarvitsee.

2016-02-09 16.02.38
5,35km pinnoitettua juoksurataa saaren ympäri.

Tänään pistin lenkkarit jalkaan ja otin selvää, kuinka maksan ja juoksukunnon samanaikainen kehittäminen sopivat yhteen. Kierros saaren ympäri taittui aika tasan puoleen tuntiin, joten peruskuntoa on vielä onneksi ripaus jäljellä.

 

Viikonloppuna kävin kaimani Antin suosituksesta Marxim-nimisessä pub-ravintolassa Budan puolella. Pizzalistalta löytyi herkkuja, kuten vaikkapa ”Lumikki ja seitsemän proletaaria”, sekä ”Siperian unelma”. Iso Kozel, Ø 30cm pizza sekä nacholautanen tarjoiltuna erittäin jäykällä ja ilmeettömällä palvelulla maksoivat noin 2700Ft eli 8,5€. Jatkoon!

20160207_203747.jpg
Marximin sisustus noudattaa yksinkertaisen tyylikästä linjaa. Miinusta siitä, että miesten wc:n pisuaarin takana oleva televisio ei ollut päällä. En päässyt siis kusemaan siellä yleensä näytettävien puheiden päälle.

Sen sijaan suurin ravintolakusetus tähän asti pääsi syntymään toissailtana, kun nälkäisenä ja brittifutiksen toivossa marssin keskustassa Longford Irish Pubiin. Ei tullut katsottua raflan arvioita etukäteen ja sehän kostautui ihan välittömästi. Iso Kilkenny, kalaburgeri ja jälkkäriksi Baileys-kahvi. Maksutapahtumaa suorittaessani (noin 6000Ft eli 20€) ei voinut kun nauraa ääneen omalle tyhmyydelleen. Jo pelkän kahvin hinta oli kuitin mukaan rapeat 6€, sitähän ei tullut tilatessa kysyttyä… Joten pysytellän tuosta tulevaisuudessa kaukana.

Ummikko ulkomailla

Kirjoitetaanpas sellainen oikein mukava ja mansikkapullan tuoksuinen ensimmäinen postaus, jolla aloitetaan maailmanhistorian aktiivisin, viihdyttävin, informatiivisin ja kantaaottavin vaihtoblogi.

Tai kirjoitetaan nyt vaan.

Finnair laskeutui eilisiltana lauantaina ajallaan Budapest Ferenc Liszt:n kentälle ja bussi+metro-yhdistelmällä sain kikkailtua itseni kivuttomasti hotellille. Koska olin intissä ilmatorjuntamiehiä eli 100% suklaasta tehty, niin majoitusvalinta ensimmäiseksi viikonlopuksi oli vallan kelpo neljän tähden persoonaton ketjuhotelli Eurostars. Ajaa asiansa 50€:n yöhinnalla, joten tarvinnee käydä kysymässä hyvää majoitustarjousta viidelle kuukaudelle. Toki katsoin myös mukavan porttikongin ja pari pahvilaatikkoa tuosta hotellin vierestä valmiiksi. Rahat loppuvat kuitenkin viimeistään ensi viikon lopulla.

Sunnuntaina aloitin välittömästi uuden paremman elämän ja päätin lenkkeillä Gellértin, 140m Tonavan pinnasta kohoavan kukkulan huipulle. Ensimmäisten 50 rapun jälkeen koin myös hyväksi ajatukseksi vain ihailla maisemia ja ottaa pari kuvaa pilvisestä Budapestistä. Jalat kun eivät tienneet, kuinka suhtautua tällaiseen äkilliseen liikuntasuoritteeseen.

2016-01-31 14.48.40.jpg
Kliseebingon ensimmäinen ruutu rastitettu. Takana Tonava ja silmien alla orastavat porttilat.

Illalla suuntasin Bors GasztroBáriin (kiitos suosituksesta Riku ja Antti), jossa tarjotaan katuruokaa konseptilla lämmin keitto ja sen jälkeen lämmin patonki. Täydet pisteet ravintolalle etenkin tunnelmasta, noin 15m² asiakastilaan mahtui vähintään 20 ihmistä ja henkilökunta oli erittäin ystävällistä. Epäilisin, että keitossa oli soseutettua maa-artisokkaa sekä juustonpaloja, ja patongin välissä ainakin pekonia ja maustemakkaraa. Hintaa vatsan täyttävälle setille tuli 1190Ft eli vajaat 4 euroa.

Ruokailun jälkeen käväisin pitkällä vehnäpirtelöllä viereisessä Szimpla Kert -rauniobaarissa (taas kiitos vihjeestä Riku&Antti). Szimpla on monesti listattu kaupungin parhaaksi baariksi eikä suotta. Paikan sisustus seikkaili jossain häiriintyneen ja psykedeelisen välimaastossa. 0,5l vehnäoluen hinta noin 2 euroa, eli juuri ja juuri budjetin sisällä.

Huomenna alkaa kämpän metsästys, sitä kun en vielä ole saanut aikaiseksi hommata.

Jaa niin, kuvista tuli heti pikkusiskolta sanomista. Olisi järkkärillä pitänyt ottaa. Olin juoksemassa, enkä kuvaamassa.

Follow my blog with Bloglovin