Viikonloppumatka Berliiniin

Koska olen aina ollut viimeisen päälle kaikkien trendien aallonharjalla, päätin tehdä muodikkaan viikonloppumatkan Berliiniin tutustumaan kaupungin monivivahteseen, urbaaniin ja boheemiin kulttuuriin. Tai oikeasti halusin vain mennä katsomaan jalkapalloa eikä muulla ollut niin väliä, pienet on marginaalit.

Airberlinin aikataulut meni aikas loistavasti, sillä lento oli Berliinissä perjantaina klo 12 ja kone takaisin Budapestiin lähti sunnuntaina klo 21.30. Siis lähes kolme päivää aikaa vaeltaa vailla päämäärää, ei huono. Ainoa kunnon suunnitelma kun oli tuo Hertha BSC vs. Bayern München. Hintapolitiikka menopaluulennosta oli 100 € tienoilla, joten rahaa jäi vielä mukavasti kaljaankin. Lisämaininnat vielä airberlinin stuertille, joka jakoi silmää iskien suklaasydämet koneesta poistuessa, sekä Tegelin lentokentälle, joka toi mieleen kotoisan Tampere-Pirkkalan kentän ja Suoran ala-asteen edesmenneen viipale-koulun.

Kentältä otin bussin Alexanderplatzille ja siitä heti ensimmäistä huurteista ja lounasta etsimään. Hackescher Marktilta löytyi The Bird Express-niminen ravintola ja sieltä perushyvä burgeri. Majoitusvalinta oli viikonlopun trenditeemaa mukaellen ONE80° Hostel, joka oli brändätty nuorille bilehostelliksi. Bileitä hostellista ei kuitenkaan onneksi löytynyt. Hinta 6 hengen dormissa oli kahdelta yöltä 70 € sisältäen aamupalan, joka nyt on hostellista melkoisesti, mutta sijainti oli huippu, vain parisataa metriä Alexanderplatzilta. Huonekavereina oli ainakin saksalaista lentokonemekaanikkoa ja espanjalaisitaliasta opiskelijaa.

Pienen kävelykierroksen ja hostelli-välikuoleman jälkeen suuntasimme Proakatemian tiimikaverin ja tämän kevään Berliinissä opiskelevan Saanan kanssa muutamalle oluelle Hops & Barley -nimiseen baariin. Baarissa oli myös pieni panimo, joten olut oli varmasti paikallista ja tietenkin erinomaista.


Peli alkoi lauantaina jo 15.30, joten lähdin melko aamusta hiljalleen stadionia päin. Tähän väliin joukkoliikenteestä mainintoina, että se toimii saksalaisella tehokkuudella ja kolmen päivän jälkeen systeemi on jo kohtuuselkeä. Kertamaksu taisi olla 2,7 € ja päivälippu 7 €, joten puolta pienempiin hintoihin tottuneelle liikuttiin isoissa summissa.

Kun en mennyt eläintarhaan ja aikaa ennen peliä vielä riitti, päätin käydä katsomassa Charlottenburgin linnan.


Berliinin olympiastadionilla on paljon muutakin nähtävää kuin ainoastaan ottelu. Stadionin ympäristöstä löytyy pienen urheilumuseon verran nähtävää.

Sitten itse ottelun pariin. Liput otteluun oli kaiketi myyty helmikuussa loppuun kymmenissä minuuteissa, ja meikä keksi tämän vapaan viikonlopun 2-3 viikkoa ennen reissua. Siispä otin holtittoman hintaisen 90 € lipun viagogosta. Mutta kerrankos sitä. Katsomonosa 29.2 oli sopivalla tarkkailuetäisyydellä fanikatsomoon eli Ostkurveen nähden. Vaikka yleisurheilumiehiä olenkin, niin pakko myöntää, että pikkaisen juoksuradat vie stadionin tunnelmasta pois. Nuorilla silmilläni kentälle näki vielä kohtuuhyvin, mutta voin vain kuvitella mitä ylimpien rivien katsojat saavat pelistä irti. Koska olin pistänyt pienen vetoni Herthalle, niin täytyihän kotijoukkueen huivikin sitten hankkia. Ja tuli ihan tarpeeseen, tuuli oli melkoisen kova välillä.

Ensimmäinen puolikas oli Bayernin pienoista hallintaa, mutta Herthakin sai muutaman hyvän paikan. Toisen puolikkaan alussa Hertha nukkui ja Vidal laukoi kuudentoista kaarelta pallon maaliin Hertha-puolustajan polven kautta maaliin. Tokalla puolikkaalla myös ikisuosikkini Franck Ribery pääsi kentälle. 170cm pitkä vasen laita oli luonnossa vielä pienemmän näköinen kuin telkkarissa. Peli jatkui tasaisena, kunnes 80 minuutinkohdalla Costa painoi vasurin reilusta 20 metristä vasempaan yläkulmaan Kraftin tuskin edes yrittäessä torjua. Näissä 0-2 -lukemissa mentiin loppuun asti. Ottelua ei ehkä pelillisesti muistella maailmankaikkeuden tapahtumarikkaimpana tai laadukkaimpana, mutta jo pelkästään tunnelman kokemisen vuoksi kannatti ehdottomasti saapua paikalle.Ja yli 76 000 katsojaa, huh. Stadion myydään yleensä loppuun vain juurikin Bayernin tai toisen kovan, Dortmundin, saapuessa paikalle.

Tuosta vielä pieni videokooste ottelufiiliksistä ja lopussa pari muuta viikonlopun tunnelmapalaa. Ja Otto voi vielä katsoa ottelun maalit vaikka täältä.


Ilta jatkui Saanan tunteman erittäin mukavan australialaisvaihtaripariskunnan kämpillä ja siitä jatkettiin myöhemmin heidän koulunsa opiskelijabileisiin leffateatterina ja klubina toimivaan Kino Internationaliin.


Sunnuntaina otin hostellilta vuokrapyörän alle ja päätin tehdä kliseekierroksen loppuun. Kööpenhaminan tavoin myös Berliini on aikas mukava valloittaa polkien, sillä pyöräkaistoja löytyy runsaasti ja muu liikenne antaa hyvin tilaa.

Holokaustin muistomerkki Branderburgin portin lähellä oli jäänyt perjantaina näkemättä, joten nyt sekin pois alta.

Aina kohteeseen päästyäni, katsoin kunnon paperisesta turistikartasta, mitä mielenkiintoista voisi seuraavaksi olla lähellä ja osa kohteista tuli vastaan pyöräillessä sen kummempia niitä kartasta etsimättä.

Tempelhofin entiselle lentokentälle en suosittele lähtemään kävellen, ellei ole koko päivää aikaa ja halua tallata kiitotietä. Se on lentokenttä, se on vähän iso.

Sitten vähän taidehommia, onneksi ”paikalliset” kaverini suosittelivat tätä, tuskin olisin muuten tänne keksinyt tulla.

Punaisen tiilen, keltaisen U-bahnin ja Antin timanttisen kontrastin- ja kylläisyydenlisäämissormen yhdistelmä toimi:

Ja tuosta viimeiset jämäkuvat, joita en keksinyt muualle sijoittaa.

Mitäpä muuta vielä? Berliiniä ei ehdi todellakaan nähdä kolmessa päivässä, eikä se onneksi tarkoitus ollutkaan. Kun tällä reissulla keskittyi perusnähtävyyksiin, voi seuraavalla kerralla löytää jo jotain undergroundimpaa. Ruokapolitiikkani koostui reissulla burgereista, döneristä, bratwurstista ja currywurstista. Suolaista, rasvaista, epäterveellistä, hyvää ja melko edullista (döner tai wurstisafkat 3-5 €). Ravintoloissa oluen hinta oli 3-4 € tuopilta ja kyllä se kalliilta tuntui. Oi mikä järkytys Suomeen paluu tulee olemaan. Kilometrin matkalla Warschauerin metroasemalta aussien kämpille noin 10 eri ihmistä tarjosi pilveä ostettavaksi. Nahkahousuja käytetään enemmän baijerin alueella kuin Berliinissä. Olen moukka, enkä opetellut saksaakaan kolmea sanaa enempää. Silti pärjäsin. Saksalaiset olivat ystävällisiä.

Siinä varmaan ne tärkeimmät. Kiitos Berliini!

Kommunismia ja olutta

Koska olen tunnetusti erittäin suuri kommunismin ystävä, oli jo korkea aika vierailla paikassa, jonne Neuvostoliittoon viittaavat patsaat siirrettiin Budapestistä 1990-luvulla. Kohteena oli siis Memento park. Paikka sijaitsee Budapestin lounaiskulmassa, keskustasta puistoon pääsee metro+bussi-yhdistelmällä reilussa puolessa tunnissa ja opiskelijalle lippu oli kokonaista 1000Ft (3,2 €). Puistossa oli noin 40 patsasta ja lisäksi pienessä parakissa oli pieni näyttely, jossa oli enemmän selostettuna tapahtumia vuosien 1956 ja 1989 väliltä.


Memento parkista lähtiessäni samalla bussipysäkillä oli suomalaispariskunta. Menin lähemmäs kun en ollut aluksi aivan varma, oliko kieli suomea vai unkaria, se on oikeasti todella vaikeaa erottaa, vaikka samoja sanoja ei kielistä löydykään. Siinä uunona sitten kuuntelin pariskunnan  jutustelua siitä, kuinka olisi mukava muuttaa tänne, keskustelua julkisesta liikenteestä yms. tietenkään omaa suutani avaamatta. Myöhemmin samaan metrovaunuun ajautuessamme ja pariskunnan metrokarttaa ihmetellessä sitten täräytin reippaalla tampereella, että minnes matka.

Eikä tuo kerta ollut edes ensimmäinen kerta vastaavassa tilanteessa. Jollain tavalla tuo on hauskaa aluksi seurailla sivusta itsekseen naureskellen, kuinka se perhe Mynämäeltä on aivan hukassa lentokenttäbussissa, ja sitten jossain vaiheessa paljastaa itsensä (mutta ei siis sillä tavalla kuin itsensäpaljastaja…) ja antaa kasuaalisti reittineuvot ja ravintolasuositukset niin kuin olisin joku paikallinen. Viime viikolla tuli myös juteltua pitkät tovit lentokenttäbussissa ja metrossa ruotsalaispariskunnan kanssa, he kun olivat myös hieman epävarmojen suunnistustaitojen kanssa lomailemassa. Ei ole kyllä yhtään meikän tyylistä yleensä tällainen tuntemattomien ihmisten lähestyminen, kaikkea sitä. Olen järkeillyt sen jotenkin niin, että totta kai haluan antaa Budapestistä mahdollisimman hyvän kuvan ihmisille ja siksi laittaa näin oman korteni kekoon.


Torstaina kävimme 30 opiskelijan voimin vierailulla Unkarin suurimmalla panimolla, Dreherillä, joka tuottaa unkarilaisten juomasta 620 miljoonasta vuosittaisesta kusilager-litrasta noin 220 miljoonaa. Vertailun vuoksi Suomessa tuotettiin vuonna 2014 noin 400 milj. litraa olutta, eli tämän Budapestin tehtaan voi sanoa olevan aika massiivinen.

Opinto-ohjaajan liikkeelle laittaman huhun mukaan tehdaskierroksen jälkeen olisi vuorossa pieni maistatussessio. Itse kierros oli ihan mielenkiintoinen, aluksi pieni pakollinen tehtaan historiikkivideo ja sen jälkeen tutustuminen prosessin eri vaiheisiin ympäri valtavaa tehdasaluetta. Jouduimme lähtemään panimolta kuivin suin ja alahuuli väpättäen, sillä odotettua tarjoilua ei sitten lopulta ollutkaan. Kyllähän se klo 10.30 olisi jo maistunut. Mutta onpa noita Dreherin tuotteita jo noin kymmentä erilaista laatua tullut maistettua, eivätkä ne isoja hurraa-huutoja ole aiheuttaneet. Mahdollisimman halvalla ja mahdollisimman paljon, se on täällä se juttu.

Dreher-olut
Lageria se on silti, vaikka tässä kuinka on tölkki uudellenbrändätty humalakävyllä ja limenvihreällä värillä ja väitetään sisällön olevan kovinkin vallankumouksellinen Calypso-humalan ansiosta.

Maltaan makuun päästiin kuitenkin onneksi viikonloppuna, kun Budan puolella Millenáris parkissa järjestettiin Beer, Burger, Barbecue Fesztivál. Ja eihän sitä ihmislapsi voi paljoa enempää toivoakaan ”festareilta”. Puistossa oli ehkäpä 30 katuruokakojua ja 40 olutkojua pääosin Unkarista ja Tšekistä. Käteinen ei liikkunut festareilla ollenkaan, vaan parilla kojulla sai ladata hellopay-nimiselle kortille rahaa, jolla sitten maksettiin ruoat ja juomat.

Lauantaina olimme liikkeellä Erasmus-porukalla, ja loppuillasta meitä taisi olla jo 10 hengen seurue. Oma tila nurmikolta haltuun, haalittiin siihen pari säkkituolia ja nautittiin lämpimästä illasta. Hintataso oli oluen osalta jossain 400/900Ft(2dl/5dl) ja burgereista sai maksaa noin 1500Ft (5 €). Lisäksi löytyi vaikkapa ribsejä, paikan päällä tehtyjä sipsejä ja rullapullaa (kürtőskalács). Sen verran oli hyvät tarjottavat, että löysin itseni sunnuntaina uudestaan samasta paikasta iltapalalta. Kesemmällä Budapest on kuulemma täynnä vastaavia tapahtumia, joten niitä innolla odotellessa.

beer&burger&barbecue
Ilta 2: rullapullaa ja banaaniolutta. Muut mielenkiintoisimmat bongaukset olivat punaherukkaolut ja kiiviolut.

Tulevana viikonloppuna lähden lieventämään matkakuumetta kolmeksi päiväksi Berliiniin, joka on itselle ennalta tuntematon kaupunki, niin kuin itse asiassa koko Saksa. Kaupungista löytyy kuitenkin tarvittaessa tampereenkielinen paikallisopas ja lisäksi taskussa on lippu Olympiastadionille lauantain jalkapallopeliin.

Kansallispäivä ja kansallisruoka

Vuoden 1848 vallankumouksen vuosipäivänä 15.3 istutaan kotona, tuijotetaan Netflixiä ja toivotaan, että joku baari olisi auki.

Tämä oli tuutorien mielipide ja muutenkin kyllä aivan totta. Olin hieman flunssassa, vettä satoi ja lämpöä oli +5°C, joten voidaan helposti puhua vuoden ankeimmasta päivästä. Uskaltauduin hetkeksi ulos, ja ainoa elämä, mitä kaupungilta päivällä löysin, oli Unkarin sosialistisen puolueen (MSZP) pieni tapahtuma lähellä parlamenttitaloa, sekä äärioikeistolaisen Jobbik-puolueen kokoontuminen Elisabetin sillan vieressä. Molemmat olivat laimeampia kuin unkarilainen lager-olut, joten riensin äkkiä takaisin kämpille sairastamaan. Jälkeenpäin toki luin, että noin 10 000 ihmistä oli ottanut osaa iltapäivän marssiin Sankarten aukiolta Parlamenttitalolle ja siellä mielenosoituksessa väkimäärä oli vielä tuplaantunut. Aiheena oli tällä kertaa ollut hallituksen koulutuslinjaukset.


Gulassikeitto on Unkarin kansallisruokia ja iltana eräänä päätin itsekin väsätä jotain sen tapaista. Yhdistelin noin neljää guuglella ensimmäisenä löytynyttä reseptiä ja päädyin tällaiseen ohjeeseen:

  1. Marssi lähimpään kauppahalliin (tällä kertaa Rákóczi Téri Vásárcsarnok) ja osta puolen kilon lihanpala. Koita selvittää Google-kääntäjällä, mitä se on. Ei löydy, eikä myyjä puhu tietenkään sanaakaan englantia. Mutta ihan hyvä se on. Saattoi olla possun lapaa tai ulkopaistia. Hintaa hänellä 500Ft (1,6€).
  2. Osta kauppahallista myös pari perunaa, paprika, porkkana, sipuli ja valkosipuli.
  3. Lähi-Tescosta löytyy loput raaka-aineet, eli paprikajauhetta, herkkusieniä, voita lihan ruskistamiseen, tulinen ja erittäin suolainen (11,5%) paprikakastike (alla kuvassa keskellä), 279 forintin (noin 0,9€) puolimakea punaviini ja kermaviili.
  4. Huomaa lihojen paistoa aloittaessa, että ostamasi voi olikin hiivaa ja kuullota nöyränä sipulit normaalissa öljyssä. Ruskista lihanpalat, joiden päälle on heitetty paprikajauhetta ja lisää valkosipuli.
  5. Siirrä setti kattilaan, lisää öljyä ja anna muhia. Lisää 15min päästä sienet, paprikat, perunat ja porkkana. Keitinvedeksi paprikakastiketta ja hieman vettä. Suolaa ja mustapippuria oman maun mukaan.
  6. Jos ennen ruoanlaittoa avaamastasi viinistä on vielä jotain jäljellä, sitä voi myös lisätä tässä vaiheessa. Uhrasin pari desiä.
  7. Keitä, kunnes rehut ovat hieman ylikypsiä ja lihat alkavat olla pehmeitä. Puolisen tuntia riittää, sillä nyt alkaa olla jo nälkä. Lisää kermaviili.
  8. Hauduta vielä hetki ja nauti leivän ja jalkapallo-ottelun kera.
2016-03-15 21.10.26
#soup #gulassi #gulyás #ruokagram #paprika #kaasuhella #goodfood #kuparikattila #mitähelvettiäantti

Ensimmäisenä viikolla kämpillä ostin ison purkin pikakahvia, sillä kahvinkeitintä ei asunnossa ollut ja Suomessa sumppia kuluu kuitenkin viitisen kuppia päivässä. Kahvia on siis saatava. Pystyin juomaan tätä pikakuraa ehkä kahdesti, jonka jälkeen päätin kuitenkin olla kokonaan ilman kahvia. Oli nimittäin sen verran karmeaa tavaraa. Taannoin löysin etäisesti espressopannua muistuttavan virityksen kaapista ja päädyin kokeilemaan sitä. Hetki ohjeiden hakua netistä ja pannu tulille. Ja tavarahan on vallan juotavaa!

Lähtö Georgiaan koittaa muutaman tunnin päästä, ja mikäs on sen mukavampi tapa aloittaa reissu kuin kello 23.55 lähtevä lento. Kolmen tunnin lennon sekä aikaeron seurauksena perillä ollaan kivasti aamukuudelta. Päätin, että aloitan viikon ristiretkeni pääkaupungista Tbilisistä, joten lennon päälle on vielä odotettavissa 4-5h bussimatka Kutaisista Tbilisiin. Tbilisissä olen ehkä kolme yötä ja Kutaisissa kaksi viimeistä yötä. Väliin jätin 2 yötä spontaanille soveltamiselle. Kielen kanssa on oletettavissa ongelmia, tiedän sen jo tässä vaiheessa. Venäjää puhumalla selviäisi jotenkin. Sitä opiskelin pari vuotta sitten yhden kurssin verran, ja sen opit ovat jo aika suloisesti unohtuneet. Englannin osaaminen ei kuulemma tuolla päin Eurooppaa ole kovin hyvällä tasolla. Onnekseni löysin koulustamme yhden georgialaisen vaihtarin, jolta olen saanut hyvät vinkit niin majoituksiin kuin vierailtaviin kohteisiinkin. Odotukset viikon reissulle keskittyvät upeisiin maisemiin, mainioon ruokaan ja ystävällisiin ihmisiin.

Alphabet
Uudet aakkoset opeteltaviksi. Lähde: visitgeorgia.it

Slummien kasvatti

Siis VIII-osassa Budapestiä? Oikeesti? Sun täytyy olla tosi varovainen, siellä on hämärää porukkaa!

Paljastui tuossa päivänä jonain kun tuli taas puhetta, kuka asuu missäkin päin Budapestiä, että paikallisten keskuudessa VIII-kerület nauttii Budapestin huonoimman kaupunginosan maineesta. Yksi tuutoreista väitti alueen olevan kaupungin köyhin ja väkivaltaisin. Pienellä guuglettelulla väitteille löytyikin vahvistusta.

En ehkä kuitenkaan asu tarpeeksi VIII:n ytimessä ymmärtääkseni, mitä köyhä ja väkivaltainen täällä oikeasti tarkoittaa. Toki olen huomannut, ettei alueen autokanta ole uusinta mahdollista, kaupat ovat pieniä ja nuhjuisia ja väestö koostuu melko pitkälle meistä mamuista sekä paikallisista deekuista. Silti olo on varsin turvallinen. Läheisessä puistossa morottelen kävellen liikkuvaa poliisikaksikkoa harva se ilta. Viereisellä hiljaisella metroasemalla päivystää jatkuvasti 3 lipuntarkastaja-vartijaa, vaikka yksikin olisi enemmän kuin tarpeeksi. Puolenyön jälkeen ei tosin ole tullut ulkona juuri liikuskeltua, jos tilanne olisikin silloin erilainen. Tai sitten en vain ole vielä kahdessa viikossa nähnyt tarpeeksi siitä, mitä villiä alueella on tarjota. Huomattavasti enemmän olisin huolissani taskuvarkauksista ja päällekarkauksista, jos sattuisin asumaan jonkin ison metroaseman vieressä tai isolla ostoskadulla.

Uhkaavin tilanne tähän asti tapahtuikin ostoskatu Váci utcalla noin 40-50-vuotiaan matkalaukun kanssa liikkuneen rouvan kysyessä kelloa ja sen jälkeen sijaintiamme, jotta hän löytäisi hotellilleen. Kävi ilmi että olen Suomesta ja mehän olemme kovia juomaan vodkaa. ”Mennäänkö siis johonkin juomaan vodkaa”, madam kysyi. Valittelin kiirettäni, toivottelin hyvää päivänjatkoa ja otin jalat alleni.

 

g1karting
Kovaa ajoa G1KartCenterissä. Paikka sijaitsi muuten tyhjän kauppakeskuksen parkkihallissa. ”Lisenssi” maksoi 1000Ft ja 3x8min ajo kustansi 4000Ft. Yhteensä siis noin 16€. Kiinnitä kuvassa huomiota allekirjoittaneen aerodynaamiseen ajohaalariin ja räikkösmäiseen viileyteen. Vitutti suunnattomasti, kun yksi tuutoreista vei nimiinsä kaikki kolme stinttiä. Omat sijoitukset 4, 3 ja 2. Ajokokemus oli vähän kuin Nissanin ratissa: moottorissa oli järjetön määrä tehoa ja sivuluisussa mentiin puolet matkasta.
2016-02-17_20.10.46
Unkarilainen (brittiläinen) ruokakori. Kauppahalleista en ole vielä itseäni löytänyt, sillä lähin Tesco on 100m päässä ja pari päivää sitten löysin Lidlin 400m päästä kämpiltä. Tuollainen setti kustansi 12€, joka ei ole mielestäni niin paljon Suomen hintoja halvempi kuin voisi kuvitella (arvioisin Prisman vastaavien hinnaksi 18-20€). J-lihaa ei löydy nautana ja sekös saa miehen kyyneliin. Olut maksoi onneksi 0,6€.

 

 

 

Asunnon saamisen helppous viehättää

Huoneen vuokraamisen lyhyt oppimäärä:

  1. Laita pari Facebook-viestiä kiinnostavista kohteista klo 13
  2. Mene katsomaan ekaa kämppää klo 16
  3. Avaimet ovat kädessä klo 20

Maanantaiaamuna ajatuksiin hiipi orastava stressinpoikanen ja päätin varmuudeksi varata kolmannen yön samasta hotellista. Homma toimi kuitenkin yllä olevalla kaavalla, joten nyt löytyy vakituisempi katto pään päältä ja asunnon toisesta huoneesta löytyy ecuadorilainen psykologian opiskelija. Lystistä maksan 275€/kk + päälle juoksevia kuluja 55€, joten ihan halvimmasta päästä huone ei ole. Vaihtareilta on alettu pyytää viime vuosina melkoisia ryöstöhintoja, ja 30m² yksiön hintapyynti on parhaimmillaan 500€/kk, mutta norjalaiset maksavat kuulemma senkin mielellään. Väittäisin, että alle 200€/kk huoneen saamisessa saa olla jo melko hyvää tuuria, ja sittenkin siinä voi kusaista joko kämppikset, sijainti tai huoneen kunto. Nyt 12 tunnin perusteella olen valintaani ihan tyytyväinen.

II. Janos Pal Papap
Kämppä on 100m päässä tuolta II Janos Pál pápan metroasemalta. Ei ihan ytimessä, mutta hyvillä kulkuyhteyksillä.

Huonetta oli iltapäivällä katsomassa myös liettualainen opiskelija, nimeltään ehkäpä Eugenijus. Hänen kanssaan päädyin muutamalle tuopille näytön jälkeen. Kohteena oli Gozsdu Udvar -niminen ravintola- ja pubkatu, jossa 0,5l oluen sai melko yleisesti hintaan 390Ft (1,25€). Muuten tuo vaikutti niin perinteiseltä turistikadulta, että tullee kierrettyä tulevaisuudessa kaukaa. Entuudestaan muistin, että koripallo on aina varma aihe liettualaisten kanssa, mutta toki muistimme manata myös molempien maiden olematonta jalkapallomenestystä.

Tänään saatuani laukut uuteen kotiin, otin alle polkupyörän (vuokraemo tarjoaa) ja polkaisin katsomaan tärkeimmät paikat, eli maan isoimpien futis- ja kiekkoareenoiden seudut. Pyöriä ei paljon täällä näe, johtuen tietenkin hyvästä julkisen liikenteen verkostosta ja varmasti myös siitä, että paikalliset arvostavat omaa henkeään. Itse päätin lopulta polkea kävelijöiden seassa nähtyäni tarpeeksi monta tommimäkistä.

IMG_8893
Papp László Budapest Sportaréna. Iskälle sellaiset terveiset, että Globen on hienompi.

Matkalle osui myös Unkarin isoin kauppahelvetti Aréna Plaza, joka on kooltaan suunnilleen sama kuin Ideapark, mutta päälle lisätään vielä toinen kerros. Sisällä on noin 400 liikettä ja leffateatteri, jolla koitetaan ilmeisesti hakea hieman ameriikanmeininkiä. Yhden hengen ruokaostokset Arena Plazan Tescossa hoituivat noin tunnissa, joten tuskin tuosta tulee lähikauppaa meikälle.

Ruoanlaitto meinasi äsken mennä hieman vihkoon, kun tottuneesti löin pannulle perusmargariinia ja kohta huomasin puolen metrin liekkien nousevan pannulta. Kaasukäyttöisellä hellalla saattoi olla vaikutusta asiaan. Kyljykset keitettiin sitten pienessä vesitilkassa ja pintaan otettiin väri lopussa poistamalla vesi ja polttamalla lihat hieman pannuun kiinni. Kermakastikkeenkin olisin tehnyt, kunnes huomasin ”kerman” olevankin piimää. Viimesen päälle. Uskon vahvasti, että tästä lähin syön pelkästään ulkona.

IMG_8895
The place where the magic happens.